Nauru-poro ei arvosta joulun lähestymistä.

Parin päivän surkuhupaisia kännykkäräpsyjä kuvittamassa tätä äärimäisen turhaa tärkeää päivitystä, joka sisältää runsaasti ei mitään höpötystä viimepäivien tapahtumista. Kennelyskäepäilyn takia treenikentille meno on ollut mahdottomuus, eikä treeniseuraakaan ole voinut pyydellä. Päivät ovat edenneet lähinnä lenkkeillen ja sisällä hullutellen, mutta olen tsempannut tehden itsekseni niin tokoa kuin esine-etsintääkin, ettei aivan lööbailuksi mene elämä.

Perjantaina lähdimme tasa-arvoisuutta tsemppaamaan Helsinkiin ja Nauru pääsi mukaan. Se ei ole koskaan matkustanut metrolla eikä hiippaillut Helsingin vilinässä, mutta tuskinpa tulee yllätyksenä, että se oli kaikkialla äärettömän rauhallinen, asiallinen ja järkevä. Metrossa se istua tatitti kuin olisi ikänsä asunut sellaisessa. Rullaportaisiin nouseminen oli siinä hitusen järkyttävää, mutta näppärästi se itsensä kyytiin joka kerta riuhtaisi ja heilutteli sitten häntäänsä itseensä tyytyväisenä. Naurulainen sai monta rapsuttelijaa, monet tulivat juttelemaan ja ulvaisipa se ihmisten "TAH-DON"-huutojen sekaan oman kaksitavuisen haukahduksen! Varsinainen sydäntenmurskaaja. Äänet, tiivisti olevat ihmiset tai yhtään mikään eivät hetkauttaneet koiraparan korvia ja eipä kukaan tainnut uskoa sitä vajaa kaksivuotiaaksi nuoreksi likaksi.

Tasa-arvon Nausku

Kida ja Tapsa eivä ole yhtään niin hulvattomia kännykkäräpsyissä ja siksi Nauru poseeraa niissä huomattavasti useammin! Eilenkö oli se heti, kun naurunremakkaa aiheutti pesässään makaava Kida, joka sai erittäin hyvin tähdättyjä litsareita Naurulta. Naurulla muutenkin on typerä omalaatuinen tapa, että sen on pakko vähintään varpaallaan koskea Kidaa, jos punapaimenta kiukuttaa. Vaikka Kidalla olisi koko hammasrivistö esillä, mönkii vyötiäistä muistuttava merleotus lattiaa pitkin, viuhkoo häntäänsä kuin lentoon olisi yrittämässä ja sitten se ojentelee etujalkaansa Kidaa kohden. Lopulta Kida ei edes jaksa irvistää, saatika tehdä mitään muuta, kun ei tuo pässi ymmärrä kuitenkaan.

Sunnuntaina kiiruhdamme valmennukseen ja minut pystyy ilman koiraa pongaamaan sitä ennen lauantain Winnerissä. Nii, että rohkeasti vaan hihasta nykimään!

Ehkä Nauru halusikin vain sammuttaa laserit pois päältä?