Asia 1. Muistakaahan antaa äänenne Kidan barffitarinaan, jota mainostin viimeksi! Jos voitamme tässä kuussa sapuskat, lupaan järkätä teille jotain pientä kivaa blogiin. Arvonnan vaikka... tai jotain muuta, saa ehdottaa!

Kaikenlaista on taas ehtinyt sattua. Kirjaimellisesti otettuna Taralle. Kävimme kontrollissa Jär-Vetissä, ja lekurin suosituksesta neiti noutaja päätyi leikkuupöydälle steriloitavaksi sillä samalla hetkellä. Tulehdus oli ennallaan antibiootista huolimatta, eikä ole mitään järkeä pitkittää tilannetta ja pyöritellä peukaloitaan. Eipä siinä, leikkaus sujui oikein hyvin ja teimme äitini kanssa sopimuksen, että Tara menee maalle parantelemaan tikkien poistoon asti. Silletekee hyvää, kun se saa olla ulkona, löllöillä ilman stressiä. Kerrostalossa olisi kurjaa maata aloillaan, ja maalla se saa mönkiä palloineen oman tahtiinsa. Kunhan tikit saadaan pois, palaa Tapsa takaisin kotiin, ja voimme alkaa hitaasti kohotella kuntoa entisiin uomiinsa. Ikävä punanokkaa on, ja Tarallakin on minua. Onneksi asun lähellä, ja käyn ahkerasti noutajan luona nytkin hoitojakson aikana.

Noutaja kaipaa varmasti uimaan ja agilitykentille... onneksi kesä oli vasta alussa!

Nauru 5kk

No, aussiet voivat paremmin, itseasiassa erittäin hyvin. Nauru kävi sunnuntaina tapaamassa toista omistajaansa ja "wirnisteleviä sukulaisiaan" - onhan nuo kuin siskoja ja veljiä, vaikkei verivalaa ole vaihdettukaan! Penska käyttäytyi hyvin isossa aussieporukassa, lepäsi myös autossa hiirenhiljaa, kun minä taltioin taitavien paimenten agilityvalmennusta Niinun opissa.

Keppien sisäänmenon naksuttelu. Toisesta suunnasta kakara tarjoaa itsenäisesti, tämä puoli vaatii apua.

Putkihullu

Kidan kanssa on jankattu voittajajuttuja sillein rennosti. Valitettavasti emme loppukesän epiksiin pääse prkl, mutta ei se maailmaa kaada. Tunnarista on tehotyöskentely käynnissä, samoin metalliin pitää paneutua kesän tuomalla valoenergialla. Tokosta ei sen suurempaa, ei myöskään Naurun puolesta, jonka perusasento on parantunut kyllä hurjasti ja maahanmenokin oivallettu ilman käsiapua. Neiti Luonteikas vaan yrittää mieluummin mennä sieltä, mistä aita on matalin. Kumma kun pahaa tehtyään liikkeet sujuu aina nanosekunnissa ja virheettä, kun emänteen hermorakennetta ei uskalleta koetella hetkeäkään pidempään...

Tänään paneuduimme agilityyn. Alkuun Nauru teki pikku treeniä Ojangossa - naksuttelin sille on-offia vauvakontakteilla, lisäksi 2x2-alkeita ja keppien sisäänmenoa. Kuumuus verotti, kakara oli laiska, mutta jaksamusta oli silti sen verran, että tarjoili asioita itsenäisestikin. Putkessa kokeiltiin takaaleikkauksia ongelmitta. Putket on vaan niin ihania sinisen mielestä.


Nauru tarjosi kontaktia. :--)

 Kida sen sijaan meni treenaamaan Agilityakatemialle. Rata oli tosi jees, ja vaikka minua vaihteeksi jännitti uusi tilanne ja uudet naamat, meillä oli oikein antoisaa. Minun täytyy treenata tiukkoja kurveja pituuden jälkeen ja saimme vinkkejä välistävetoihin ja A:n hitaaseen kontaktiin. Kida oli tosi mainio, kuumuudesta huolimatta suoritti hyvin ja oli innokas. Mitä sitä sen enempääasiasta turinoimaan! Video kertokoon enemmän.