http://www.musch.fi/australianpaimenkoira/luonnollista-energiaa-treeneihin
Jos vain pystytte: TYKÄTKÄÄ! Auttakaa Kida huipulle!
Palkitsen ruhtinaallisesti!
Jos vain pystytte: TYKÄTKÄÄ! Auttakaa Kida huipulle!
Palkitsen ruhtinaallisesti!
 |
| Kida näyttää ihan hassulta ilman masukarvojaan! |
 |
| Nauru 5 kk 2 vko |
Hyvää juhannusta vaan! Nauttikaa ruoasta ja (toivottavasti) lämpimistä ilmoista!
Me menimme tänään kompanialla minä + paimenet, Oona + Ora ja Rebecca + Cecil ja Sagur Ojankoon treenailemaan. Reissuun hujahti iloinen viisituntinen. Ilma oli kuuma, mutta onneksi oja tarjosi viilennystä reippaille koirille, ja juomavettä oli mukana tarpeeksi.
Kidan kanssa takaaleikkaus kepeille, Rebecca palkkasi pallolla. Itse leikkaus oli ok, mutta vähentynyt äänenkäyttöni näkyy työskentelyssä ja rohkeudessa. Ensimmäiset kepit olivat hyvinkin jees, mutta sitten meno huononi tasaisesti, kunnes lopetimme helppoon tehtävään. Uskon kyllä kuumuudenkin verottaneen. Helle näkyi esim. kontakteissa, jotka olivat varsn laimeita, mutta pienellä heitsauksella saatiin hyvät suoritukset palkattua.
Rata olikin sama kuin viime tiistaina, pikku muutoksilla junioritreenaajia ajatellen. Nauttikaa kauniista ratamuokkauksesta... Siinä ei ongelmaa, vähän oli ohjaajan meno laimeaa ja sotkevaa, eikä siksi tehokkainta menoa ollut radalla. Saatiin kuitenkin onnistuneita palkkauksia, oli kivaa ja hei - paparazzi kuvasi hurjasti.
Nauru teki ihan pikkujuttuja. Sen päätreeni oli olla hiljaa vaikka muut tekivät hommia kentällä. Kuten aikaisemminkin, ensin kakara pitää hervotonta mekkalaa: kiljuu, ärjuu, ölisee ja vinkuu, ja fiksuinta on siirtää pentu hieman syrjään, jottei sillä ole suoraa näköyhteyttä meihin. Tarpeeksi kun se on huomioita vailla, niin hiljenee. Tai sitten helle vain vie siitä huutomehut.
Minä ja Oona palkkailtiin aika lailla vuoronperään hissukseen olemisesta.
Putkea tuo sai pilistää muutaman kerran, lisäksi jatkettiin taas siivekkeen kierto-käskyä. Hyvin neidin kanssa voi jo valssailla treenin yhteydessä. Perusasennot neiti nykyään tarjoaa takaa kiertäen, se keksi sen saksalaisen täyskäännöksen harjoituksissa...
Sisätreeninä on otettu tunnaria ja kapulaa, niistä täytyy ottaa videomateriaalia, kun muistaa siihen taipua.
Ja sitten heitettiin palloa...
Kotimatka sujui rattoisasti nuorison rallattaessa pitkin peltoja. Kummasti se kuumuus unohtuu, kun on leikin aika. Uiskentelu Hakunilan pikku purossa tuli kyllä tarpeeseen, sillä veden ääreen hilautui hyvinkin nääntyneitä koirakansalaisia. Viileä vesi toi kuitenkin vielä potkua loppuhepuloihin, ja voin kertoa, että meillä on ollut sisällä hyvin, hyvin hiljaista väkeä!
Taraa en ottanut mukaan, sillä minusta se olisi hurjan epäreilua sille. Treenata kun tuo ei vielä saa, possuparka. Se viihtyi treenin ajan sisällä viileässä yhdessä pakastetun rustoluun kanssa, ja pääsi sitten privaatille uimareissulle. Kun kyse n vedestä, Tapsa menee eikä meinaa. Sitä sai oikeasti toppuutella ja huhuilla, sillä oranssi pallosalama jyrisi läpi maiden ja mantujen jorpakkoon niin kovaa, kuin sen vain annettiin painella. Ihan hupsu eläin, ja niin vähään tyytyväinen näin sairastuvalla.
Tämän päivän agitreeneissä opittuja asioita:
- Maija, ole hiljaa. Estehuutelusi vain pilaavat menon. Keskity liikkumaan ja ohjaamaan, älä suusi availuun.
- Luota koiraan. Se osaa ja on hyvä, ainoa mitä pitää tehdä on ohjata sitä.
- Kokeile rajoja, töki kepillä jäätä. Kisoissa turha testailu ei sovi, mutta treenikenttä on sitä varten, jotta mahdollinen aito kapasiteetti nousee esiin.
Minulla jäi jotenkin superhyvä fiilis tämän päivän treeneistä. Rataa tutustuessani oli monta kertaa olo, ettei tästä mitään tule. Paljon hämyesteitä ja vielä enemmän tiukkoja käännöksiä. Sen sijaan meillä meni hyvin, saimme paljon hyviä vinkkejä ja harjoiteltavaa, ja myös minun silmiäni avattiin sen suhteen, miten mainio koira tuo punaotus on ohjata. Joten Maija, luottaisit itseesi vähän enemmän, hophop!
Alussa treenattiin merkkaamista. Merkkasin hypyn kaksi, sitten siirryin kakkosen ja kolmosen välimaastoon, sieltä työntö ponnistuspaikalle ja salamana liikkeelle. Tämä kuvio oli minulle todella hankala, mutta Kida sen sijaan luki oikeaoppisesti hypyn, vaikka itse viipotin jo kohti seuraavia haasteita. Tauon jälkeen rikottiin niitä rajoja, tein työnnön ensin kolmoshypyn kohdalta koiran puolelta, sitten jopa kolmoshypyn takaa.
5-8 lutviutuivat yllättävänkin hienosti, vaikka esteet olivat hyvin lähellä toisiaan. Amerikkalaisen valitsin jo heti, jonka jälkeen saksalainen, puolivalssi ennen putkea. Ensimmäinen kerta levisi jo pelkästään vääränlaisen mielentilani vuoksi, jonka lisäksi Kidan hyppy oli niin kokoamaton, että vitoselle tuli ihan turhan suuri kaarre. Kuten meidän kohdalla aina, pikku fiksailu pelasti tilanteen. Keppejä oli vain kuusi kipaletta tällä kertaa, eikä niillä ollut ongelmaa. Välivaiheessa tein kepit myös toisella kentällä olevilla verkoilla, pääsin ottamaan turvallisesti etäisyyttä, ja Kidan imu on huoattavasti parantunut.
14-15 ajattelin heti saksalaista, mutten osannut yhdistää siihen mitään, jotta myös 16-17 pysyisi kasassa. Vastaus oli twisti, joita olen treenannut ihan luvattoman vähän. Pelkäsin kaatuvani tantereeseen jalat rusetilla, mutta ähäs sentään, en kaatunut! Homma pelitti, kun muistin tosiaan sulkea suuni, malttaa ja pitää katseen koirassa. Vastakäännös seitsemällätoista antoi koiralle hyvän tien puomille.
Loppuun vielä koko rata, joka onnistui nollana aina viimeiselle putkelle asti. Kida ei malttanut tehdä kontaktia loppuun, jonka ansiosta sain jalkoihini ylimääräisen, karvaisen raketin. Hmm. No, eipä ottanut pikku törmäyksestä paimen itseensä, vaan saimme suorittaa loput kolme estettä kunnialla!
Loppuun vielä koko rata, joka onnistui nollana aina viimeiselle putkelle asti. Kida ei malttanut tehdä kontaktia loppuun, jonka ansiosta sain jalkoihini ylimääräisen, karvaisen raketin. Hmm. No, eipä ottanut pikku törmäyksestä paimen itseensä, vaan saimme suorittaa loput kolme estettä kunnialla!
Nyt on aika ottaa himotreeniin taas kontaktit. Neiti tosiaan himmailee niitä. Lisäksi minua ärsyttää sen pikku liikahdus lähdössä, vaikkei se muuta teekään kuin nytkähdä, kaikenlaisesta etenemisestähän minä sitä korjaan. Perfektionistilla on perfektionistin ongelmat. Lisäksi täytyy treenata hiljaista rataa, tiukkoja kurveja, noita merkkauksia, luottoa..... Paljon kaikkea, mutta arvatkaa mitä? Motivaationi ei varmaan koskaan ol ollut näin korkea!
Nauru teki ylimääräajalla naapurikentällä putkea ja pikku kiertelyitä siivekkeen avulla. Koska kierto-käsky on sille niin vahva, pystyin jo ottamaan persjätön ja valsseja ja palkkaamaan niistä. Leikkaukset putkelle eivät myöskään ole ongelma. Parkkipaikalla vielä perusasentojen käännöksiä ja varsin pitkä paikkamakuu kovassa häiriössä. Pentu oli etevä!
PS. Tapsa on tullut kotiin!
Oona: "Pidetään me ihan omat SM-treenit!"
Minä: "Joo, varsinkin SM-treenit! ÄO-treenit enemminkin."
Unohdin kertoa, että viime tiistaina kävimme ensimmäisrä kertaa ryhmätreeneissä JAU:n kentillä. Minut on tosiaan hyväksytty koejäseneksi seuraan, ja nyt yritän ottaa ilon irti mahtavasta seurasta ja sen puitteista niin hyvin kuin suinkin. Ensimmäiset treenit ovat aina minulla vähän jännittäviä, kun on uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet käytännöt, mutta hyvin selvisimme. Kuumuus tosin verotti paljon, Kida oli väsähtänyt ja janoinen, mutta tsemppasi silti töitä kahden radan verran kunnialla.En nyt millään jaksanut kaivaa ratapiirroksia tähän päivitykseen, olen pahoillani! Minulla oli hirmu hauskaa, mikä taisi tarttua rakkaaseen paimenkoiraanikin. Avainsanoja olivat ennenkaikkea pimeä putkenpää, irtoaminen, itsenäiset kepit (jotka ovat meidän haasteemme, todellakin) ja pöytä - pöytä tosin oli ihan meidän pravuurimme, sillä kaukojen tankkaus sen päällä on tehnyt tehtävänsä, eikä neidillä paljon mielessä käy sen päältä alas hypätä ilman lupaa.
Tänään menimme sitten poppoolla Ojankoon, ja nappasin ykkösradan piirroksen mukaan. Koska A ja puomi olivat vähän eri paikoilla kuin suunnittelin, väsäsin pienellä improvisoinnilla vähän erilaisen radan, jota sitten teimme. Mukana minun, Naurun ja Kidan lisäksi oli Oona ja Ora, sekä Rebecca ja hänen hurmaava pk colliensa Cecil. Tämänpäivän kuvat onkin ottanut Rebecca Saleh, kiitos paljon!
Ennen meidän treenejä äitini kävi paikalla Rosan kanssa. Pikku pommi teki vähän muistinvirkistykseksi erilaisia hyppyjä, putkitreeniä, A:n kontaktit sekä kepit. Putken takaaleikkaus tuotti harmia, mutta palkkausavulla sekin sujui hyvin. A on kiva este Rouskun mielestä, hypytkin suorittaa kunnialla kun keskityn ohjaamaan huolellisesti. Rengas onnistui helpon aloituksen jälkeen. Kepit ovat ainoa murhekryyni, niissä pehmeä pikkukoira menee helposti lukkoon, jolloin se mieluiten painautuu vain maahan korvat luimussa tuskailemaan "omaa surkeuttaan". Sain tsempattua onnistuneet suoritukset, enkä voinut olla hieman huvittumatta siitä, miten minun näpeissä tuntuu aina olevan nämä keppiherkkikset.
No, keppiherkkyys oli kaukana tänään Kidan tekemisistä. Rykäistyämme radan onnistuneesti läpi, keskityin keppitreeniin. Teimme samalla tavalla tiistaina Järvenpäässä: lähetän Kidan kaukaa kepeille, pidän käden ylhäällä ja ääneni kannustaa kepeillä, mutta fyysisesti olen kaukana/liikun poispäin. Palkka on edessä kouluttajalla, tämänpäivän treeneissä Oonalla. Kida tekee vielä niin hitaasti, niin miettien, ja tieto palkasta jäädyttää sen helposti viimeiselle välille. Pääasia on kuitenkin, että koira liikkuu, eikä se oli mitenkään sidoksissa enää omaan läsnäolooni. Tämän päivän treenissä teimme pari palkkausta niin, että Oona heitti pallon. Sitten pallo siirtyi minulle, mutta Oona jäi paikalleen ja Kida kuvitteli, että palkka on siellä. Se kepitti samalla tavalla, mutta otinkin vielä putken ja palkkasin koiran itse putken jälkeen. Ensimmäinen kerta näin pisti paimenen pasmat ihan sekaisin, mutta toinen kerta onnistui jo paremmin! En huolehdi lainkaan vauhdin puutteesta vielä, sillä Kidan tapauksessa olen huomannut, että se kulkee käsikkäin yhdessä itsevarmuuden kanssa.
Nauru opetteli tänään yksinoloa radan viierellä, ilman häkin tuomaa rauhallista turvaa. Kyllä mekkalaa sinisestä irtosikin pitkäksi ajaksi, vaikka se oli näkösuojassa, eikä joutunut toljottamaan kipittelyäni radalla. Vaan huomioimattomuus tehosi, sillä loppujen lopuksi Nauru kyllästyi omaan ääneensä ja hiljeni. Palkkioksi se pääsi touhuamaan radalle. Treenasin ennenkaikkea paikallaoloa ennen suoritusta, vaikka ne ovatkin Naurulla varsin vahvat muutenkin. Pussia kokeilimme myös Oonan avustuksella, eikä neidin maailma romahtanut, vaikka viimeisellä suorituksella Oona antoi pussin pudota sen selälle. Kierto-käskyä kokeilimme myös siivekkeen avulla, ja sitä pentu tarjosi itsekin vapailla hetkillä. Lisäksi naksuttelin taas keppien sisäänmenoja, jotka alkavat hitaasti muodostua pikkusinisen mielen sopukoissa. Tykkään, että koiralla on vahva osaaminen keppien sisäänmenossa, eikä minun tarvitse olla fyysisesti lähellä auttamassa sitä. Helpottaa niin suuresti, sillä keppien feilaaminen oman sähläykseni takia on minun kohdallani nemmän kuin mahdollista sattua.
Taralta on poistettu tikit! Mahtavaa, ihanaa, upeaa, hienoa! Tapsa saapuu vihdoin kotiin tiistaina. Sydänsydän. Kävin neitiä viimeksi torstaina halimassa, ja silloin noutaja oli ihan sitä mieltä, että hän haluaa kotiin. Heti. Loikkasi autoon oven avauduttua, eikä olisi millään halunnut mennä sisälle torppaan minun jäädessä ulos. Ikävä raastaa minun kuorsaavaa, kainaloon punkevaa mönkijää kohtaan, mutta onneksi päiviä ei ole enää montaa ilman sitä. On tässä niin monta vuotta jo yhdessä paahdettu, ettei ilmankaan osaa olla.
Huomenna luvassa aussiemiittiä, josta koitan napsia paljon söpöä kuvasaastetta!
Asia 1. Muistakaahan antaa äänenne Kidan barffitarinaan, jota mainostin viimeksi! Jos voitamme tässä kuussa sapuskat, lupaan järkätä teille jotain pientä kivaa blogiin. Arvonnan vaikka... tai jotain muuta, saa ehdottaa!
Kaikenlaista on taas ehtinyt sattua. Kirjaimellisesti otettuna Taralle. Kävimme kontrollissa Jär-Vetissä, ja lekurin suosituksesta neiti noutaja päätyi leikkuupöydälle steriloitavaksi sillä samalla hetkellä. Tulehdus oli ennallaan antibiootista huolimatta, eikä ole mitään järkeä pitkittää tilannetta ja pyöritellä peukaloitaan. Eipä siinä, leikkaus sujui oikein hyvin ja teimme äitini kanssa sopimuksen, että Tara menee maalle parantelemaan tikkien poistoon asti. Silletekee hyvää, kun se saa olla ulkona, löllöillä ilman stressiä. Kerrostalossa olisi kurjaa maata aloillaan, ja maalla se saa mönkiä palloineen oman tahtiinsa. Kunhan tikit saadaan pois, palaa Tapsa takaisin kotiin, ja voimme alkaa hitaasti kohotella kuntoa entisiin uomiinsa. Ikävä punanokkaa on, ja Tarallakin on minua. Onneksi asun lähellä, ja käyn ahkerasti noutajan luona nytkin hoitojakson aikana.
Noutaja kaipaa varmasti uimaan ja agilitykentille... onneksi kesä oli vasta alussa!
No, aussiet voivat paremmin, itseasiassa erittäin hyvin. Nauru kävi sunnuntaina tapaamassa toista omistajaansa ja "wirnisteleviä sukulaisiaan" - onhan nuo kuin siskoja ja veljiä, vaikkei verivalaa ole vaihdettukaan! Penska käyttäytyi hyvin isossa aussieporukassa, lepäsi myös autossa hiirenhiljaa, kun minä taltioin taitavien paimenten agilityvalmennusta Niinun opissa.
Kidan kanssa on jankattu voittajajuttuja sillein rennosti. Valitettavasti emme loppukesän epiksiin pääseprkl, mutta ei se maailmaa kaada. Tunnarista on tehotyöskentely käynnissä, samoin metalliin pitää paneutua kesän tuomalla valoenergialla. Tokosta ei sen suurempaa, ei myöskään Naurun puolesta, jonka perusasento on parantunut kyllä hurjasti ja maahanmenokin oivallettu ilman käsiapua. Neiti Luonteikas vaan yrittää mieluummin mennä sieltä, mistä aita on matalin. Kumma kun pahaa tehtyään liikkeet sujuu aina nanosekunnissa ja virheettä, kun emänteen hermorakennetta ei uskalleta koetella hetkeäkään pidempään...
Tänään paneuduimme agilityyn. Alkuun Nauru teki pikku treeniä Ojangossa - naksuttelin sille on-offia vauvakontakteilla, lisäksi 2x2-alkeita ja keppien sisäänmenoa. Kuumuus verotti, kakara oli laiska, mutta jaksamusta oli silti sen verran, että tarjoili asioita itsenäisestikin. Putkessa kokeiltiin takaaleikkauksia ongelmitta. Putket on vaan niin ihania sinisen mielestä.
Nauru tarjosi kontaktia. :--)
Kida sen sijaan meni treenaamaan Agilityakatemialle. Rata oli tosi jees, ja vaikka minua vaihteeksi jännitti uusi tilanne ja uudet naamat, meillä oli oikein antoisaa. Minun täytyy treenata tiukkoja kurveja pituuden jälkeen ja saimme vinkkejä välistävetoihin ja A:n hitaaseen kontaktiin. Kida oli tosi mainio, kuumuudesta huolimatta suoritti hyvin ja oli innokas. Mitä sitä sen enempääasiasta turinoimaan! Video kertokoon enemmän.
Kaikenlaista on taas ehtinyt sattua. Kirjaimellisesti otettuna Taralle. Kävimme kontrollissa Jär-Vetissä, ja lekurin suosituksesta neiti noutaja päätyi leikkuupöydälle steriloitavaksi sillä samalla hetkellä. Tulehdus oli ennallaan antibiootista huolimatta, eikä ole mitään järkeä pitkittää tilannetta ja pyöritellä peukaloitaan. Eipä siinä, leikkaus sujui oikein hyvin ja teimme äitini kanssa sopimuksen, että Tara menee maalle parantelemaan tikkien poistoon asti. Silletekee hyvää, kun se saa olla ulkona, löllöillä ilman stressiä. Kerrostalossa olisi kurjaa maata aloillaan, ja maalla se saa mönkiä palloineen oman tahtiinsa. Kunhan tikit saadaan pois, palaa Tapsa takaisin kotiin, ja voimme alkaa hitaasti kohotella kuntoa entisiin uomiinsa. Ikävä punanokkaa on, ja Tarallakin on minua. Onneksi asun lähellä, ja käyn ahkerasti noutajan luona nytkin hoitojakson aikana.
Noutaja kaipaa varmasti uimaan ja agilitykentille... onneksi kesä oli vasta alussa!
 |
| Nauru 5kk |
 |
| Keppien sisäänmenon naksuttelu. Toisesta suunnasta kakara tarjoaa itsenäisesti, tämä puoli vaatii apua. |
 |
| Putkihullu |
Kidan kanssa on jankattu voittajajuttuja sillein rennosti. Valitettavasti emme loppukesän epiksiin pääse
Tänään paneuduimme agilityyn. Alkuun Nauru teki pikku treeniä Ojangossa - naksuttelin sille on-offia vauvakontakteilla, lisäksi 2x2-alkeita ja keppien sisäänmenoa. Kuumuus verotti, kakara oli laiska, mutta jaksamusta oli silti sen verran, että tarjoili asioita itsenäisestikin. Putkessa kokeiltiin takaaleikkauksia ongelmitta. Putket on vaan niin ihania sinisen mielestä.
Nauru tarjosi kontaktia. :--)
Kida sen sijaan meni treenaamaan Agilityakatemialle. Rata oli tosi jees, ja vaikka minua vaihteeksi jännitti uusi tilanne ja uudet naamat, meillä oli oikein antoisaa. Minun täytyy treenata tiukkoja kurveja pituuden jälkeen ja saimme vinkkejä välistävetoihin ja A:n hitaaseen kontaktiin. Kida oli tosi mainio, kuumuudesta huolimatta suoritti hyvin ja oli innokas. Mitä sitä sen enempääasiasta turinoimaan! Video kertokoon enemmän.
Auta Kidaa tykkäämällä sen barffitarinasta muschin sivulla!
 |
| c: Oona Mäki |
Klikkaa!
... Fyysisesti, blogi ei muuta tällä kertaa mihinkään.
Näin me sitten vantaalaistuimme. Muutto oli ehkä kamalin ikinä, säätämistä, stressiä ja lisää säätämistä, mutta lopulta kamat olikin saatu perille ja asunnon laittaminen voi alkaa. Kesä tuli samalla rykäisyllä luoksemme. Kesäkuu alkoi niin kauniissa ilmassa, ettei ole voinut kuin naustiskella. Koirat pyrin käyttämään uimassa aikka joka päivä, se on niistä hauskaa ja hyvää, viilentävää liikuntaa helteillä.
Lauantain maleksimme maalla toipumassa tavarakuskauksesta. Olin niiiin vetelä koko päivän, nukutti vain ja silmät luppasivat. Ora ja Nauru pinkoivat pellolla ja pulikoivat toisinaan koirille pystytetyssä altaassa, samalla kun Kida ja Tara nauttivat vehreydessä lämmöstä. Tara on yhä maalla sairaslomaa viettämässä. Se vuotaa kovasti, ja ulkona sen on paras olla, ettei koidu sotkua. Neiti oli kovin pirteä, palloa olisi noutanut vaikka koko päivän. Lääkekuuri päättyy tiistaina, ja loppuviikoksi soitan sille kontrollin, jossa katsotaan, miten edetään.
Illalla porukka jäi keskenään kotiin, kun painelimme hetkeksi Helsingin yöhön. Pikku houdini alias Nauru päätti taas osoittaa tiirikoijan taitojaan. Tosiaan, uuden lempinimen on sininen saanut, eikä tosiaankaan syyttä. Se on tällä hetkellä tunkeutunut ulos jokaisesta portti-ja oviviritelmästäni yksin ollessaan. Mitään se ei onneksi tuhoa, levittelee vain, jos jotain levitettävää on (esim. muuttokamat...). Väärinpäin käännetty kahva auttoi pitämään lapsukaisen vessassa viimeisenä yksinolopäivänään Lahdessa, mutta silloin sinisilmä oli raastanut mielenosoituksellisesti julisteen alas ovesta. :D
Vantaalla penikka onnistui ensitöikseen lukitsemaan itsensä vessaan sisään. Kyllä vain. Kun seikkailija saatiin ulos, se mönki pihalle myös koirahuoneesta, jossa ovi kääntyy sisäänpäin. No, keittiön pöydän alta se uinailemasta löytyi, joten sinänsä ei mitään surua, paitsi tappion karvas maku.
Sunnuntaina menimme hellemätsäreihin. Kida jäi kotiin frisbee-ja uintituokion jälkeen, mutta Nauru lähti mukaan pommilikkojen kanssa. Puun varjoon pystytimme leirille, ja selvisimme hyvin lähemmäs kolmenkympin helteistä. Kakarakin tsemppasi hienosti, ja nappasi itselleen PUN4 sijan. Tilaisuudessa oli jopa kirjallinen arvostelu, jossa kehuttiin Naurun luonnetta, esiintymistä ja mittasuhteita, ja todettiin, että "näyttelyura on lähtenyt hyvin käyntiin". Niin. Urapa hyvinkin...
Mimmi oli hirmuisen rohkea pieni tyttö, pöytäkään ei jännittänyt, ja koppasi pikkupentujen SIN4 sijan. Ryhmäkehässä se meni siskoni kanssa, joka on aivan keltanokka, mitä koirajuttuihin tulee. Rosa oli taas oikea formula, reipas, energinen ja iloinen itsensä, mutta sai vain PUNaisen nauhan ilman sijoitusta.
Muuten olemme viettäneet hellepäiviä kotosalla ja maalla. Tokoepiksetkin päätin jättää väliin ihan Kidan hyvinvoinnin takia - vedessä mulaaminen on ollut paljon hauskempaa! Tapsakin tuli kotiin pitkän sairasloman jälkeen, kyllä sitä oli ollut ikävä. Tunne ei ollut yksipuolinen, niin tyytyväisenä neiti makasi kainalossa ja jalkovälissä koko illan ja yön. Huomenna suuntaamme kontrolliin tarkistamaan, että kaikki on varmasti noutajalla kunnossa. Uimakeleistä on neiti pitänyt, tänäänkin tyyppi mulasi varmaan vartin putkeen ympyrää uiden lammikossamme. Aitoa lintukoiraa eivät edes sorsat hetkauttaneet, vaikka ne uiskentelivat ihan naamalla...
