Bäääw. Haluaisin valokuvata ihan kamalasti. Koulusta yritin lainata kameraa loman ajaksi, mutta mokomat menevät kaikki seikkailemaan Lahden salppurin kisoihin, eikä irronnut meikäläisen koirakuvauksille välinettä. Jännä juttu.

Eilen oli ihan älyttömän keväinen olo, kun kärräsin täyttä kottikärryllistä kanalan pohjamateriaalia maalla äitini luona. Pelto värjäytyi kultaiseksi auringon paistaessa ja ilma oli ihanan leuto. Kävimme ensin aamupäivällä tekemässä aivan mahtavat treenit hallilla, lähinnä Kidan kanssa. Tekaisin ihan yksinkertaisen radan, johon sain lähinnä iskettyä kontaktit ja kepit mukaan. Rata sujui kerrassaan mahtavasti, mikä oli hauska vivahde viimekertaisen katastrofin jälkeen. Suurimman ylpeyden minulle toi välistävedot. Ne ovat kyllä Kidan pravuuriliike: saatoin jäädä pahasti jälkeenkin, mutta kun muistin ohjata selkeästi siitä huolimatta, luki punainen minua silmäkulmastaan ja suoritti estekierron itse, ilman kummempia merkkauksia. Ihan hauska tietää, vaikka harvemmin kolmen esteen välistävetoja radalla onkaan. Mutta jos on, niin ainakaan menomme ei kusahda siihen! Kuuluisia viimeisiä sanoja.

Naurun kanssa meillä oli maanantaina ryhmätreeni agilityssa. Tykkään ihan kamalasti tuon tavasta työskennellä nykyisin. Se on intensiivisempi, siinä on enemmän potkua ja halua tehdä. Sen silmissä loistaa riemakkuus, mutta silti se on (koutsin sanoin) "kuin saksalainen virkamies - tekee tasan tarkkaan työnsä, leimaa lomakkeeseen ja seuraava eteen". Otin kahdesti myös A:n, yksittäisenä ja hypyn kautta. Kontaktille hakeutuu hyvin, mahtava penska! Nyt sitä ei kauheasti hinkatakaan, nuori koira jolla kiirettä ei ole. Ylpeyttä kajasti ohjaajan mieliin myös viskileikkaus esteellä nro 3 sekä onnistunut valssi ja niisto esteillä 14-15. Katselin ennen meitä radan juosseita ja kaikille tuli kiire tehdä valssi, koirat joutuivat tekemään todella rumiakin jarrutuksia. Tein itse sitten siitä oppineena niin, että lähetin koiran esteelle 12 ja lähdin samantien juoksemaan. Merkkasin kädelläni esteen 13, jotta Nauru ottaisi sen varmasti, jonka jälkeen mitään kiirettä ei enää ollutkaan vaan ehsin hyvin vääntää valssin haluamaani väliin.

Torstaina Nauru ottikin kevyemmin, naksuttelin sille merkkiä ja hyvin pieni sininen muisti, vaikkei ole viimeksi liikettä tehnyt kuin pikkupallerona. Nasuttelin myös keppien sisäänmenoa ja hämmästelin Naurun ajatuksenjuoksua liittyen verkkoapuihin.
Tarakin pääsi hulluttelemaan, se muisteli kontaktien suoritusta (ilman esteen ylitystä kylläkin) ja rallatteli putkiakin. Ihanan yksinkertainen, tuollaisen "treenin" päälle kun se sai vielä istua koko loppupäivän pallovahdissa äidillä, niin se oli maailman onnellisin koira.



Tänään ei ollut ihan niin keväistä (miten se on mahdollista helmikuussa? jo luulisi puiden vihertävän!), mutta pyynnöstä karautimme Tuusulan metsikköön etsimään sulaa paikkaa jäljen tallaamiselle. Oli kyllä erittäin kaivattu ja mukava treeni, terapielenkki liukastellen kirkkaalla, jäätyneellä metsätiellä tuli seki tarpeeseen! Tauon päätteeksi tekaisin itse ihan simppelin ja vähän lyhyenkin jäljen Naurulle, joka sisälsi neljä purkkia keppien kera. Naurulla oli paljon intoa, mutta nenä pysyi maassa ja Laura näytti meille peukkuja, muutamien oivallisten lisäohjeiden kera. Lähde vaan loppukin jää ja lumi pois: jos noin onneton talvi meille suotiin, niin saa sitten kevät tulla rivakasti, jotta pääsee kesäisien lajien pariin takaisin!

Nauru väsytettiin näin ollen tehokkaasti metsikössä, mutta jonkun piti huolehtia Kidan energiavaraston purkamisesta. Oona otti Taran mukaansa lähtiessään lenkille Oran kanssa ja minä rivakasti pukaisin juoksuvälineet ja iskin Kidalle vetovaljaat. Neiti oli aavistuksen... innokas keksittyään päivän aktiviteetin lajinimen ja hetken se sai kasailla somaa australialaisen päätään ennenkuin lähdimme matkaan. 3km tuntui yllättävän helpolta vaikkakin väliin tuli pakollisia kävelyitä jääkerroksien pakottamana. Onneksi metsästä löytyy mukavan sulia polkuja, joten harrastimme hieman maastojuoksuakin Kidan pinkoessa edelläni vapaana.

Ja onnistuin eksymään minimaaliselle metsäpläntille, jossa vaeltelen likipitäen päivittäin. Hienoa!