Huhhahhei! Koittihan tämäkin päivä! Kuukausi hurahti kuin siivillä ja nyt on aika julkistaa arvonnan tulokset. Virtuaalisen arvontakoneen sijaan käytimme luomumpaa (ja taatusti rehdimpää!) arvontatapaa, sillä koirat pääsivät toteuttamaan tämän vastuullisen tehtävän. Ei pelkoa bugeista, reippaasti nakkipalkalla.

Arpojat menivät sekaisin, kun arvontoja piti hieman uusia, jonka vuoksi Kida on kahdesti hommissa. Tapsan hieno suoritus kuitenkin videon lopussa! Valitettavasti siis ensin arvonnassa yhdeksi voittajaksi paljastui nimi, joka ei löytynyt lukijalistalta tarkan nuuskimisen jälkeen. Näin ollen piti suorittaa uusinta-arvontoja.




Onnittelut voittajille!

Katariinalle kyllä kunniamaininta faniudesta. Ihanaa uskollisuutta!

Viikonloppuna laitan voittajille sähköpostia tulemaan ja kyselen osoitteita, jonne paketit saa lähetellä.
Parempaa päivitystä myös luvassa tuonnempana! Asiaa olisi kovasti, aikaa vain liian vähän turinointiin.

Niin se aika on vierinyt ja ensimmäisen, virallisen tokokokeen aika koitti. Minun viimeisin kehäkäynti oli kesällä Ojangon ulkokentillä, jossa kävin toteamassa Kidan ansaitulle kilpailutauolle tottelevaisuudesta ja siirtymisen hetkellisesti rallytokon pariin. Sitä ennen olin kokeessa vuosi takaperin... joten hetki alokkaan koekarkeloista on kulunut. Nyt kuitenkin oli aika palata kehiin, ihan uuden koiran kanssa. Nauru, tuo knnioitettavaan mukamas-aikuiseen ikään päässyt nitisevä nulikka pääsi aloittamaan tositoimet! Samalla olen innoissani ja samalla niin helvetin järkyttynyt siitä, miten nopeasti aika on vierinyt.





Ojangon halli on Naurulle tuttu paikka, torstaina teimme siellä myös kilpailunomaisesti kolme liikettä. No, siinä mokasin antamalla loppupalkan liian selvästi "tuomarille", jolloin treeni meni lähinnä palkan kyttäämiseksi. Ilman sitä häiriötä oli suoritukset kuitenkin mallikkaita, joten lippu oli korkealla. Kilpailupaikalla Nauru oli tavaliseen tapaan lunki, tuttavallinen ja reipas, milloin se kuorsasi ihmisen sylissä, milloin leikki lelullaan ja milloin lauleskeli itsekseen ääntään rakastaen, tai toljotti kanssaihmisiä toiveenaan saada herkkupala, ihan vaan vahingossa.

Tuomarina toimi Harri Laisi.




Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 9 - Vaati kaksoiskäskyn, jotta nousi perusasentoon. Paikkiksessa ensin makasi kauniisti, mutta sitten alkoi tylsistyttää ja haisteli maata. Minä perfektionistina puutun tähänkin.
Seuraaminen kytkettynä 8,5 - Tuomari sanoi minulle ainoastaan löysistä käännöksistä, mutta kaveri kehällä ajatteli myös, että tuomarin mielestä seuruu olisi ollut liian tiivistä. Ken tietää. Kontaktia kuitenkin kehuttiin, samoin etenemistä juostessa.
Seuraaminen vapaana 8,5 - Sama perustelu kuin ylempänä.
Liikkeestä maahanmeno 0 - Nauru teki täydellisen liikkeestä istumisen. Hauskaa tässä on se, että se ei oikeasti oikein osaa kyseistä liikettä, mutta nyt teki sen kympin arvoisesti. Tuomari-setä nauroi, että harmi ettei kyseessä ollut voittajaluokka. Harvinaisen tyhmää tässä oli se, että miksen antanut kaksoiskäskyä? Miksen korjannut liikettä vaan otin siitä nollan? Mietin tätä, ja joko olen a) liian perfektionistinen korjaamaan kesken kaiken tai b) niin lukkiutunut agilityn sääntöihin, ettei asioita mennä muokkaamaan. Ei rimaakaan saa nostaa, jos se on pudonnut. Tupla tai kuitti.
Luoksetulo 10 - Omaan silmääni vauhti oli turhan hidas, siihen taisi vaikuttaa nuoren koiran jännitys ja aiempi epäonnistuminen.
Liikkeestä seisominen 10
Estehyppy 0 - Jostain syystä liike on kisanomaisessa tilanteessa Naurulle tosi vaikea, vaikka olen viimeaikoinakin naksutellut hyppyhakua kovasti. Nytkin se meni hypylle, muttei hypännyt. Minä nollasin liikkeen sillä, että lähetin sen hyppäämään ilman, että otin sitä perusasentoon välissä. Hienoa Maija. Hyppy oli kuitenkin kovin laiska ja onneton, joten tietää mitä treenata pari viikkoa. Videolla virheellisesti lukee 8.
Kokonaisvaikutus 8

Kiitos nollauksenieni, ylsimme vain 146 pisteeseen ja ALO2 tulokseen. Tämä opetti kuitenkin minulle paljon nöyryyttä. Illalla yritti itseinho punkea vastaan, mutta kilpailupaikalla olin harvinaisen hyväntuulinen ja huoleton, joka on huimaa edistystä minulle korkean itsekriittisyyteni kanssa. Illallakin lopulta, kun masensi saatu tulos, piristi Lauran sanat kovasti.

"Hyvä Nauru! Onnea molemmille hienosta pisterivistä! Tuommoset ohjaajan pikkukämmit on helppo korjata. Ootte niin loistava parivaljakko!"

Aloin myös miettiä, miksi kummassa Naurun tarjosi juuri liikkeestä istumisen. Miettimisen tuoksinnassa myös aloin ihmetellä, miksi aina oletus on, että kaikki, 110% prosenttisesti johtuu aina ohjaajasta. Olen sitä mieltä itsekin, että valtaosa virheistä kyllä ja useimmat käytöshäiriötkin, mutta että kaikki? Koira on eläin, itse ajatteleva olento, eikä sitä ole robotin lailla  ohjelmoitu työskentelemään vain ja ainoastaan ihmistä ajatellen. Koiraakin voi jännittää ja senkin ajatukset voivat lähteä harhailemaan. Epäilen, että näin kävi maahanmenon kanssa.
Nauru noin yleisesti on aika stressaamaton otus, mutta isossa, tyhjässä kehässä, muiden tuijottaessa tarkasti, alkoivat senkin pöksyt hieman tutista. Vaikka sain sen pidettyä hyvin hommissa, lupaa odotellessa sen mieli saattoi jo hiipiä takaisin yleisön luokse, jossa sai maata sylissä rapsutettavana, ilman tuijotusta. Se saattoi ikäänkuin menettää annetun käskyn, mutta kuuliaisena korjata tilanteen niin, että se tekisi oikein - nyt sen mieleen tuli istuminen, vaikka maahan meneminen olisi ollut se oikea ratkaisu. Voi rassukan ilmettä, kun kehun sijaan kuuluikin "Oho!" ja se tajusi valinneensa väärin!


Seuraava koesuoritus on Lempäälässä helmikuussa. Maltan tuskin odottaa! Sitä ennen on luvassa myös aussieiden rallytokokisat. Taralle kisoja ei ole laitettu, vaan semieläkeläinen nauttii sylihoidosta, pitkistä lenkistä, palloista ja hyväntuulisista treenailuista.

Kävimme tänään hakuilemassa Wirneen-porukalla. Nauru treenasi hajuhakua kolmella akal--- ukolla. Kiemurrellen lähestyimme hitaasti piiloon mennyttä henkilöä ja sillä hetkellä, kun Naurun nokka nousi maasta ja se selvästi otti ilmavainun, irrotin otteeni liinasta ja annoin sen itse etsiä. Ensimmäinen löytyi huonommin, saimme ajautua lähelle, mutta sitten Nauru sai hommasta kiinni. Toisen se haki jo kaukaa, mutta kolmannen (vieläpä täysin vieraan ihmisen) haki todella kaukaa, hyvinkin itsevarmasti! Huikean hieno tyttö.

Myönnetään, tuleva tokokoe alkaa pikku hiljaa jännittämään. Tosi hyvä, siihen on kuitenkin aikaa vielä viikon verran. Alkaa kolkutella se kaikille niin tuttu epävarmuus, treenejä täytyisi yhtäkkiä saada kalenteriin vähintään joka kolmannelle päivälle, häiriön oltava sen mukaista (Naurunkin häiriönsieto kun on niiiin huonoa... mukamas) ja listaa kaikki mahdolliset virheet, joita koira voi tehdä, ja listan, mitä se ihan varmasti ei osaa. Kännykällä on pakko nakuttaa paniikkiviestiä vain näyttääkseen tyhmältä.

Maija: Äääääää Nauru ei kuitenkaan ole valmis kokeeseen ääääää
Oona: Onpas!

No joo, tämä on tätä. Eilen hallilla otin enemmän agilitya Auhun kanssa, mutta loppuun kokeilin vielä jäävät (jotka olivat ihan superit) ja pienen seuruupätkän, jossa likka piti rytmin tosi kivasti. Vähän se oli makuuni väljähtävää, mutta epäilen tämän olevan vain omaa perfektionistisuuttani, joka taas kolkuttelee.

Nauru siis kokeili ensimmäistä kertaa A:n suorittamista (joka ylittyi hienosti, mutta kontakti ei ollutkaan niin läpihuutojuttu kuin puomilla), mutta ennenkaikkea ilostutti kepit. Nauru on tällainen ...koekappaleeni, jonka olen kouluttanut hyvin eri tavalla kuin Kidan. Siksi myös keppejä lähdin opettamaan verkoilla. Ajatukseni koulutuksen etenemisestä oli seuraavanlainen:

• 1. Sisäänmenojen naksuttelua verkolla/ilman verkkoa. Koira hakisi kepit myös kaukaa ja osaisi mennä oikeasta kolosesta.
• 2. Lisätään yksi verkko, koira pujoaa siis alkuvälin lisäksi yhden lisää, keppejä 2kpl.
• 3. Lisätään yksi verkko, keppejä 3kpl. Poistetaan ensimmäinen, eli koiran pitää osata valita mistä sinne kepeille mentiinkään, jotta palkalle pääsee.
• Jne.

Tällä hetkellä keppejä oli kuusi: viimeisissä oli verkot, mutta Nauru joutui a) valitsemaan itse oikean sisäänmenon ja b) pujoamaan itse yhden välinkin. Kun homma suoriutuu luotettavasti, poistuu verkot yksi kerrallaan, kunnes 6kpl keppejä tehdään hienosti ja upeasti ilman apuja. Sitten aletaan lisäämään pituutta täyteen mittaan asteittain.




Minun piti ottaa enemmänkin treeniä videolle, mutta koska viimeksi loppui akku, niin tänään sitten täyttyi muistikortti. Pari pätkää sain kuitenkin taltioitua, näkee miten pienen aivot raksuttavat, että kuinka hommaa suoritettiinkaan. Tein videolla olevan viimeisen onnistumisen jälkeen vielä kaksi kertaa harjoitusta, joista toisella lähetin Naurun varsin kaukaa hakemaan keppejä itsenäisesti ja se muisti hienosti, miten juttu menikään!

Myös Kida teki itsenäisiä keppejä, sain videolla vain viimeiset, joissa sen meno näytti jo vähän väsähtäneeltä. Olin kuitenkin sairaan yllättynyt, miten paljon kepit ovat varmistuneet ahkeran treenaamisen tuloksena (KUMMA JUTTU!). Lähetin Kidan itse hakemaan oikean välin, sitten otin etäisyyttä sivusuunnassa. Muutamat suulliset käskyt annan rohkaisuksi, mutta asenne on kivasti eteenpäin - huomasi mm. siitä, että se oli jatkamassa kepeiltä suoraan sen sijaan, että olisi kääntynyt luokseni. Kidan kanssa onkin tehty niin, ettei se saa palkkaa heti keppien jälkeen vaan otetaan este tai pari sen jälkeen, ennenkuin se voi itselleen lelun tai sapuskaa tempaista.
Myös kontaktien treenaus näkyy positiivisesti, vaikka koko esteen suoritus on yhä hidas. Kiihkeänä sekin tosin on toista maata, joten kivaa on se, että ne kontaktit ihan oikeasti löytyy, eikä vaan melkein.

Taran itsenäiset kontaktit on sitten mukava palautus pohjalle, varsinkin kun treenasin noutajan viimeisen niin sai mukavan ärtymyksen koputtelemaan ohimoa. Kun ei pysty, kun ei malta, kun on niin sairaan siistiä ja upeaa ja kivaa ja mitä helvettiä tuo nakinpala tuolla kauempana odottaa, mitäs mun pitikään tehdä. Onneksi sentään kepit olivat jättimenestys: naksuttelin mummo-noutajalle keppien ensimmäistä väliä, ja se ihan itse haki sen oikean kolosen, vaikka tein vaikeistakin kulmista. Joo, välillä piti vähän kiljua ja tuijottaa happamasti, kun nakki ei tullutkaan ilmaiseksi, mutta kyllä se hommia teki!

Tänään piti olla kisanomainen treeni tokossa, mutta menin perumaan sen pakkasen takia. Kuitenkin tuolla olisi ollut vaan kylmä, vituttanut ja sitten se olisi todennut, että kokeet on perseestä ja se päättäisi tokokokeessa vääntää haisevan vastalauseen keskelle koekenttää. Mistä minä revin näitä kauhuskenaarioita? Käytiinkin sitten vaan koko neljän joukkiolla rilluttelemassa Järvenpäässä järven jäällä. Vähän oli liukasta ja spurttailut olivat lähinnä epämääräistä tassujen sutimista ja kiroiluhaukkuja, mutta näkyi noilla ihan hauskaa olevan, sillä täällä talossa on hyvin hiljaista. Siis oikeasti todella hiljaista. Asia, jota oikeasti kaipaan Lahdessa, on järvi talvisaikaan. Ei kesällä niinkään, koirille on uimapaikka ihan vieressä ja itse uin kovin laiskasti ahventen seassa, mutta järvikasvatin mieli kaipaa jäälle ihailemaan kosmista taivasta ja narskuvaa pakkaslunta. Lisäksi Kida rakastaa hepuloida valtavalla aukealla ja piehtaroida jäätyneellä vedellä.

Olin aloittanut tänne kirjoitusta, jonka blogger jostain syystä oli huitaissut sen menemään, vaikka mielestäni klikkailin "tallenna"-painiketta urakalla. No, eipä siinä mitään, kirjoituksessa murisin talven saapumattomuudesta ja siitä, ettei sitä lunta saada kuitenkaan. No joo, lunta tuli lopulta pari hauskaa millimetriä (jotka kylläkin valaisevat jo ihan huikeasti ja nostattivat minulle valtavan hymyn naamalle), mutta pakkasta sentään tuli vihdoin viimein. Hauskaa miten minusta on tullut näin talvi-ihminen. Lumisateen leijaillessa viimein maahan viihdyin lenkillä tuplasti sen, mikä oli alkuperäinen suunnitelmani. Parin tunnin vaeltelun ja pienen ulkona treenailemisen jälkeenkään ei olisi vielä malttanut painua sisätiloihin.

Rupattelin tänne aiemmin jo reissustamme eläinlääkärin röntgensäteen alle yhdessä Auhulaisen kanssa. Kuvat laitettiin kennelliittoon sähköisesti, joka sai aikaan uskomatonta ripeyttä koirakeskuksessa. Vain neljä päivää kuvauksien jälkeen sain tekstarin Lauralta, jossa hihkaistiin virallisten tuloksien saapumisesta nettiin. Vaikka tulokset olivat odotettavissa kuvien vilkaisun jälkeen, olin silti (ja olen vieläkin) hymy takapuolessa ja voisin vain juhlia ja iloita, ellei kanssaihmiset alkaisi kyllästyä hehkuttamiseeni.

     Tammiarvonta on vihdoin täällä!   Tällä hetkellä olen totaalisen kameraton, eikä puhelimellani napatut kuvat anna oikeaa arvoa tälle mahtavalle pantasetille. Hyvä toverini ja koirieni uskollinen hieroja Katri Ilves lahjoitti välineet blogimme arvontaan. Kaikki tutustumaan ja tykkäämään Katrin ihanista tuotteista! Nämä pannat on Katri käsin tehnyt laadukkaista tarvikkeista, ne ovat kestäviä käytössä - ja vieläpä hyvän näköisiäkin! Säätövaraakin on runsaasti.   Kuinka osallistut arvontaan? Kommentoi nimesi, sähköpostisi, koirasi rotu sekä panta, joka sinua kiinnostaa. Mikäli blogin sadas lukija osallistuu, hän saa automaattisesti kaksi ääntä arvontaan. Arvonta suoritetaan puolueettomasti arvontakoneella. Viimeinen osallistusmisaika on perjantaina 31.1 klo 18. Sen jälkeen tulleita kommentteja ei huomioida. Huom, arvonta on vain heille, jotka ovat klikanneet itsensä blogin lukijoiksi oikealta palkista! Jokaiselle pannalle arvotaan oma koti, joten siksi on tärkeää että viestissä kerrot, minkä pannan arvontaan osallistut.
  Kolme voittaa! Lisäksi voittajista arvotaan vielä yksi, joka saa extrana ihanan näyttelyhihnan!   Mitä voit voittaa?  Iloiset sammakot! Pistolukollinen kangaspanta, jossa sammakkoprintti. Lyhimmillään n. 31cm, pisimmillään n. 44cm, leveys n. 2,5cm.
Metsäneläimet! Pistolukollinen kangaspanta, jossa erilaisia metsäneläimiä ja lehtiä. Lyhimmillään n.35cm, pisimmillään n. 57cm. Leveys 4cm.   Ystävykset kettu ja etana. Lyhimmillään 35cm, pisimmillään n. 49cm, leveys 4cm.  Pistolukko ja printissä ihania eläinotuksia.   Ja vielä yhdelle onnekkaalle lisäksi: Musta näyttelyhihna, jossa vaaleanpunaista ja valkoista blingblingiä!   Arvontaa saa jakaa, mutta kannattaa muistuttaa, että osallistua saa vain blogin lukijat. Kiitän suuresti Katria mahtavasta pantapaketista!  Arvontaonnea!

Eipä olisi meidän vuosi paremmin voinut alkaa! Kovasti on saanut jännittää, mutta tänään paljastui lopultakin millaisista palikoista Nauru on rakennettu. Ajelimme nimittäin tänään Tervakoskelle, jossa luvassa oli totaalinen läpivalaisu. Vielä kuvien ottohetkellä jännitys tuntui mahassa - mutta onneksi jännitys oli turhaa!

Lonkkien arvio tällä hetkellä A/A, kovin olivat puhtaan ja täydellisen näköiset. Kyynäräät myöskin 0/0, jotka hyvin siistit olivat nekin. Polvet myös kuvattiin ja tunnusteltiin puhtaiksi (tosin tuloksia ei viralliseksi saa, koska eläinlääkäri-omistaja kopeloi) ja myös olat ja selkä näyttivät oikein priimakalustolta. Sydämessäkään ei mitään normaalista poikkeavaa kuulunut.

Nyt on hymy takapuolessa asti ja treenata voi entisestään hyvillä mielin! Nauru käyttäytyi oikein kivasti, se meni riemu mielellä paikkaan, vaikka siellä on yleensä tehty vaan kaikkea ikävää. Uniainetta antaessa oli pakko rääkäistä, mutta sen sijaan rokotuksia annettaessa unesta herättyä ei jaksettu huomioida, krapula oli sen verran voimakas. :D

Onnea Nauru Auhu Nauskulainen, maailman paras sininen!








Kohokohtia, niin ruusuisia kuin risuisia, Naurun ensimmäiseltä vuodelta:

- Pentutreffejä, uuden tyyppien tapaamista, mahtavia kavereita ja runsaasti sosiaalistusta - kaikki retket olivat varsinaisia ja supereita seikkailuita!
- Kesäkuussa muutto Lahdesta Vantaalle
- Kerran turistina ja kerran (lokakuussa) paimentamiseen tutustuminen
- Jäljen opiskelun aloittaminen ja varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi osoittautuminen
- Haussa ehdimme ottaa pari treeniä, joissa niin koiralla kuin ohjaajalla oli sairaan ihanaa!
- Hampaan vaurioituminen ja sen poistaminen
- Rallytokosta hyväksytty tulos 90 pisteellä
- Agilityn supermölliluokassa Lohjalla sijoittuminen neljänneksi!
- Tokon mölliluokassa sijoittuminen kolmanneksi Mäntsälässä yhdeksästä koirasta!
- Parhain mätsäritulos oli Hakunilassa PUN BIS1!
- Rakveren näyttelyistä lokakuussa tulokset T ja H junioriluokista
- Terveeksi kuvauttaminen 1v1pv iässä

Vuosi 2014 on aika ottaa vastaan blogissakin. Suunnitelmissa on vaihtaa ulkoasu tykkänään uuteen, mutta sen lisäksi myös vaikuttaa blogin sisältöön. Tarvitsen siihen, hyvät lukijat, teidän apuanne. Linkittäkää omia blogejanne, jotta saisin linkkilistan uudistettua. Välttämättä en linkitä kaikkia, riippuu miten valtava määrä linkkejä tulee ja millainen sisältö blogilla on. Lisäksi pyytäisin teiltä kommentteja ja mielipiteitä, mitä toivoisitte sivujen sisältävän.

Ilmoitan myös meidän ottavan Taikan&Iiriksen asettaman haasteen vastaan.