Ovelaa.
Tänään oli tyypillinen kesäkuinen maanantai. Viideltä ryhmätoko Naurun kanssa, jonka jälkeen vapaa tunti. Siitä naksutinkurssin pitäminen ja sitten taas vapaata, kun kello lyö kahdeksan. Tänään heti Naurun tokon jälkeen koutsasin Sadulle ja Colhulle vähän agsaa, treenasin Kidan ja Taran ja naksutinkurssin jälkeen tekaisin vielä Naurulle kepit, keinun ja Tapsalle pientä hyvän mielen agia. Unohtamatta siis välissä kusetus-, lämmittely- ja jäähdyttelylenkkejä. Hilpeät 3½h kentällä, onneksi ei sadellut!

Ohjatuista treeneistä jäänyt fiilis on ihan kohtalainen. Nauru teki nätisti, mutta en saanut mitään ahaa-elämyksiä. Oheinen temppurata sujui Naurulta erittäin pätevästi, se talvikauden ohjatuissa teki jo huomattavasti vaikeampia ja siksi tämä tuntui siitä lasten leikiltä. Tekaisimme myös luoksetulon pysäytyksiä, jotka sujuivat ihan näppärästi: hieman valui, mutta lopulta likka alkoi liikaakin niitä ennakoimaan. Pitää näitä treenata hyvin maltillisesti, tyyliin viittä läpijuoksua kohden yksi luoksari pysäytyksellä, jottei pahemmin ala liikettä itsenäisesti valmistelemaan.



Omatoimitreenit olivat ne, mitkä saivat hymyn huulille. Harmi kun ei ollut kuvaajaa! Kidan kanssa on aina ollut vähän ongelma, että varsinkin koetilanteessa se paineissaan unohtaa suorittaa ruudun oikein ja tarjoaa merkkiä, vaikka merkkitreenistä olisi kulunut puoli vuotta (tämäkin todettu...). Tänään kuitenkin päätin kokeilla EVL-ruutua ensin pätkissä ja sitten kisanomaisena, koska miksi ei? Ensin se palautti aika inhoten, mutta nätisti kuitenkin, ihan vierasta metskua, niin oli onnellisuuspotenssi koiralla aika korkealla, kun pääsi tekemään näin hauskoja liikkeitä.

Ja ai että, ai että oli hieno! Täpäkkää merkkiä hyvinkin itsevarmasti (paitsi kun hyppy oli liian lähellä, silloin se piti ottaa matkan varrella) ja ihanalla itsevarmuudella juoksi oikeaan paikkaan ruudussa, seisahtui ihan kintuillaan ja ei ennakoinut makuuta kertaakaan. Olin niin haltioissani, supereita onnistumisia joka kerralla! Palkkioksi Kida sai vielä kiertää estettä ja juosta sieltä kierrokselta täysillä lentävän pallon perään, kun oli niin supermainio pieni punainen lampaankarvaeläin.





Tara pääsi hupsuttelemaan pieniä juttuja, mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin se hallitsi äänihuulensa. Toki sieltä jokunen kimakka lipsautus pääsee joka treenissä, mutta rallytokon käännökset olivat maltillisia ja pieni agilityhassuttelu kahdella putkella ja yhdellä "hypyllä" sujui täydellisessä hiljaisuudessa, moottori kuitenkin kuumana huristen! Niin ikävä Taran ohjausta, kun se on niin pätevä noutaja.

Nauru suoritti loppuun vielä agilitykentällä keppejä. Tällä hetkellä niitä on kahdeksan kappaletta: kuusi ilman apuja, kaksi viimeistä vielä verkoilla. Oona jo viime treenissä oli ihan äimistynyt Naurun vauhdista ja itsevarmuudesta ja tänään myös minä sain äimistellä tätä! Tauko on selvästi tehnyt hyvää, sillä merle hakee oikean välin hyvin onnistuneesti ilman apuja, kepittelee todella tehokkaasti eikä yritäkään karata edessä olevalle palkkiolle. Kun yhdeksäs keppi tulee ajankohtaiseksi, seiskaväli jää tyhjäksi. Katsotaan kuinka kepittelyt etenevät tässä menevän kesän aikana!

Keinutreeni jäi yhteen (vai kahteen?) toistoon, eikä suoritukset olleet päätähuimaavia, mutta jo väsyneeltä koiralta mitään täydellisyyttä en vaadikaan.