Mätsäripäivä
15.13HUOM. Anonyymit pystyvät nyt kommentoimaan!
Aiemmin en ole tarvetta moiselle nähnyt - ajattelen, että jos jonkinlaista provokommenttia haluaa kirjoittaa, uskaltaa sen tehdä ihan omalla naamallaan. Nyt ainakin kokeeksi annan kuitenkin kaikille mahdollisuuden kommentointiin ja parannusehdotuksien saneluun. Mikäli homma menee rumaksi, palaan vanhaan systeemiin. Minulla kun ei ole tarvetta pahaa mieltä ja stressiä tästä harrastuksesta ottaa. :)
Eilen keskiviikkona nappasin autoon Taran ja Naurun, naapurista Sadun&Colhun ja tapasimme mätsäripaikalla äitini ja kolme reipasta pomeraniania. Ajelimme Hyvinkäälle mätsäreihin, joissa koko illan vietimme, tavaten myös mm. Rebeccan&Cecilin, Riittan&Fiiliksen sekä Erikan&Riesun. Saipahan pulista koko illan tarpeiksi, sääkin pysyi onneksi suhteellisen näppäränä. Pari kertaa sadevettä ripsahteli maahan, mutta lopulta oli todella tunnelmallinen ilta-aurinko ja mätsärin jälkeen saimme ihastella upeaa, täydellistä sateenkaartakin!
Valitettavasti meidän tiimistä Colhu oli ainoa (onnea!), joka sai tuloksen. Huonoina häviäjinä kitisimme kehän laidalla, mutta kyllähän se pannuun ottaa jos koira esiintyy törkeän kauniisti, muttei ansaitse edes kommenttia käytöksellään. Hommasta kuitenkin maksetaan, enkä ainakaan minä vaan ilosta rahaa tunge tuollaisiin tapahtumiin, niin olisi mahtavaa kuulla edes jonkinlaista palautetta, vaikkei palkinnot kourassa ulos asteltaisikaan. No, Nauru koppasi punaisen nauhan, muttei ryhmäkehässä saanut vilkaisua kummoisempaa huomiota tuomarilta. Tara sai myös punaisen veteraanikehässä, mutta käteltiin heti pois - ilmeisesti neidin iloisuus ei ollut kaivattua vetskukehään. :D Mimmin esitin punaisen arvoisesti, tosin toisella parilla väri olisi taatuti ollut toinen, likalla oli vähän virtaa ja pieni pölypallo suorastaan keuli mennessään ruohikossa! Satu esitti Mimmin nauhakehässä, mutta uloshan sieltä lensivät. Rosa sai sinisen, mutta se valittiin kymmenen parhaan koiran joukkoon, muttei päässyt kuitenkaan palkintosijoille.
Tosiaan, Naurun ja Taran esiintymiseen olin kamalan tyytyväinen. Nauru oli kamala porsas saapuessamme paikalle, se halusi rakastaa kaikkia, leikkiä kaikkien kanssa ja muutenvaan laulaa menemään koko ääniskaalallaan. Kehässä se kuitenkin oli erittäin varma, ravasikin varmaan paremmin kuin koskaan. Ilo on esittää tuollaista kaveria! Myös Tara seisoi kuin patsas, terhakkaana häntäkin vähän heilahteli. Laukassa meinasi vauhtia olla liikaa (olihan se odottanut häkissä kaikki kehät ja ikäänkuin lennossa lähti kehään), mutta ainakin sillä oli hauskaa.
Tänään kävimme kyllä kentällä, mutta Nauru teki vain kaksi toistoa keppejä ja Kida kaksi toistoa puomia ja pari saksalaista, Tara ei ollut mukana lainkaan. Tässä on tehty niin paljon kaikenlaista, että koirien on hyväkin välillä taas vähän lepäillä. Varsinkin Naurun työskentely oli tänään niin onnetonta, että se kaipaa todellakin vapaapäiviä näihin väleihin.
Kävimme pari päivää sitten tekemässä treeniä kentillä ja nappasin videota Naurun kepeistä. Hauskinta oli kuitenkin se, kun kentällä katselin kuvaamaani pätkää. Vieressäni oli 2x2-kepit, joita Nauru on harjoitellut viimeksi n. vuosi sitten. Katselin kameraa ja Nauru vaikutti turhautuneelta siihen, kun mitään ei tapahdu. Niinpä se omatoimisesti juoksi keppejä läpi, tuijottaen minua naama nauravaisena, palloa odotellen. Onneksi minulla oli tuo kamera ja sain kuvattua, kuinka hemmetin hienosti se 2x2-treeniä osaa tehdä vuosi sitten opituilla alkeilla! Uskomaton kakru!
4 kommenttia
ootko miettiny et ku sulla on noin handlassa koirajutut ja tunnet paljon koiraihmisiä, niin houkuttaaks ikina besserwisseröidä tai tuomita toisten toimintatapoja kun tietää noin paljon jutuista? :--D en tiiä ymmärrätkö mutta mua ainaki houkuttais korjata tai ärsyttäis jos koirakaverit söis vehnää ja kärsis sen ongelmista samaan aikaan kun itse on lukenu paljon barffauksesta ja sen hyödyistä ja oikeellisuudesta. tai jos tietää miten nopeasti ja koiraystävällisesti voisi jonkun jutun naksuttimella hoitaa ja sit näkee kun toinen huutaa vaan koiralleen ja yrittää ohjata sitä väkisin johonki suuntaan.
VastaaPoistamiten teillä vahtiminen, haukkuuko aussiet (kerrostalossa?) miten oot opettanu olemaan reagoimatta? miten oot saanu koiran ymmärtämään sanan ei? se on kauheeta katottavaa ku koiranomistajat hokee sanaa EI EI LOPETA vaikka selvästi koira ei tajua mitä se tarkottaa...ootko törmänny tähän ja miten tästä voi olla vittuuntumatta että jotkut ei osaa xD
nauru on mun ihanneaussie! tara ja kida kamalan söpöjä.
ps. voisitko tehdä tai ootko tehny postausta missä mietit mitä tekisit toisin eli mitä oot oppiny koiranomistamisesta, ihan silleen esimerkkitasolla toisille vinkiksi?
ps. mistä pääsee seuraavaks näkemään aussieita pääkaupunkiseudulla? oisko sulla vinkata jotain tapahtumaa missä sais vähän nähdä ja ehkä leikittää tai kysellä!
Huikea kommentti! Suurkiitos siitä!
PoistaTäyyy myöntää, että aina en pystykään pitämään suutani ja hankin pätijän leiman otsaani, kun on vaan pakko puuttua asioihin. Vieraiden kanssa tämä auttaminen on huomattavasti helpompaa, tutuille kamalinta. Tuntuu että tutut ottavat sinut niin eri asenteella, ja mitä parempi ystävä henkilö sinulle on, sen hankalammalta tuntuu asia sanoa ilman, että hän loukkaantuu siitä. Varsinkin suomalaiset tuntuvat ottavan avun ja vinkit henkilökohtaisena arvosteluna ja lynkkaamisena ja on hankalaa ilmaista asia niin, ettei toinen loukkaannu siitä liikaa. Netissä olen huomattavati provosoivampi, vaikka sielläkin pyrin miettimään kolmesti, että onko minun pakko puuttua asiaan niin rajusti ja että voisiko viestiäni pehmentää vielä jotenkin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että infoa ihminen ei koskaan vi kuulla tarpeeksi. Hän itse valikoi mieluisensa ja itselleen sopivimmat kommentit, mutta on hyvä, jos ihmisiä valaistaan, pitivät he siitä tai eivät. Pitää vaan opetella se oikea konsti, kuinka asiasta mainitsee...
Meillä ei turhista haukuta. Kun joku tulee sisään on meininki melkoinen ja älämölö sen mukainen, mutta rapun ääniin nuo eivät reagoi. Jos jostain syystä joku ääni oudoksuttaa ja koira pöhisee, tokaisen yksinkertaiesti "lopeta" tai parhaimmillaan vien sen mielenkiinnon muualle. Meillä paras tapa saada koiran huomio on mennä vaikka lattialle istumaan, syliin tunkee otus jos toinenkin... Yritän itse reagoida ympäristöön mahdollisimman passiivisesti, koska varsinkin nuorina koirat imevät kamalasti ihmisen toimintamallista itseensä.
Sanaa "ei" käytän itseasiassa aika harvoin. "Lopeta" enemmän käytössä, tai yksinkertaisesti "poistu". Häädän koiran väärän toiminnon luota pois tai korvaan luvallisella. Esimerkiksi pennun kanssa jos se söi jotain väärää, annoin kieltosanan ja kutsuin sen vaikka leikkimään minun luokseni, jolloin vääryys unohtui ja palkkaa tuli kovasti oikeasta toiminnosta, leikkimisestä.
Koko lauma (ja etenkin Nauru!) kiittivät vuolaasti!
Mahtava postausidea, totetan sen taatusti kesän aikana! Kiitos! Meitä pääsee ainakin miittaamaan helposti Ojangossa, HSKH:n kentillä aina kun siellä olemme/kun sovitaan. Usein agility-ja tokokisoissa pörrää australianpaimenkoiria. Aussieiden open show-näyttely kilpaillaan Tampereella heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, sinne mekin suuntaamme huvin vuoksi Naurun kanssa. Itse aussietapahtumia voi tsekata aussiet RY:n sivulta!
hei kiitti neuvoista! Niimpä, se on taitolaji parantaa maailmaa niin etteivät parannettavat huomaa itse sitä ja pahastu väärässä olemisesta.. mutta tuntuu etten itse pahastuisi rakentavista ohjeista, niin miksi muutkaan...
PoistaOnko Naurulla tulossa koskaan pentuja? jonkun toisen kevytkorvaisen ja nättisilmäisen kanssa mielellään kiitos! :D
Entä voisitko vertailla aussieta käytännön esimerkkitasolla vaikka mudiin/bortsuun/belgiin/kelpieen/lappariin? ärsyttää kun kaikkien koirarotuehdokkaiden luonteita kuvaillaan samalla tavalla: energisinä, oppivaisina, kestävinä, älykkäinä ja iloisina. (joskus huumorintajuisina: mitä sekin tarkoittaa käytännössä? :D) onko näiden rotujen erot vaan yksilötasolla? (nojoo, ehkä kuitenkin paras tapa selvittää tämä on mennä katselemaan niitä oikeassa elämässä)
Ihmisten kanssa keskusteleminen on toisinaan tosi haastavaa!
VastaaPoistaMikäli silmät ovat terveet ja kaikki muutoinkin tulevaisuudessa ok, pentuja on tulossa! Nauruhan on minulla sijoituksessa, mutta ajatuksissa on omankin pentueen teettäminen, mikäli pennuista tulee mainioita kansalaisia. :)
Apua, en takaa minkäänlaista totuutta vertailussani, sillä en luonnollisestikaan tunne muita rotuja niin läheisesti. Yksilöerot voivat olla rodun sisällä ihan valtavia, esimerkiksi Kida ja Nauru ovat aivan erilaisia. Nauru on tasapainoinen ja sen moottori on hillitympi, Kida taas sähäkämpi, mutta hermorakenteessa on puutteita. Bortsu ja mudi ovat kuitenkin usein terävämpiä ja reagoivat asioihin sähäkämmin ja lyhyemmällä varoituksella kuin australianpaimenkoira. Aussiestakin löytyy sähikäisiä varsinkin työlinjaisista, mutta järkevä auspai miettii hetken ennenkuin lähtee säätämään omiaan. Ne ovat myös hyviä työkoiria, mutta eivät aina samalla tavalla kaahailevia ja lyhyen tien tekeviä, jolloin ne ajallisesti häviävät helposti bortsuille. Sanoisin, että vietikkyys on se, mikä poikkeaa näissä roduissa. On kuitenkin kamalan vaikea vertailla, koska ne yksilöerot vaihtelevat rotujen ja linjojenkin sisällä niin paljon.
Kiitän kommentistasi jo etukäteen!