Huikeaa sunnuntaita kaikille!
Viikonloppuni vierähti hyvällä asialla Pride-viikon loppuhuipentumassa, kulkueessa, joka kulki halki Helsingin keskustan. Taapertamisen jälkeen asetuimme pienellä koiraharrastaja-porukalla piknikille täpötäyteen puistoon ahtamaan itsemme täyteen evästä ja nauttimaan kuumasta, auringon täyteisestä päiväst. Illalla (yöllä) oli luvassa vielä juhlintaa loppubileissä, joten vein koirat itseäni säästääkseni (ja vapaapäivää pitääkseni) äitini luokse hoitoon perjantai-iltana. Tuntui taas niin pahalta jättää mussukat toisille, Kidan yksinäinen piiip-ääni kuului perääni sulkiessani ulko-ovea hänen puikkoisen nokkansa edestä. Mikä riistävä tuska! Tänään kävin hakemassa koirat kotiin saatuani itseni ylös peittojen alta joskus aamupäivällä. Köröttelin matkani rauhallisesti halki vesisateen ja pihassa minua odotti kolme kovin riehakkaan oloista, onnellista koiraa, jotka kiersivät autoani typerä onnellisuushymy naamallaan. Ja kun avasin oven, lävähti syliini yli 30 kiloa litimärkää paimenkoiraa, jotka pussasi, hyöri ja rakasti niin, että ratti oli aivan kurassa ja housut litimärät, vaikka en ollut sateessa vielä aikaa viettänytkään..
Varoitus: ohjaajan yliääniä noudossa


"Me emme ole sokerista tehtyjä!" ilmoitti Satu ja niin minä ajelin autoni Ojankoon, kunhan olin hänet ja Colhun ensin kyytiin hakenut. Krapulainen Väsynyt pääkoppani oli vähän toista mieltä, mutta kieltämättä agilitykoulutus-sessio ainakin herätti!
Otin vaihteeksi kanssatreenaajasta hyödyn irti ja pyysin Satua vähän kuvaamaan paimenten tokoiluja. Nauru oli ihan sairaan iloinen yllätys loman jäljiltä. Se suorastaan räjähti päästyään halliin ja paloi halusta tehdä hommia. Noudon se suorittikin pätevällä, varsamaisella laukalla ja palauttikin hirmu hyvin eteen (vaikka ensimmäisellä palautuksella nappasin kapulan jo ennen istumista voidakseni palkita sen palautusvauhdista hetimiten). Kokeilin ensimmäistä kertaa myös avoimen luokan hyppyä ja hyvinhän likka siihen taipui, vaikka olikin hieman hämmentynyt perusasento-käskystä. Seuruussa sillä oli aika hyvä asenne, vaikka varmuudeksi autoin käännökset ja palkkasin myös. Tekaisin myös kokeiluna kaukokäskyjä, jotka eivät päätyneet videolla. Takapalkkana oleva aito nakki veti huomiota hieman liikaa, eikä keskittyminen ollut parhaimmillaan, mutta tässäkin koiran ilme oli ihan älyttömän hyvä ja lopulta se teki liikkumattomat m-s vaihdoksen. Pätevä merle!




Kidalla oli luonnollisesti myös virtaa, sillä on halleihin kohdistuva addiktio. Sen työmoodi oli ihan jees, mutta toteutuksessa oli vähemmän moottoria kuin olisin toivonut. Metallinoudon kanssa se oli kyllä hyvä, vaikka käytin suurempaa ja painavempaa metskua kuin tavallisesti, joka vieläpä on hitusen hutera rakenteeltaan. Se palautti sen kuitenkin hyvin ravaten, pidemmällä matkalla otti myös pari laukka-askelta! Jaksan edelleen olla lapsellisen innostunut näistä pienistä pyrähdyksistä eteenpäin! Puinen hyppynouto oli ponneton, pidemmällä matkalla luonnollisesti parempi, mutta kokonaisuutena muuten ihan katsottavan arvoinen.

Seuruussa sillä oli kova tarve keulimiselle, joka paljastui jo jäävissä, jotka eivät ole videolla. Ne olivat näytösluontoisia kun näytin Sadulle, miten hän voi opettaa niitä Colhulle. Oma liikkeeni kuitenkin jarrutti sitä hyvin ja seuruuseen tuli tosi hyviä pätkiä. Hauskin oli kuitenkin, kun seuruutin kohti peiliä ja Kida näki oman kuvansa. Valitettavasti minun piti poistaa kohtaus saadakseni videosta kokonaisuudessaan lyhyemmän, mutta punainen meni toljottamaan itseään hyvin hämmentyneen oloisena, jättäen minut seuraamaan ihan keskenäni...

Kaukot teki itseasiassa hyvällä asenteella, hitusen varovaisesti takapalkan vuoksi, mutta olisi sillä kokeessa pisteitä voinut saada ihan nohevasti. Olisikin sillä kokeessa yht kivaa kuin treenatessa!

Tara ei päässyt tänään treenaamaan, mutta ei sen tarvinnutkaan. Kotiin päästyäni ja aloilleni asetuttuani se aloitti tyytyväisen kuorsaamisen keskellä keittiön lattiaa. Oli rankkaa vahtia pihaa, kanoja, ankkoja ja kodin asukkaita koko viikonlopun ajan!