Voisi luulla helpoksi hommaksi, mutta ei!
Olen kovasti viimeaikoina miettinyt, mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Tavanomaiset bloggaustavat eivät ole enää inspiroineet tarpeeksi jatkamaan tätä harrastusta. Kaiken maailman kisailut ja arvonnat, kuvien lyöminen perätysten... Tuntuu, että olen jotenkin mennyt siitä yli.
Siitä alkoikin sitten se kriisi.
Millaisen blogin minä haluan?
En tiedä sitä vieläkään, vaikka yritän kovasti miettiä. En kuitenkaan haluaisi lopettaa ja tiedän, että innostus on minulla kaikkien näiden vuosien jälkeen edelleen tallella. Minua kiinnostaisi toki tehdä enemmän opetustekstejä, mutta en halua pyhittää koko blogiani niille. Se tuntuu jotenkin väärältä. Haluan sanailla, turinoida ja höpistä, vähän ehkä näyttää kuviakin aina välillä, vaikka aika hyvään tahtiin olen niitä facebookkiin lykkinyt fiiliksen iskiessä.
Kaikki täytyy tehdä uudestaan. Ulkoasu, sisältö - kaikki.
Pyydän kaikilta kärsivällisyyttä, jos täällä siis enää nokkaansa kukaan näyttää. Huutakaa hep, te pienet uskolliset muusani?
Onkohan muuten kukaan koskaan tappanut kuvanmuokkausohjelmien takia? Koneeni rempattiin ja en ole saanut aikaiseksi uuden Photoshopin hommaamista. Olen nyhrännyt Gimpillä... no, itseni vihanhallintakurssille sopivaksi opetusmateriaaliksi. Siksi ulkoasuakaan ei kuulu, kun ei pysty. Eikä ole ideaa.
Niin joko mainitsin, että olen vähän hukassa blogin kanssa?