... Fyysisesti, blogi ei muuta tällä kertaa mihinkään.

Näin me sitten vantaalaistuimme. Muutto oli ehkä kamalin ikinä, säätämistä, stressiä ja lisää säätämistä, mutta lopulta kamat olikin saatu perille ja asunnon laittaminen voi alkaa. Kesä tuli samalla rykäisyllä luoksemme. Kesäkuu alkoi niin kauniissa ilmassa, ettei ole voinut kuin naustiskella. Koirat pyrin käyttämään uimassa aikka joka päivä, se on niistä hauskaa ja hyvää, viilentävää liikuntaa helteillä.

Lauantain maleksimme maalla toipumassa tavarakuskauksesta. Olin niiiin vetelä koko päivän, nukutti vain ja silmät luppasivat. Ora ja Nauru pinkoivat pellolla ja pulikoivat toisinaan koirille pystytetyssä altaassa, samalla kun Kida ja Tara nauttivat vehreydessä lämmöstä. Tara on yhä maalla sairaslomaa viettämässä. Se vuotaa kovasti, ja ulkona sen on paras olla, ettei koidu sotkua. Neiti oli kovin pirteä, palloa olisi noutanut vaikka koko päivän. Lääkekuuri päättyy tiistaina, ja loppuviikoksi soitan sille kontrollin, jossa katsotaan, miten edetään.

Illalla porukka jäi keskenään kotiin, kun painelimme hetkeksi Helsingin yöhön. Pikku houdini alias Nauru päätti taas osoittaa tiirikoijan taitojaan. Tosiaan, uuden lempinimen on sininen saanut, eikä tosiaankaan syyttä. Se on tällä hetkellä tunkeutunut ulos jokaisesta portti-ja oviviritelmästäni yksin ollessaan. Mitään se ei onneksi tuhoa, levittelee vain, jos jotain levitettävää on (esim. muuttokamat...). Väärinpäin käännetty kahva auttoi pitämään lapsukaisen vessassa viimeisenä yksinolopäivänään Lahdessa, mutta silloin sinisilmä oli raastanut mielenosoituksellisesti julisteen alas ovesta. :D

Vantaalla penikka onnistui ensitöikseen lukitsemaan itsensä vessaan sisään. Kyllä vain. Kun seikkailija saatiin ulos, se mönki pihalle myös koirahuoneesta, jossa ovi kääntyy sisäänpäin. No, keittiön pöydän alta se uinailemasta löytyi, joten sinänsä ei mitään surua, paitsi tappion karvas maku.

Sunnuntaina menimme hellemätsäreihin. Kida jäi kotiin frisbee-ja uintituokion jälkeen, mutta Nauru lähti mukaan pommilikkojen kanssa. Puun varjoon pystytimme leirille, ja selvisimme hyvin lähemmäs kolmenkympin helteistä. Kakarakin tsemppasi hienosti, ja nappasi itselleen PUN4 sijan. Tilaisuudessa oli jopa kirjallinen arvostelu, jossa kehuttiin Naurun luonnetta, esiintymistä ja mittasuhteita, ja todettiin, että "näyttelyura on lähtenyt hyvin käyntiin". Niin. Urapa hyvinkin...

Mimmi oli hirmuisen rohkea pieni tyttö, pöytäkään ei jännittänyt, ja koppasi pikkupentujen SIN4 sijan. Ryhmäkehässä se meni siskoni kanssa, joka on aivan keltanokka, mitä koirajuttuihin tulee. Rosa oli taas oikea formula, reipas, energinen ja iloinen itsensä, mutta sai vain PUNaisen nauhan ilman sijoitusta.

Muuten olemme viettäneet hellepäiviä kotosalla ja maalla. Tokoepiksetkin päätin jättää väliin ihan Kidan hyvinvoinnin takia - vedessä mulaaminen on ollut paljon hauskempaa! Tapsakin tuli kotiin pitkän sairasloman jälkeen, kyllä sitä oli ollut ikävä. Tunne ei ollut yksipuolinen, niin tyytyväisenä neiti makasi kainalossa ja jalkovälissä koko illan ja yön. Huomenna suuntaamme kontrolliin tarkistamaan, että kaikki on varmasti noutajalla kunnossa. Uimakeleistä on neiti pitänyt, tänäänkin tyyppi mulasi varmaan vartin putkeen ympyrää uiden lammikossamme. Aitoa lintukoiraa eivät edes sorsat hetkauttaneet, vaikka ne uiskentelivat ihan naamalla...