Tavoitteet ovat niin nähtyjä, että päätin vuoden loppumisen (tai uuden alkamisen) kunniaksi tehdä katsauksen menneeseen vuoteen ja siihen, mitä vuoden aikana onkaan ehtinyt tapahtua pääpiirteissään.
Tammikuussa Nauru täytti vuoden ja se kuvattiin luustoltaan terveeksi. Se starttasi ensimmäiset tokokisansa, muttei nollatun liikkeen takia päässyt ykköstulokseen asti. Se starttaili myös agilityuraansa putkirallin merkeissä. Tammikuu oli täynnä toiveita ja inspiraatiota, urheilinkin aika reippaasti ja kehitin vartaloani löysäilyn sijaan. Tara nousi kakkosiin ansaitulla tuloksella, vaikka treenien määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla viimeaikoina. Sen lisäksi suoritimme ensimmäisen toisen osapuolen sponsoroiman panta-arvonnan!
Helmikuussa treenattiin edelleen täysiä. Aika kului ohjatuissa tokoissa-ja ageissa kummankin paimenen kanssa. Bloggausintonikin oli melkoinen, oli kiva kirjoitella, tehdä ratapiirroksia ja raapustaa asiatekstejä! Nauru haki ensimmäisen ALO1-tuloksensa voiton kera, kumpikin aussie taas napsi hyväksyttyjä tuloksia rallytokokisoista. Helmikuussa oli myös aikaa perehtyä hyppytekniikkaan ja muutenkin oma osaamiskehitys oli nousussa ja innokkaassa sellaisessa.
Maaliskuussa Kidan tokointo senkun nousi, mutta agilityssa ei tuloksilla hurrattu, lähinnä oman turhautumisen takia. Tuntui, ettei kisaaminen vaan onnistu ja mieleni oli kovin maassa. Onnistuneet treenit (ja mätsärit äidin kanssa) aina kohensivat mielialaa, mutta koko kevään kestävä möhnäyskausi oli alkamassa. Valokuvaamista harrastin ilolla koulun kalliilla rungolla ja kevätsää alkoi tuntua iholla pikku hiljaa. Tutustuin Caloanderiin valmentajana ja olen edelleen aivan myyty. Blogissa juhlittiin kysymyspostauksen parissa.
Huhtikuussa minä vanhenin, samoin Tapsa. Kuvausinto oli edelleen taivaanrajassa. Haun treenaaminen alkoi maistua kevään kolkutellessa ja lämmön noustessa. Tapasimme Wirneen ihania koiria ja lisäksi pääsiäisen aikaan Nauru kiskoi BIS1-tuloksen Viikin mätsäreistä. Tokoilu Kidan kanssa oli vähän jojoilua, mutta pääosin innostavaa ja positiivista, agilitymasennuksen jatkuessa. Nauru kävi ensimmäiset möllikisansa ja nappasi se nollatuloksenkin! Lisäksi kumpikin paimen ansaitsi (epäviralliset) RTK1-tittelit rallytokosta. Huhtikuun miinus oli Kidan anturaan ilmestynyt haava, joka esti mm. hypytekniikkatunnille osallistumisen.
Toukokuussa kisamasennus syveni, vaikka tuloskin saatiin. Tauon pitäminen kolkutteli mielessä, arki tuntui myös työläältä. Asiat eivät vain sujuneet. Blogiin asetettu kisa unohtui kokonaan. Kida pääsi pehkokarvapeitteestään ja minä jännitin, palaako se karva ikinä takaisin. Kamalia helteitä elelimme, Tara rallytokoili epiksissä sairaan hienosti, minä olin eniten innoissani muiden kouluttamisesta. Tokomasennus alkoi. Parasta toukokuussa oli kuitenkin Wirneen leiri ja ihanat kuvaussäät! Ja huippu agilityryhmä, johon pääsimme Naurun kanssa, se tosin alkoi jo aiemmin keväällä.
Tokotaukoilua pukkasi kesäkuussa. Naurun asenne agilityssa parani, Kidalla pysyi tasaisen hyvänä. Viskasimme muita bloggaajia blogihaasteella. Colhu oli luonamme hoidossa, nautin ajasta valtavasti, kuvasin suurella sydämellä ja keskityin fiilistelemään ihanaa kesää. Piipahdimme Lahdessakin lenkillä, just for fun! Kesällä minä myös kävin karhusafarilla äitini ja siskoni kanssa, Nauru vietti ajan Essin luona hoidossa Nari-pennun seurana ja kaksi muuta pysyi kotona Oonan kanssa. Kesäkuussa tutustuin muutenkin Nariin, rakkauspehkoon.
Heinäkuussa helteet jatkui Nauru teki 12 keppiä onnistuneesti ja lisäksi se piipahti ASCAn näyttelyssä Tampereella. Heinäkuun kohokohta oli kuitenkin roadtrip perheen kesken. Ajelimme pohjoiseen, aina Ruotsin ja Norjan välimaille saakka, vuoria katsomaan. Kida kävi paimentamassa ja se teki sairaan mahtavaa työtä, melkein jo innostuin lajista. Kävimme agilityepistelemässä Purinalla koko lauman voimin ja Naurun fiilis on se, joka parhaiten jäi mieleen - se narkomaaninen asenne lajiin. Kävimme geokätköilemässä, ahmimassa palkintoja agilityepiksissä, nautimme kesästä, minun kevään paha oloni alkoi parantua. Haku masensi kylläkin lajina ja motivaationpuutetta oli ilmassa. Parhautta oli treeniretki Hämeenlinnaan.
Taran päivä oli elokuussa, kun se kahmaisi ison mätsärin BIS1-voiton itselleen. Elokuussa muutenkin omistajaa ravisteltiin elämänmuutoksilla. Agilityn parissa seuramestiksissä ei tulokset olleet parasta mahdollista, mutta asenteeni oli aika jees ja pääsimme palkinnoillekin. Treenasimme paljon kavereiden kanssa, Sussukin tuli ihanana käymään, tapasimme ihmisiä ja olo parani, tokokin alkoi taas maistua. Ja Hoppu-aussie oli yökylässä! Elokuussa oli myös kauan odotettu maailmannäyttely, jossa vierailimme messukeskuksessa. Naurun tokotyöskentely angstitti, Kidan ilostutti. Ja mitä tärkeintä: vihdoin viimein Kida nousi kolmosluokkaan agilityssa.
Syyskuussa heräsin eloon. Asenne muuttui ja innostus elämistä kohtaan palasi. Kenties kaikki tunnettu ja aiheutettu paha oli sen arvoista. Itkin hyvän flow-fiiliksen takia Tampereen agikisoissa, vaikkei vitosta parempaa tulosta saatu. Toko masensi edelleen kylläkin. Tapsukka loisti tokotreeneissä kylläkin. Aika paljolti vaan latasin akkoja rankan kauden jälkeen, mutta piipahdimme mätsäreissä ensi kertaa ja toisenkin kerran! - Narin kanssa, ai kamaluus miten ihana se oli!
Sisukkaasti yritin póistaa tokomasennusta lokakuun aikana. Ihan kivaa se oli toisen kanssa treenatessa, mutta yksin ei. Treenaaminen olikin lokakuussa hyvin laiskaa, Tiltun valmennuksessa käytiin tokon puolesta ja vähän agitettiinkin. Muuttoa pukkasi niskaan loppukuusta ja lopulta vanha elämä oli lopullisesti jätetty menneeseen. Tapsa menestyi mätsärissä. Kirjoitin tekstin koiranaisen deittailuista ja se nousi räjähdysmäisesti valtavaan suosioon sosiaalisessa mediassa. Kida nappasi ensimmäisen nollatuloksen kolmosissa.
Marraskuussa sain päätoimittajan paikan Australianpaimenkoirat RY:n jäsenlehdestä. Tutustuimme rauhassa uusiin kotinurkkiin, tokomasennus pysyi visusti minussa entistä pahempana. Sitä vähän helpotti kauan suunniteltu ja vihdoin toteutettu loskasadeleiri, joka meni aivan nappiin! Se oli kyllä yksi vuoden parhaista viikonlopuista. Nauru myös matkusti Ruotsiin MH-testiin, muttei päässyt osallistumaan siihen yhden päivän kestäneen köhimisen takia.
Joulukuussa tärkein juttu oli tietenkin kauan odotettu Jaakko Suoknuutin valmennus, joka valoi mielettömästi uutta energiaa ja uskoa agilityharrastukseen. Muutenkin agilitytreenit ovat sujuneet kuin unelmat. Tokotreenaus ei maistunut edelleenkään, mutta hieman asenne hellitti ja kisasuunnitelmia tuli kuitenkin päähän. Kaukopalkan treenaus on tuottanut paljon toivottua tulosta. Elämisen opettelu työn ja harrastuksen välillä alkoi. Tietenkin joulukuussa myös vieteltiin ihanaa joulua perheen kanssa!
Tammikuussa Nauru täytti vuoden ja se kuvattiin luustoltaan terveeksi. Se starttasi ensimmäiset tokokisansa, muttei nollatun liikkeen takia päässyt ykköstulokseen asti. Se starttaili myös agilityuraansa putkirallin merkeissä. Tammikuu oli täynnä toiveita ja inspiraatiota, urheilinkin aika reippaasti ja kehitin vartaloani löysäilyn sijaan. Tara nousi kakkosiin ansaitulla tuloksella, vaikka treenien määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla viimeaikoina. Sen lisäksi suoritimme ensimmäisen toisen osapuolen sponsoroiman panta-arvonnan!
Helmikuussa treenattiin edelleen täysiä. Aika kului ohjatuissa tokoissa-ja ageissa kummankin paimenen kanssa. Bloggausintonikin oli melkoinen, oli kiva kirjoitella, tehdä ratapiirroksia ja raapustaa asiatekstejä! Nauru haki ensimmäisen ALO1-tuloksensa voiton kera, kumpikin aussie taas napsi hyväksyttyjä tuloksia rallytokokisoista. Helmikuussa oli myös aikaa perehtyä hyppytekniikkaan ja muutenkin oma osaamiskehitys oli nousussa ja innokkaassa sellaisessa.
Maaliskuussa Kidan tokointo senkun nousi, mutta agilityssa ei tuloksilla hurrattu, lähinnä oman turhautumisen takia. Tuntui, ettei kisaaminen vaan onnistu ja mieleni oli kovin maassa. Onnistuneet treenit (ja mätsärit äidin kanssa) aina kohensivat mielialaa, mutta koko kevään kestävä möhnäyskausi oli alkamassa. Valokuvaamista harrastin ilolla koulun kalliilla rungolla ja kevätsää alkoi tuntua iholla pikku hiljaa. Tutustuin Caloanderiin valmentajana ja olen edelleen aivan myyty. Blogissa juhlittiin kysymyspostauksen parissa.
Huhtikuussa minä vanhenin, samoin Tapsa. Kuvausinto oli edelleen taivaanrajassa. Haun treenaaminen alkoi maistua kevään kolkutellessa ja lämmön noustessa. Tapasimme Wirneen ihania koiria ja lisäksi pääsiäisen aikaan Nauru kiskoi BIS1-tuloksen Viikin mätsäreistä. Tokoilu Kidan kanssa oli vähän jojoilua, mutta pääosin innostavaa ja positiivista, agilitymasennuksen jatkuessa. Nauru kävi ensimmäiset möllikisansa ja nappasi se nollatuloksenkin! Lisäksi kumpikin paimen ansaitsi (epäviralliset) RTK1-tittelit rallytokosta. Huhtikuun miinus oli Kidan anturaan ilmestynyt haava, joka esti mm. hypytekniikkatunnille osallistumisen.
Toukokuussa kisamasennus syveni, vaikka tuloskin saatiin. Tauon pitäminen kolkutteli mielessä, arki tuntui myös työläältä. Asiat eivät vain sujuneet. Blogiin asetettu kisa unohtui kokonaan. Kida pääsi pehkokarvapeitteestään ja minä jännitin, palaako se karva ikinä takaisin. Kamalia helteitä elelimme, Tara rallytokoili epiksissä sairaan hienosti, minä olin eniten innoissani muiden kouluttamisesta. Tokomasennus alkoi. Parasta toukokuussa oli kuitenkin Wirneen leiri ja ihanat kuvaussäät! Ja huippu agilityryhmä, johon pääsimme Naurun kanssa, se tosin alkoi jo aiemmin keväällä.
Tokotaukoilua pukkasi kesäkuussa. Naurun asenne agilityssa parani, Kidalla pysyi tasaisen hyvänä. Viskasimme muita bloggaajia blogihaasteella. Colhu oli luonamme hoidossa, nautin ajasta valtavasti, kuvasin suurella sydämellä ja keskityin fiilistelemään ihanaa kesää. Piipahdimme Lahdessakin lenkillä, just for fun! Kesällä minä myös kävin karhusafarilla äitini ja siskoni kanssa, Nauru vietti ajan Essin luona hoidossa Nari-pennun seurana ja kaksi muuta pysyi kotona Oonan kanssa. Kesäkuussa tutustuin muutenkin Nariin, rakkauspehkoon.
Heinäkuussa helteet jatkui Nauru teki 12 keppiä onnistuneesti ja lisäksi se piipahti ASCAn näyttelyssä Tampereella. Heinäkuun kohokohta oli kuitenkin roadtrip perheen kesken. Ajelimme pohjoiseen, aina Ruotsin ja Norjan välimaille saakka, vuoria katsomaan. Kida kävi paimentamassa ja se teki sairaan mahtavaa työtä, melkein jo innostuin lajista. Kävimme agilityepistelemässä Purinalla koko lauman voimin ja Naurun fiilis on se, joka parhaiten jäi mieleen - se narkomaaninen asenne lajiin. Kävimme geokätköilemässä, ahmimassa palkintoja agilityepiksissä, nautimme kesästä, minun kevään paha oloni alkoi parantua. Haku masensi kylläkin lajina ja motivaationpuutetta oli ilmassa. Parhautta oli treeniretki Hämeenlinnaan.
Taran päivä oli elokuussa, kun se kahmaisi ison mätsärin BIS1-voiton itselleen. Elokuussa muutenkin omistajaa ravisteltiin elämänmuutoksilla. Agilityn parissa seuramestiksissä ei tulokset olleet parasta mahdollista, mutta asenteeni oli aika jees ja pääsimme palkinnoillekin. Treenasimme paljon kavereiden kanssa, Sussukin tuli ihanana käymään, tapasimme ihmisiä ja olo parani, tokokin alkoi taas maistua. Ja Hoppu-aussie oli yökylässä! Elokuussa oli myös kauan odotettu maailmannäyttely, jossa vierailimme messukeskuksessa. Naurun tokotyöskentely angstitti, Kidan ilostutti. Ja mitä tärkeintä: vihdoin viimein Kida nousi kolmosluokkaan agilityssa.
Syyskuussa heräsin eloon. Asenne muuttui ja innostus elämistä kohtaan palasi. Kenties kaikki tunnettu ja aiheutettu paha oli sen arvoista. Itkin hyvän flow-fiiliksen takia Tampereen agikisoissa, vaikkei vitosta parempaa tulosta saatu. Toko masensi edelleen kylläkin. Tapsukka loisti tokotreeneissä kylläkin. Aika paljolti vaan latasin akkoja rankan kauden jälkeen, mutta piipahdimme mätsäreissä ensi kertaa ja toisenkin kerran! - Narin kanssa, ai kamaluus miten ihana se oli!
Sisukkaasti yritin póistaa tokomasennusta lokakuun aikana. Ihan kivaa se oli toisen kanssa treenatessa, mutta yksin ei. Treenaaminen olikin lokakuussa hyvin laiskaa, Tiltun valmennuksessa käytiin tokon puolesta ja vähän agitettiinkin. Muuttoa pukkasi niskaan loppukuusta ja lopulta vanha elämä oli lopullisesti jätetty menneeseen. Tapsa menestyi mätsärissä. Kirjoitin tekstin koiranaisen deittailuista ja se nousi räjähdysmäisesti valtavaan suosioon sosiaalisessa mediassa. Kida nappasi ensimmäisen nollatuloksen kolmosissa.
Marraskuussa sain päätoimittajan paikan Australianpaimenkoirat RY:n jäsenlehdestä. Tutustuimme rauhassa uusiin kotinurkkiin, tokomasennus pysyi visusti minussa entistä pahempana. Sitä vähän helpotti kauan suunniteltu ja vihdoin toteutettu loskasadeleiri, joka meni aivan nappiin! Se oli kyllä yksi vuoden parhaista viikonlopuista. Nauru myös matkusti Ruotsiin MH-testiin, muttei päässyt osallistumaan siihen yhden päivän kestäneen köhimisen takia.
Joulukuussa tärkein juttu oli tietenkin kauan odotettu Jaakko Suoknuutin valmennus, joka valoi mielettömästi uutta energiaa ja uskoa agilityharrastukseen. Muutenkin agilitytreenit ovat sujuneet kuin unelmat. Tokotreenaus ei maistunut edelleenkään, mutta hieman asenne hellitti ja kisasuunnitelmia tuli kuitenkin päähän. Kaukopalkan treenaus on tuottanut paljon toivottua tulosta. Elämisen opettelu työn ja harrastuksen välillä alkoi. Tietenkin joulukuussa myös vieteltiin ihanaa joulua perheen kanssa!