Kunnianhimo kainalossa

0.00

Jos sitä ei ole blogissa, sitä ei tapahtunut. Toivottavasti tämä ei pidä paikkaansa, tai kokematta olisi jäänyt monta hienoa hetkeä! Meitä facebookissa seuraavat tietävätkin jo hieman enemmän, mutta valaistaan asioita täälläkin tarinoiden.

Täytyy katsoa ajassa taaksepäin aina keskiviikkoon saakka. Ajelin Naurun ja Kidan kanssa tällöin Hyvinkäälle, jossa oli epäviralliset agilitykilpailut eräällä koulun kentällä. Kerrankos minä huristelin väärään paikkaan, mutta ehdin silti hyvissä ajoin ilmoittautumaan. Naurulle kaksi möllirataa, Kidalle kaksi kilpailevaa. Mukana seurana oli kummipentu Nari omistajansa Essin kanssa ja Satu Colhun kera toisissa möllikisoissaan. Naurulla ei ainakaan tylsää ollut odotellessa, sillä se keskittyi rakastamaan ihmisiä ja leikkimään Narin kanssa niin kovin, että välillä kaksikko piti oikein tarkoituksella erottaa toisistaan.





Ensimmäisellä radalla Nauru oli hillittömän kiva. Sillä oli hyvin tarmoa, se hyppäsi esteet puhtaasti (pelkäsin tätä hieman, sillä 50-55cm korkeita esteitä olen sillä hypyttänyt vaan kerran-pari) ja ohjautui tosi näppärästi, vaikka syyllistyn sen kanssa edelleen yliohjaamiseen ja varmisteluun. Näppärä rata oli kuitenkin kaiken kaikkiaan paras ja sillä kopattiin voitto! Toista rataa piti odottaa tovi jos toinenkin, helle alkoi viedä voimia ja leikkiminen sen kun jatkui, mikä kostautui väsymyksenä toisella radalla. Se sisälsi koiralta ihan turhaa koohoilua, hassuja esteohituksia ja ohjauksen ignooraamista, mutta kun se keskittyi, se teki sairaan hyvin. Virhepisteistä huolimatta sijoituimme kolmanneksi! Olin hillittömän ylpeä nuoresta paimenestani, joka jaksoi noin hyvin tsemppautua ja tehdä hommia radalla, jolla ei ollut edes aitoja ympärillä. Ihmiset ja koirat eivät sitä häirinneet. Essin määräyksestä ajelimme kisojen jälkeen hakemaan sille mäkistä ansaitun voittopurilaisen.


c: Essi Virtanen





Kidan radoista ei ole hypetettävää. Samat ongelmat vaihteeksi tulivat esiin: malttamattomuus lähdöissä ja keppien suorittaminen loppuun kilpailuvireessä. Muutoin se teki hyvin töitä, ohjautui näppärästi ja oli nopea, vaikka oma rytmitykseni välillä ontuikin. Varsin paljon kuitenkin pisti ärsyttämään nuo kepit, sillä treeneissä se toimii aina ja joka ikinen kerta, vaikka harrastaisin katutanssia sen ajan, kun neiti suorittaa keppejä. Lähdöt minua alkoivat sen sijaan ärsyttää niin paljon, että istuma-asento vaihtui makaamiseen. Tämä sujui perjantain treeneissä hyvin, koira pari kertaa yritti nousta istumaan, mutta minkäänlaista hiippailua ei esiintynyt. Kepit se teki (kuten aiemmin sanoin) perjantain treenissä erittäin mainiosti, eikä sitä niiltä osin kisaradan koiraksi tunnistaisikaan. Perjantain treenissä uudeksi murhekryyniksi sen sijaan tuli persjättö, joka jostain syystä ei vaan ottanut ensin toimiakseen. Lopulta sain nyrkilläni hipoa hiekkaa, että sain koiran ottamaan sen tosissaan, ja tämän jälkeen Kida alkoi toimia paremmin. Kontaktit se suoritti radalla kauniisti, joten aivan huono maku koirasta ei onneksi koskaan jää.

Perjantaina oltiin tosiaan tapamme mukaan Ojangossa. Taputeltuani ihanan agiryhmäni treenit treenasin omat koirani, josta Kidan tekemiset sepustinkin jo edellisessä kappaleessa. Rebecca saapui seuraksi Cecilin kanssa, Oonakin vähän sen jälkeen, kun vapautui omista treeneistään. Nauru teki ryhmälleni väsäämää rataa kahdessa pätkässä: ensin esteet 1-7, sitten 15-24. Nauru suoritti tosi hyvin, mutta havaitsin ikävän tosiasian, joka on ollut tiedossa aiemminkin: takapää näyttää olevan taas jumissa. Argh. Liikkeet vaikuttavat vielä ihan normaaleilta, mutta venytellessä takajalat ottavat kovasti vastaan ja hypyt eivät ole niin tyylikkäitä kuin niiden pitäisi. Nyt naputtelenkin koiralle tilausta lihashuoltoon, oma hierojamme kun on käyttämättömissä, niin pitää kokeilla uutta paikkaa. Fyssari on tiedossa vasta myöhemmin.



Kuvat c: Rebecca Saleh


Myös Tara pääsi hubailemaan! Tapsa teki radan loppuosaa ilman rimoja ja se oli kamalan täpäkkä typykkä! Oli niin kivaa, kun pitkän odottamisen jälkeen sai juosta huutaen ja saada siitä vielä nakkia palkaksi! Harmittaa niin paljon, kun Tapsa on tuon ikäinen ja agilitysta käyttökiellossa. Olisipa se nuorempi ja vetreämpi ja minä kehittyneempi ohjaaja kun silloin muutama vuosi sitten, voisi tulla aika tykkejä ratoja!



Kuvat c: Rebecca Saleh


Ja erittäin älykkäässä järjestyksessä vielä paluu torstaihin ja maininta extempore-mätsäreistä. Täytyy sanoa, että paikan ajatusmaailma ja toteutus ei lämmittänyt mieltäni (tästä tokaisin facebookin puolella), mutta tulipahan käytyä ja kulutettua koko ilta siellä. Tara esiintyi senioreissa PUN- arvoisesti, Nauru myös isoissa PUN- tittelin ansaitsi. Muuten ei saatu kiitosta kummempaa, Naurun ja minun yhteistyötä kyllä kehaistiin tuomarin toimesta, mikä tottakai lämmitti mieltä.





Kuvat c: Oona Mäki


Laji, joka minua masentaa tällä hetkellä, on haku. Ei sen takia, että koirassa olisi mitään vikaa: päinvastoin, minulla on kasvamassa todella näppärä hakukoira, jolla treenataan lenkkien varrella ilmaisua ja joka metsässäkin toimii suurella riemulla. Olen panostanut sen verran, että ruokintaan puen Naurulle hakuliivit päälle tehdäkseni liiveistä kivan jutun ja Tarallekin suunnittelen pieniä hakutreenejä toteutettavaksi.... mutta silti haku ei ole minulle mitään tokon ja agilityn rinnalla, vaikka ko. laji vaatisi vieläkin paremman paneutumisen. Tiedän olevani pettymys paitsi itselleni, myös treenikavereilleni. En vieläkään ota lajia tarpeeksi vakavasti, vaan "oikeat lajini" menevät sen edelle, jos päällekkäisyyksiä tulee. Tämä aiheuttaa minulle päänvaivaa ja varsinaisia risteyskohtia ajatuksissani. Laji on kuitenkin hauskaa, se on koiralle hyödyllistä työskentelemistä... Täytyy ottaa vain itseäni kunnolla niskasta kiinni ja tuunata itselleni vaikka tosi päheitä hakumerkkejä, jos materiaonnellisuus auttaisi panostamaan treenaamiseen paremmin. Nyt kun talosta löytyy laminointilaitteet ja kaikki!

Mites nämä turinat sitten?

2 kommenttia

  1. Onpas toi Naukun kepittelykuva katu-uskottavan näkönen :---D Kerrankin tolla on vakava ilme päällä.
    Ja vitsi se on nopea noissa mölliradoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauruhan ON uskottava! Mitä sä väität. ;)
      Sieltä se moottori lähtee käyntiin!

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat