Vaikka on ollut ihan sairaan kuuma, jotain on tehtävä. Lenkkeilyinto on nollissa, joka näkyy kasvavassa vyötärönympäryksessä. Pisimmät lenkit ovat uimapaikalle ja takaisin, tosi villiä etten sanoisi.
Halli on kuitenkin viileä ja siellä voi käydä treenaamassa. Perjantaina partaani myhäillen astuin kentälle Naurun kanssa ja päätin testata, miten ne 12 keppiä oikein menee. Oletin, että todella huonosti, koska niin monta se on tehnyt vain verkotettuna ja 9 on maksimimäärä, joita tehnyt ilman kummoisempaa apua. Virittelin Naurun, lähetin sen - ja se mennä pujotteli kaikki 12. Suu ammollani testasin, oliko kyseessä vahinko: ei, se teki ne uudestaan.
Ja sitten äkkkkiä tabletti pystyyn puomin päälle. Radio soi siitä samalla ja onneksi osui hyvä biisi kohdalle, kun laitoin videon pyörimään. Naurun pujottelu osui kappaleessa niin hyvään kohtaankin, että tallenteesta tuli suorastaan eeppinen! ;)
Treenit itsessään olivat todella leppoisat. Nauru teki keppien lisäksi A:n kontaktin vahvistelua ja kaukoja, joista palkaksi se sai pilistää takapalkaksi jätettyyn putkeen, jonka jälkeen lensikin ihana pallo. Kida taasen oli kamalan pätevä, vahvistelin muutaman kerran keppejä ja kontakteja (lähinnä keinun) ja tauon jälkeen hain sen noutoon vauhtia yhdistämällä noutoliikkeen putkeen pilistämiseen. Tara taas sai tehdä kepit (ja se törmäsi yhteen, pölö) sekä hupsutella putkissa, ja kuten voi olettaa, sillä oli hauskaa. Koska sillä on aina.
Tänään ajeltiin tulikuumassa ilmastossa Tampereelle, jossa oli FINASC Aussie Open-näyttely. Aika läpihuutojuoksu oli meille, mutta mikäs siinä. Mukavana seurana näyttelypaikalla oli runsaasti Wirneen porukkaa, mutta erikoismaininnan ansaitsee matkaseurani Oona sekä Essi&Nari, menomatkalla kanssamme käristynyt Julia&Melli, turistiksi saapuneet Katja&Lumo sekä Sussu, sekä Priya omistajansa Millin kera. Blue merlen kaunokaiseni lisäksi lupauduin esittämään Millin kauniin punaisen ja neiti kulki kanssani yllättävän hyvin. Vasta puolessa välissä lavashowta iski herkän paimenen harteille pelko äidin hylkäämäksi joutumisesta ja neiti aloitti uutteran kuikuilun ulos kehästä, käväisten siellä kerran luvatta. Hyvin Priya kuitenkin tsemppasi, sijoittuen 2/3 ja saaden oikein kivaa tekstiä tuloslappuseensa. :-)
Naurun esiintyminen oli varmaa itseään. Hieman ryhditöntä ja löysää oleminen oli, mutta en minäkään olisi skarpeimmillani, jos joutuisin esiintymään +30 lämpötiloissa takki niskassa. Oona kuitenkin ihasteli Naurun olleen erittäin kaunis ja kehuja se sai muultakin poppooltamme, enkä vähempää voisi olla samaa mieltä.
FINASC Open Show 27.7.2014 Tampere NARTUT-BLUE MERLETuomari Richard W. Pittman, USA
A little straight in the front and shoulder and in the
stiffle as well. Has a good topline, but drops off slightly in the croup. Very nice going away. Coming back she's a bit stiff and wide. Nice flowing sidemovement.
Voitte arvata, mikä lause arvostelussa nauratti eniten. Sijoitus 3/3.
Melkein parasta päivässä oli jälkipyykki ABC:lla heseaterioiden äärellä, yhdessä Katjan ja Sussun kanssa. Tuon porukan kanssa on niin sairaan helppoa olla oma itsensä ja rennosti, harmi kun välimatka estää useamman tapaamisen. Kotosalla lähdimme uittamaan koko koirapoppoota ja aiheutin Nari-lapselle paitsi traumoja vauvauinnin muodossa, myös onnistumisia pienillä koulutustuokioilla. On vaan niin ihana touhuta viisaan, söpön, pienen puikkoeläimen kanssa!
Nyt riittää hetkeksi misseilyt. Tämän takia me saksittiin korvakarvoja ja selvitettiin persvillojen takkuja.
"No todellakin riittää!"
Kiitos kuvista Sussulle ja Oonalle!