c: Essi Virtanen

Kidan radoista ei ole hypetettävää. Samat ongelmat vaihteeksi tulivat esiin: malttamattomuus lähdöissä ja keppien suorittaminen loppuun kilpailuvireessä. Muutoin se teki hyvin töitä, ohjautui näppärästi ja oli nopea, vaikka oma rytmitykseni välillä ontuikin. Varsin paljon kuitenkin pisti ärsyttämään nuo kepit, sillä treeneissä se toimii aina ja joka ikinen kerta, vaikka harrastaisin katutanssia sen ajan, kun neiti suorittaa keppejä. Lähdöt minua alkoivat sen sijaan ärsyttää niin paljon, että istuma-asento vaihtui makaamiseen. Tämä sujui perjantain treeneissä hyvin, koira pari kertaa yritti nousta istumaan, mutta minkäänlaista hiippailua ei esiintynyt. Kepit se teki (kuten aiemmin sanoin) perjantain treenissä erittäin mainiosti, eikä sitä niiltä osin kisaradan koiraksi tunnistaisikaan. Perjantain treenissä uudeksi murhekryyniksi sen sijaan tuli persjättö, joka jostain syystä ei vaan ottanut ensin toimiakseen. Lopulta sain nyrkilläni hipoa hiekkaa, että sain koiran ottamaan sen tosissaan, ja tämän jälkeen Kida alkoi toimia paremmin. Kontaktit se suoritti radalla kauniisti, joten aivan huono maku koirasta ei onneksi koskaan jää.

Perjantaina oltiin tosiaan tapamme mukaan Ojangossa. Taputeltuani ihanan agiryhmäni treenit treenasin omat koirani, josta Kidan tekemiset sepustinkin jo edellisessä kappaleessa. Rebecca saapui seuraksi Cecilin kanssa, Oonakin vähän sen jälkeen, kun vapautui omista treeneistään. Nauru teki ryhmälleni väsäämää rataa kahdessa pätkässä: ensin esteet 1-7, sitten 15-24. Nauru suoritti tosi hyvin, mutta havaitsin ikävän tosiasian, joka on ollut tiedossa aiemminkin: takapää näyttää olevan taas jumissa. Argh. Liikkeet vaikuttavat vielä ihan normaaleilta, mutta venytellessä takajalat ottavat kovasti vastaan ja hypyt eivät ole niin tyylikkäitä kuin niiden pitäisi. Nyt naputtelenkin koiralle tilausta lihashuoltoon, oma hierojamme kun on käyttämättömissä, niin pitää kokeilla uutta paikkaa. Fyssari on tiedossa vasta myöhemmin.




Myös Tara pääsi hubailemaan! Tapsa teki radan loppuosaa ilman rimoja ja se oli kamalan täpäkkä typykkä! Oli niin kivaa, kun pitkän odottamisen jälkeen sai juosta huutaen ja saada siitä vielä nakkia palkaksi! Harmittaa niin paljon, kun Tapsa on tuon ikäinen ja agilitysta käyttökiellossa. Olisipa se nuorempi ja vetreämpi ja minä kehittyneempi ohjaaja kun silloin muutama vuosi sitten, voisi tulla aika tykkejä ratoja!





Ja erittäin älykkäässä järjestyksessä vielä paluu torstaihin ja maininta extempore-mätsäreistä. Täytyy sanoa, että paikan ajatusmaailma ja toteutus ei lämmittänyt mieltäni (tästä tokaisin facebookin puolella), mutta tulipahan käytyä ja kulutettua koko ilta siellä. Tara esiintyi senioreissa PUN- arvoisesti, Nauru myös isoissa PUN- tittelin ansaitsi. Muuten ei saatu kiitosta kummempaa, Naurun ja minun yhteistyötä kyllä kehaistiin tuomarin toimesta, mikä tottakai lämmitti mieltä.







Laji, joka minua masentaa tällä hetkellä, on haku. Ei sen takia, että koirassa olisi mitään vikaa: päinvastoin, minulla on kasvamassa todella näppärä hakukoira, jolla treenataan lenkkien varrella ilmaisua ja joka metsässäkin toimii suurella riemulla. Olen panostanut sen verran, että ruokintaan puen Naurulle hakuliivit päälle tehdäkseni liiveistä kivan jutun ja Tarallekin suunnittelen pieniä hakutreenejä toteutettavaksi.... mutta silti haku ei ole minulle mitään tokon ja agilityn rinnalla, vaikka ko. laji vaatisi vieläkin paremman paneutumisen. Tiedän olevani pettymys paitsi itselleni, myös treenikavereilleni. En vieläkään ota lajia tarpeeksi vakavasti, vaan "oikeat lajini" menevät sen edelle, jos päällekkäisyyksiä tulee. Tämä aiheuttaa minulle päänvaivaa ja varsinaisia risteyskohtia ajatuksissani. Laji on kuitenkin hauskaa, se on koiralle hyödyllistä työskentelemistä... Täytyy ottaa vain itseäni kunnolla niskasta kiinni ja tuunata itselleni vaikka tosi päheitä hakumerkkejä, jos materiaonnellisuus auttaisi panostamaan treenaamiseen paremmin. Nyt kun talosta löytyy laminointilaitteet ja kaikki!