Niin se aika on vierinyt ja ensimmäisen, virallisen tokokokeen aika koitti. Minun viimeisin kehäkäynti oli kesällä Ojangon ulkokentillä, jossa kävin toteamassa Kidan ansaitulle kilpailutauolle tottelevaisuudesta ja siirtymisen hetkellisesti rallytokon pariin. Sitä ennen olin kokeessa vuosi takaperin... joten hetki alokkaan koekarkeloista on kulunut. Nyt kuitenkin oli aika palata kehiin, ihan uuden koiran kanssa. Nauru, tuo knnioitettavaan mukamas-aikuiseen ikään päässyt nitisevä nulikka pääsi aloittamaan tositoimet! Samalla olen innoissani ja samalla niin helvetin järkyttynyt siitä, miten nopeasti aika on vierinyt.





Ojangon halli on Naurulle tuttu paikka, torstaina teimme siellä myös kilpailunomaisesti kolme liikettä. No, siinä mokasin antamalla loppupalkan liian selvästi "tuomarille", jolloin treeni meni lähinnä palkan kyttäämiseksi. Ilman sitä häiriötä oli suoritukset kuitenkin mallikkaita, joten lippu oli korkealla. Kilpailupaikalla Nauru oli tavaliseen tapaan lunki, tuttavallinen ja reipas, milloin se kuorsasi ihmisen sylissä, milloin leikki lelullaan ja milloin lauleskeli itsekseen ääntään rakastaen, tai toljotti kanssaihmisiä toiveenaan saada herkkupala, ihan vaan vahingossa.

Tuomarina toimi Harri Laisi.




Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 9 - Vaati kaksoiskäskyn, jotta nousi perusasentoon. Paikkiksessa ensin makasi kauniisti, mutta sitten alkoi tylsistyttää ja haisteli maata. Minä perfektionistina puutun tähänkin.
Seuraaminen kytkettynä 8,5 - Tuomari sanoi minulle ainoastaan löysistä käännöksistä, mutta kaveri kehällä ajatteli myös, että tuomarin mielestä seuruu olisi ollut liian tiivistä. Ken tietää. Kontaktia kuitenkin kehuttiin, samoin etenemistä juostessa.
Seuraaminen vapaana 8,5 - Sama perustelu kuin ylempänä.
Liikkeestä maahanmeno 0 - Nauru teki täydellisen liikkeestä istumisen. Hauskaa tässä on se, että se ei oikeasti oikein osaa kyseistä liikettä, mutta nyt teki sen kympin arvoisesti. Tuomari-setä nauroi, että harmi ettei kyseessä ollut voittajaluokka. Harvinaisen tyhmää tässä oli se, että miksen antanut kaksoiskäskyä? Miksen korjannut liikettä vaan otin siitä nollan? Mietin tätä, ja joko olen a) liian perfektionistinen korjaamaan kesken kaiken tai b) niin lukkiutunut agilityn sääntöihin, ettei asioita mennä muokkaamaan. Ei rimaakaan saa nostaa, jos se on pudonnut. Tupla tai kuitti.
Luoksetulo 10 - Omaan silmääni vauhti oli turhan hidas, siihen taisi vaikuttaa nuoren koiran jännitys ja aiempi epäonnistuminen.
Liikkeestä seisominen 10
Estehyppy 0 - Jostain syystä liike on kisanomaisessa tilanteessa Naurulle tosi vaikea, vaikka olen viimeaikoinakin naksutellut hyppyhakua kovasti. Nytkin se meni hypylle, muttei hypännyt. Minä nollasin liikkeen sillä, että lähetin sen hyppäämään ilman, että otin sitä perusasentoon välissä. Hienoa Maija. Hyppy oli kuitenkin kovin laiska ja onneton, joten tietää mitä treenata pari viikkoa. Videolla virheellisesti lukee 8.
Kokonaisvaikutus 8

Kiitos nollauksenieni, ylsimme vain 146 pisteeseen ja ALO2 tulokseen. Tämä opetti kuitenkin minulle paljon nöyryyttä. Illalla yritti itseinho punkea vastaan, mutta kilpailupaikalla olin harvinaisen hyväntuulinen ja huoleton, joka on huimaa edistystä minulle korkean itsekriittisyyteni kanssa. Illallakin lopulta, kun masensi saatu tulos, piristi Lauran sanat kovasti.

"Hyvä Nauru! Onnea molemmille hienosta pisterivistä! Tuommoset ohjaajan pikkukämmit on helppo korjata. Ootte niin loistava parivaljakko!"

Aloin myös miettiä, miksi kummassa Naurun tarjosi juuri liikkeestä istumisen. Miettimisen tuoksinnassa myös aloin ihmetellä, miksi aina oletus on, että kaikki, 110% prosenttisesti johtuu aina ohjaajasta. Olen sitä mieltä itsekin, että valtaosa virheistä kyllä ja useimmat käytöshäiriötkin, mutta että kaikki? Koira on eläin, itse ajatteleva olento, eikä sitä ole robotin lailla  ohjelmoitu työskentelemään vain ja ainoastaan ihmistä ajatellen. Koiraakin voi jännittää ja senkin ajatukset voivat lähteä harhailemaan. Epäilen, että näin kävi maahanmenon kanssa.
Nauru noin yleisesti on aika stressaamaton otus, mutta isossa, tyhjässä kehässä, muiden tuijottaessa tarkasti, alkoivat senkin pöksyt hieman tutista. Vaikka sain sen pidettyä hyvin hommissa, lupaa odotellessa sen mieli saattoi jo hiipiä takaisin yleisön luokse, jossa sai maata sylissä rapsutettavana, ilman tuijotusta. Se saattoi ikäänkuin menettää annetun käskyn, mutta kuuliaisena korjata tilanteen niin, että se tekisi oikein - nyt sen mieleen tuli istuminen, vaikka maahan meneminen olisi ollut se oikea ratkaisu. Voi rassukan ilmettä, kun kehun sijaan kuuluikin "Oho!" ja se tajusi valinneensa väärin!


Seuraava koesuoritus on Lempäälässä helmikuussa. Maltan tuskin odottaa! Sitä ennen on luvassa myös aussieiden rallytokokisat. Taralle kisoja ei ole laitettu, vaan semieläkeläinen nauttii sylihoidosta, pitkistä lenkistä, palloista ja hyväntuulisista treenailuista.

Kävimme tänään hakuilemassa Wirneen-porukalla. Nauru treenasi hajuhakua kolmella akal--- ukolla. Kiemurrellen lähestyimme hitaasti piiloon mennyttä henkilöä ja sillä hetkellä, kun Naurun nokka nousi maasta ja se selvästi otti ilmavainun, irrotin otteeni liinasta ja annoin sen itse etsiä. Ensimmäinen löytyi huonommin, saimme ajautua lähelle, mutta sitten Nauru sai hommasta kiinni. Toisen se haki jo kaukaa, mutta kolmannen (vieläpä täysin vieraan ihmisen) haki todella kaukaa, hyvinkin itsevarmasti! Huikean hieno tyttö.