Ihana, ihana, ihana päivä takana. Olen edelleen aivan valtavassa hurmiossa.
Niitä päiviä, jolloin muistaa, että laatu korvaa määrän. Ihmisihanuus kerrankin ilahduttaa ihmisketutuksen sijaan.

Käytiin Essin ja Narin kanssa heitätyttämässä koirien talviturkit Itämereen. Kuvasaaste, check. Ajatuksena myös keväistää ulkoasu, kunhan saan Essiltä pari siihen kaipaamaani kuvaa. :)







Panta on päästänyt väriä, koiraparkani ei kuole valtimon vuotamiseen. 












"Nii että voisitko jo heittää!"














Läpi kiven ja jään... :D



No, löytyikö silmiä hivelevää suosikkia?
Muistutan muuten edelleen kuvieni facebook-sivusta, olethan jo käynyt tykkäämässä?

Valitan. Päivitys on tylsä ja kivinen - tai ainakin kuvaosastoltaan, sisältää vain kännykkäräpsyjä.

Viikonloppu kului puhtaasti sairastellessa. Maanantaina olo alkoi onneksi olla sellainen, että uskalsi lähteä verryttelemään jalkojaan - sillä hinnalla, että tiistai kului taas visusti vällyjen välissä. No, tapanani ei ole katua mitään ja tässä päivässä oli vielä vähemmän kaduttavaa kuin kokonaisen kakun syömisessä! Oli sen verran onnistunut ja aktiivinen päivä, hyvillä mielin meni yöksi yskimään ahkeroimaan töihin.




Aamu alkoi aikaisin. Köröttelimme ennen aamuruuhkaa Tuusulaan hallille, Jenna Caloanderin valmennukseen. Mukana unirähmiä silmäkulmasta pyyhkivä Nauskulainen. Neiti oli aika hyvällä fiiliksellä, joskaan tauon jälkeen ei lainkaan niin vireessä kuin olisin toivonut. Kepit olivat kovin hitaat, vaikka se ne oikeaoppisesti suorittikin. Puhuimme Jennan kanssa Naurun kisoista ja siitä, miten sen vire on totaalisen erilainen treenissä ja kilpailutilanteessa. Tulimme tulokseen, että minun yksinkertaisesti pitää olla valmistautunut kisatilanteessa huomattavan nopeamman ja eteenpäinpyrkivämmän koiran ohjaukseen, vaikka se treenissä on kiltimpi. Jenna oli myös hyvin hämmentynyt kertoessani, että Naurun virheet ovat tulleet esteohituksista - se on niin äärettömän estehakuinen kuitenkin treenissä.

Huonoista keuhkoista huolimatta päästelimme radan useampaan otteeseen. Naurulla on perusohjaus kunnossa, se tulee hyvin mukaan eikä haihattele omiaan. Tätä testattiin kepin jälkeisellä viennillä hypylle - Nauru ei vilkaissutkaan putken suuntaan ja sain ohjeeksi, että: "niin kauan kuin perusohjaus riittää, ei turhia kikkailuja aleta ohjaukseen tunkea". Poispäinkäännös putken 8 jälkeen oli hyvin mallikas ja onnistui joka kerta. Putkea 17 tehtiin ensin pimeänä kulmana, mikä oli oikein hyvä, mutta vielä nopeampi siitä saatiin persjätön avulla. Persjättö 16-17 väliin varmisti, että liike pysyi paremmin yllä ja Naurullakin vauhti vain parani. Ei vauhti kyllä pimeällä putkella kärsinyt! Jenna kehui, että Nauru menee kurveihin hyvällä vauhdilla, ei hidastele tai varo vaan antaa paahtaa. Nyt tätä ominaisuutta täytyy ruokkia treeneissä, tehdä luukustusratoja ja tekniikkaa hyvässä suhteessa toisiinsa nähden.

Jäähdyttelylenkillä näimmekin selvän merkin tulevasta kesästä, kun kiukkuinen kyy sihisi aluskasvillisuuden seassa. Nauru katseli matelijaa kohteliaan välimatkan päästä ja tuntui aprikoivan, miksi lemmikki-Kupla on joutunut metsään. Minullahan on siis viljakäärme, joihin koirat hieman ovat tutustuneet elämänsä saatossa.






Päiväunien ja pienen päivälenkin jälkeen päätimme lähteä koko perheen voimin pidemmälle lenkille metsään. Keksin yhdistää siihen hakukauden avajaisen. Viime hakutreenistämme on usea kuukausi, eikä odotukseni ollut kovin korkealla. Piruuttani ennen lähtöä testasin laittaa rullan kaulapantaan roikkumaan ja kokeilin lähinnä Kidalla, osaisiko se tuoda rullan minulle. Yllätys oli suuri, kun myös Nauru oivalsi asian kuin olisi tehtävää aina tehnyt. Tähän mennessä merle on kuitenkin palauttanut vain irtorullia, suhteellisen epäsiistillä menestyksellä.

Aloitimme treenin Taran kanssa. Pari helppoa piiloa n. 30m syvyydessä. Tara oli aivan liekeissä ja niin oli aussietkin - ne kiljuivat puussa niin paljon! Lenkkeilijät kauhistelleet metsän yli kantautuvia kuoleman ääniä, siellä pieniä viattomia koiria teurastetaan isoilla aseilla...
Noutaja meni noutajamaisella hulluvauhdilla eteenpäin ja löysi piilot hienosti. Sillä oli kamalan hauskaa, vaikka se teki vain pari pistoa. Täytyy tällaista mummohakua jatkaa ehdottomasti, koira niin kovasti nautiskelee.

Nauru oli aivan raivona odottaessaan vuoroaan ja päästessään töihin se tärisi. Ensimmäinen pisto meni perinteisellä palkkauksella, mutta sitte laitoin rullan kiinni pantaan. Nauru painui metsään hyvällä vauhdilla ja löysi piilon nopeasti. Se oli kuulemma sekunnin heiluttanut häntää, sitten haukannut rullan suuhunsa, kääntynyt ja lähtenyt vauhdilla luokseni. Rulla ei pudonnut suusta ennen käskyä ja tuotiin kauniisti perusasentoon. Näytölle se lähti myös hyvin ja olin äärettömän yllättynyt! Aivan eri meno kuin viimetreenissä.
Toisella pistolla se yritti huijata ja ottaa rullan suuhun valmiiksi, mutta kutsuin sen luokse ja kokeilimme uudestaan. Tämän jälkeen ei ollut mitään ongelmaa.

Hieman myöhemmin teimme myös helpon viestitreenin Kidalle. Neiti nautti metsässä juoksemisesta, vaikka pari kertaa meinasi jostain syystö sekoittaa viesti-käskyn esine-etsintään. Nauru ja Tara möykkäsivät vieressä, mutta Kida suoriutui vaaditusta tehtävästä erittäin mallikkaasti.

Teimme myös löydön! 30m päässä lenkkipolista, metsikön keskellä, pönötti yksinäinen villisian alaleuka. Miten se on sinne joutunut, se on arvoitus!





Ja ihan unohdin blogiin päivittää - MIKÄ HÄPEÄ. Uljasta uljain, positiivisin, mahtavin, syöpöin, hurmaavin ja yksinkertaisesti meidän maailmassa maailman parhain noutajarouva täytti 9 vuotta 18.4. Meillä on vielä monia vuosia aikaa katsella toistemme rumia naamoja, näin toivon!

Koirat ovat hauskoja eläimiä. Niillä on paitsi huvittavan leikkisä luonne, myös ihanan sinisilmäinen asenne elämään. Hyvin pienillä teoilla ne ovat valmiita palvomaan maata jalkojesi alla ja seuraamaan sinua tiukkoihin tilanteisiin. Luottamuksen luominen koiraan on kuitenkin suhteellisen helppoa ja vaatii hyvin yksinkertaisia asioita. Rakasta, ruoki, huolehdi ja opasta - näillä perusasioilla pääsee jo hyvin pitkälle. Koiraa ei saa pitää lapsenkorvikkeena ja turha inhimillistäminen on myös pahasta, mutta yhtälailla rakasta ystävää ei saa myöskään esineellistää tai pitää minään metsien villipetona.

Suhteen luomisen keinoista puhutaan paljon, mutta entä toisesta puolesta? Pelkäävätkö jotkut tekevänsä virheitä, joilla Turre toteaa elämänsä olevansa kurjaa ja pakkaavan pienen mielikuvituslaukkunsa poistuakseen paremman emännän adoptoitavaksi? Ajattelin kirjoittaa pienen, vähän huumorilla höystetyn ajatuksenjuoksun (vaikka aihe onkin vakava) tätä koskien - eli kuinka hukata rakennettu luottamus koiraan kymmenessä päivässä.





1. Ala tiukkapipoksi

Jos mieltä ei saa tarpeeksi kireälle muuten, pistä hiuksesi mahdollisimman tiukalle nutturalle. Jotkut sanovat myös hiekan tunkemisen ..noh, paikoista pimeimpään, aiheuttavan ärtymystä sopivissa määrin. Siitä alkaa nopeasti kehittyvä äksyily koiraa kohtaan. Milloin koira tekee asian liian hitaasti, milloin liian nopeasti. Nyt se on vino, nyt se on liian edessä, takana, sivulla. Korjausliikettä korjausliikkeen perään, ilman ohjeita tai apuja, koska kyllähän se osaa. Dramaattinen ärjyminen kaiken kruunuksi pitää huolen, että koira katsoo sinua aivan erilaisella ilmeellä, kuin aamiaisen aikaan.


2. Vaadi liikaa

Jos tehtävää on treenattu kerran, ei muuta kuin palkka pois. Revitään koira paikalleen väkisin ja luodaan sellainen paine, ettei ole toista nähty. Kokeita, startteja ja treenejä mielellään useampi päivässä, mennään eikä meinata jo ihan pennunkin kanssa. Ei tuloksia ilman työtä, tai miten se sananlasku menikään.


3. Ole epäjohdonmukainen

Kutsutaan koiraa ensin livertäen, sitten napataankin niskasta. Annetaan lupa, mutta oikeasti ei olisi saanutkaan. Tällaisella epäjohdonmukaisuudella pistetään mieli tykkänään solmuun ja sekaisin, eikä tarvitse pelätä, että suhde kehittyisi ainakaan parempaan suuntaan.  Koiran koulutuksessa johdonmukaisuus on kyllä minun mielestäni kaiken a ja o.


4. Pakota epämiellyttäviin tilanteisiin

Luonnettahan se kasvattaa, jos ujon koiran heittää varoittamatta pieneen koirapuistoon kahdenkymmenenviiden iholle tunkevan, röyhkeän koiran kaveriksi. Tai sitten ei. Myös koetilanne voi liian varhaisessa vaikeessa olle inhottava ja homman työstäminen uudelleen mukavaksi onkin toinen juttu. En toki puhu omasta kokemuksesta... Kaiken kaikkiaan epämiellyttävä olotila herättää luonnollisesti ikäviä ehdollistumia aiheuttajaa kohtaan, joten oikein nopean suhteen pilaamisen reseptiin tämä kohta passaa mainiosti.


5. Älä anna lepoa

Työtä, työtä ja työtä - lepo on yliarvostettua, varsinkin nuoren koiran kanssa. Jos koira alkaa näyttää uupumisen tai tylsistymisen merkkejä, pakota. Sinähän olet se pomo ja määräät tahdin. Se on hyvä muistuttaa lujalla kädellä, niin jo on suhde taas hieman huonompi!


6. Käy vieraissa

Onhan se ihan päivänselvää, ettei yhtä naamaa jaksa katsella n. 13 vuoden ajan. Asia korjaantuu joko sillä, että a) haalii ympärilleen alati uusiutuvan lauman, josta jokainen on se superstara vain ensimmäisen 6kk ajan ja sitten unohtuu, tai b) jättämällä oma koira koko päiväksi kotiin, jotta voi mennä ihastelemaan muiden paljon hienompia koiria. Tuntuu ehkä työläältä kivan päivän jälkeen käyttää oma tyhmä koira pissalla, mutta ainakin sillä tavalla säästyy siivoamisen tuskalta.




7. Pihtaile

Koira odottaa saavansa päivässä edes ulkoilut ja ruokaa, mielellään myös kontaktia ihmiseen. Näistä perusasioista pihtaaminen on mainio tapa asettaa kylmyyttä jo valmiiksi rakoilevaan suhteeseen. Pieni nälkä voi kasvattaa luonnetta ja yksinäisyys karastaa, näin voi vakuuttaa tosijohtaja itselleen. Säästäähän siinä vähän rahaakin, kun Murreen uppoaa murkinaa vähän vähemmän kuin normaalisti.

8. Vähennä huolenpitoa

Liittyy vahvasti edelliseen. Harjaamisesta, kynsien leikkuusta ja muista normaaleista toimista leikkaaminen aiheuttaa koiran ja ihmisen välille suurta jännitettä. Koira alkaa ainakin olla perin hermostunut, onhan se nälkäinen, yksinäinen, tylsistynyt ja nyt vielä epämukavaa oloa tuottaa mahdollisesti isot takut paksussa turkissa.

9. Lyö aina välillä

Fyysinen (ja/tai henkinen) satuttaminen vie viimisetkin luottamuksenrippeet.

10. Unohda olemassaolo

Viimeisenä on aika jättää koira-parka omaan arvoonsa. Parhaimmillaan ihminen hylkää lemmikkinsä muiden murheeksi ulos harhailemaan tai odottamaan sotkuiseen asuntoon pelastajan saapumista. Unohtaminen on helppoa silloinkin, kun koira asuu samassa talossa kanssasi. Pihahäkkiin lukitseminen vie koiran pois silmistä, vaikka se pysyykin tontilla. Sisätiloissa vessaan lukitseminen tai häkkiin paiskaaminen pitää huolen, ettei koira ole jaloissa häiritsevästi.





Näitä oppeja voi muokata ihmissuhteeseenkin sopivaksi. Taatusti lähtee kaveri lätkimään.

... Tai jos vaikka jättäisit sen koiran hankkimatta, mikäli koet tarvetta lähteä näitä toteuttamaan? Pehmoleluhyllystä löytyy hyvin realistisen näköisiä koiria, vaikkakaan nekään eivät ansaitsisi joutua tuolla tavoin kohdelluksi sellaisen henkilön toimesta, joka kehtaa kutsua itseään koiranomistajaksi tai koirien ystäväksi.

Pidetään huolta myös karvaisista ystävistämme. Ne ovat usein meitä kohtaan uskollisempia ja välittävämpiä kuin yksikään ihminen. 

Edellinen tekstaripäivitys osoittautui hyvin suosituksi, kiitos kaikista kommenteista! Varmasti uusin tällaisia hubailupostauksia, kun tylsyys ja inspiraatio toisensa kohtaavat. Vähän kirjoittelu on ollut laiskanpulskeaa lähinnä vaihtelevien työaikojen vuoksi, vaikka asiaa - ja varsinkin valokuvia! - olisi paljon. Haluaisin postailla kuitenkin useammin tietynlaisia postauksia ja olen yrittänyt huhuilla mahdollisia ideoita. Muutamat muhivat mielessä, mutten ole vielä ihan päässyt toteuttamisasteelle.

Vaan mitä kuuluu vuhveille? Kiitos kysymästä, oikein hyvää. Juoksut on pian selätetty, kesätreenit huhuilee ei-niin-kaukana tulevaisuudessa. Kävimme tekemässä yhdet tokotreenit aussieporukalla, mukana Julia&Melli (Wirneen Jännitysmomentti, Naurun siskontyttö), sekä Kira, Dia&Rosi. Ihanan lämmin kevätsää helli meitä ja treenitkin olivat oikein onnistuneet. Pääpainona oli hauska yhdessä tekeminen ja paikkamakuut. Pääsipä Naurulainen vähän julkisuuttakin koskettamaan, kun treenejä seurannut turistipariskunta halusi poseeraamaan yhdessä valokuvaan merle-eläimen kanssa. Hienosti Nauru antoi tyystin vieraan ihmisen tulla viereen ja antoi silittääkin todella kohteliaasti. Kida lähinnä tuijotti puuhun sidottuna järkyttyneenä. Hämmästeli varaan, että eikö tuolla elikolla ole yhtään itsepuolustustajua...

Toinen tokotreeni tehtiin vajaa viikon päästä. Naurun asenne oli ehkä vähän liibalaaba, mutta saatiin sieltä mainioitakin pätkiä ruudussa, kaukoissa ja seuraamisessa. Hyppynoudossa ei niinkään, koko nouto oli jotenkin tosi ällöttävä asia merle-eläimen mielestä. Myös Kida väläytteli näppärästi erilaisissa voittajan- ja erikoisvoittajan liikkeissä, joten varsin hyvillä mielin sai kuitenkin kotiin ajella!







Kävimmehän me tekemässä vähän höpöhöpö-treeniä Ojangossa, pääpainona tosin Essin&Narin agikouluttaminen, jonka kruunasi yhteislenkki. Kida onnistui hyppäämään erään esteen huonosti ja sai jopa pienen vekin etutassuunsa. Kipeillyt se ei onneksi ole, joten selvittiin parilla veripisaralla. Likat olisivat varmasti mielellään tehnyt vähän haastavampiakin juttuja, mutta unilta herännyt, pöllämystynyt omistaja ei ihan ollut niin messissä mihinkään älylliseen.




Kävimme tänään ihan perheen kesken lenkkeilemässä pitkästä aikaa Sipoonkorvessa. Ai ihanuutta, olipas meillä kivaa! Hieman harmittavaa oli lenkin lopeus kotona, kun suihkussa sai elukoiden karvoista repiä kamalan määrän risuja ja muuta metsän irtaimistoa... Kida ihastutti kuitenkin mallin taidoillaan olemalla paras mahdollinen tottelevaisuuseläin, sillä sain sen kipuamaan korkealle, jyrkälle kalliolle ja vielä sijoittumaan juuri siihen kohtaan, mihin sen halusinkin. Ihan maan tasalta ylös käskyjä huudellen. Pätevä mallioppilas sai tyttöystäväni vallan mykistyneeksi! Naurukin toimi ihan hyvin, vaatii vielä vähän treeniä ehkä...

Varsinkin Tara oli päivän lenkkiin erityisen tyytyväinen, kun sai (kirjaimellisesti) sukellella, raahata pölkkyjä, polskia ja rynnistellä pitkin metsämaita. Aivan paras tapa viettää iltaa!

Anteeksi hetken hiljaiselo! Kevät toi mukanaan kasan ennakkotehtäviä, joihin olen pureutunut mahdollisimman tarkasti. Tekstin luominen haasteellisiin tehtävänantoihin on imenyt mehuja sen verran, ettei ylimääräistä runoilua ole riittänyt blogin puolelle. Kerrottavaakaan ei kamalasti ole, tytöt potevat juoksujaan ja Tapsa tapsuttelee entiseen malliin - on pidetty vähän pääsiäislomaa hyvällä omallatunnolla.

Meidän piti käydä uuden sponsorin luona sopimassa yksityiskohdista, mutta juoksut tekivät estonsa siihen. Joudutte siis odottamaan lisää, että uusintakierros onnistuu ja saadaan ensimmäiset sponsorisuhteet ilmoille! Sosiaalisen elämän ylläpitämiseksi saimme kuitenkin hauskan idean lähteä päivälenkille keskustaan. Meidän tapauksessamme keskustaan meneminen tarkoittaa metroa, rullaportaita ja isoa ihmismäärää Helsingin sykkeessä. Nauru on varma matkustaja, sen se osoitti jo syksyllä osallistuessaan mielenosoitukseen, mutta Kida ja Tara eivät ikinä ole matkaa Helsinkiin tehneet.






Hirmu kauniisti he kyllä käyttäytyivät! Kidaa ahdisti metro menomatkalla ja se liiskautui kiinni säärtäni vasten. Paluumatkalla se oli kuitenkin jo rennosti. Taraa lähinnä ahdisti lattiapaikalla oleminen, kun kauniiden maisemien tarkastelu ei ottanut onnistuakseen - paitsi paluumatkalla tyttöystäväni sylistä. Rullaportaisiin kaikki kolme menivät ilman huolen häivää, eikä ihmispaljoudetkaan ahdistaneet. Virkamies Kida äyskähti remminpäästä kahdelle julkisesti nuoleskelevalle henkilölle muistutuksen yleisistä, kultaisista kohteliaisuussäänöistä ja me nauraa räkätimme tapahtumalle niin, että ihmisiä kummastutti. Poseeraushetki tuomiokirkon portailla aiheutti kiinnostusta, mutta kolmikko suhtautui tilanteeseen superstarojen vaatimalla viileällä asiallisuudella. Istuskelua ei häirinnyt edes lenkkeilijät, jotka juoksivat portaita edestakaisin ihan vierestä!

Yksi treeni on mahtunut pääsiäismunien popsimisen lomaan. Käväisin tekemässä pientä keppitreeniä, joka osoittautui huippumenoksi. Nauru teki kepeillä poispäin-käännöksiä tosi itsevarmasti esteen takana odottavalla palkalla ja ilman, molempiin suuntiin. Kidalla taas kokeilin keppien itsenäisyyttä ja lähettelin sitä kepeillä useiden metrien päästä onnistuneesti ilman oman liikkeen antamista avuksi. Fresbee oli mainio palkkauskeino. Tapsa ei kamalasti treenannut, mutta sekin sai privaatin fresbee-tuokion ennen kotiin palaamista!






Tänään on luvassa pitkä työpäivä, jonka jälkeen alkaa yöputki. Se on hyvä, päivään jää hyvin aikaa lenkkeilyyn ja muuhun puuhasteluun, kun on päänsä saanut ylös tyynystä. Kisojakin voisi pikku hiljaa jo katsella, hinku kilpakentille on kamalan kova... Ja hei, saimmehan me paikan ihan huippu agiryhmästä! Tämä kesä treenataan Liuhdon Timon opeissa!