Löysin mainion tavan kerätä linkkejä ja koska nautin satunnaisesti haasteiden keksimisestä, tajusin, että helpostikos minä sitten niitä keksin! En lupaa kuinka usein, mutta silloin kun idea mieleen juolahtaa. Näitä haasteita saa vapaasti kopioida blogiinsa, vastata niihin ja samalla haastaa (tai olla haastamatta) jengiä toteuttamaan saman! Mikäli päätät vastata haasteeseen, lisää blogisi osoite ihmeessä haasteen perässä olevaan linkkilistaan, niin muutkin haasteen itselleen ottaneet löytävät sinut! Kannattaa yös linkittää blogini, josta alkuperäinen haasteviesti löytyy. (Kommentointiin kykenevät, kertokaahan jos linkkaamisessa ilmenee ongelmia!)

HAASTE: Kesä saa suomalaiset sekaisin! Kaamoksen jälkeen koko elämämme tuntuu syttyvän uudestaan eloon, kun vehreys valtaa maan. Vaikka lämpö ei aina hellikään halutulla tavalla, kuuluu kesään aivan omanlaiset puuhastelut, joita talvella muistelee hymy huulilla. Mitkä ovat teidän suosikkitekemiset kesäaikaan? Onko se jokin tietty laji, esimerkiksi vepe? Vai oletteko enemmän veneilijöitä tai mökki-ihmisiä? Saako tavanomaiset lenkin erilaista hohtoa lämpimien kuukausien aikana?
Kerro parhaimmat kesäpuuhanne ja vinkit, miten pitkistä päivistä saa kaiken mahdollisimman hyvin irti, yhdessä karvakaverin kanssa!

Vaikka oma treeni-intoni on hieman nollassa (vaikka kovasti tunnen sen kohenevan, pikku hiljaa!), treenaaminen kesällä on ihan oma lukunsa. Pimeästä hallista siirtyminen ulkokentille on kuin kesälaitumille laskeminen. Ensimmäiset kerrat kun aurinko sivelee ihoa ja raikas ilma täyttää keuhkot, tuntuu niin älyttömän hyvältä. Treenien taso pysyy kesäisin paljolti samana kuin talvella, mutta silti tekemiseen saa ihan uudenlaista virettä, joka tuntuu tarttuvan koiriinkin. Viime kesänä yhdeksi parhaaksi treenimuistoksi jäi pienimuotoinen piknik. Olin ollut kentällä koko illan, nälkä kurisi vatsassa ja olo oli kovin heikko, mutta luvassa oli vielä Sadun koutsaaminen agilityn ihmemaailmassa. Siispä soitin hänelle anelevan ja nälkäisen puhelun, jonka seurauksena istuuduimme pöydän ääreen mutustelemaan roskaruokaa lämpimässä kesäillassa, auringon laskiessa, ennenkuin siirryimme treenien pariin. Jotenkin tuo ilta hymyilyttää yhä ja toivon tämän kesän tuovan vielä samanlaisia yhteenkuuluvuuden tunnetta lisääviä treenituokioita.


Pikku-Nauru 2013

Kesällä "se juttu" on kuitenkin vesi. Nautin talvella suuresti pitkistä lenkeistä järven jäällä, mutta järven tuoksu on jotain uskomattoman ihanaa. Sen liplatus, säteily ja ylipäänsä koko järvenseudun olemus (hyttysiä lukuunottamatta) vetoaa järvien keskellä syntyneen ihmisen mieleen. Onnekseni minulla on 2½ innokasta uimaria - Kida saa puolikkaan, se ei juurikaan ui itsekseen, mutta hakee lelua mielellään ja ui ihmisen perässä tai käskystä - ja lämpiminä päivinä on ihana viettää aikaa vesistöjen äärellä. Tara varsinkin on melkoinen uimamaisteri, joka voi itsekseen polskutella omaa ympyräänsä pidemmänkin ajan.

Minua on pitkään innostanut ajatus lähteä kokeilemaan vepeä, mutta enpä ole aikaiseksi saanut. Ehkä jonain kesänä...

2012

Kesällä arkisissa lenkeissä on aivan oma hohtonsa. Se hohto on erilaista kun pimeään aikaan. Tukalan kuumina päivinä olen erittäin huono lähtemään pitkille patikoinneille (paitsi ehkä metsien siimekseen), mutta noin asiallisina, lämpiminä, kirkkaina päivinä jalat vaan vievät eikä millään malttaisi palata kotiin. Frisbeetä en heittele koirille juurikaan talvella, vaikka miksei se menisi silloinkin. Jotenkin ko lelu on mielessäni kesää varten. Se menee talvilevolle lumien laskeutuessa ja se kaivetaan riemusta hyperventiloiden esiin, kun ruoho alkaa vihertää. Siinä on kesän fiilis, kun viskelee litteää lettua koirien riemulla juostessa sen perässä. Ihan erilainen fiilis kuin pallojen kanssa, vaikka huono heittokäteni takaa, että kovin harva frisbeeheitoistani näyttää kauniilta ja soljuvalta.
Ystävien kanssa on hauska vaeltaa kesät talvet, mutta vihreään aikaan tulee pakonomainen tarve löytää uusia metsiä, uusia seikkailuita! Yleensä tähän aikaan tulee myös ajatus lähteä vähän pidemmänkin matkan päähän tapaamaan uusia naamoja ja haistelemaan uusia metsiä. Kesä on sosiaalisen elämän aikaa. Kynnys änkeytyä seuraan on pienempi ja tuntemattomillekin tuntuu puhuvan aivan erilaisella otteella nauttiessaan Suomen suvesta - satoi tai paistoi!
Yksi suuri plussa kesässä on luonnollisesti valoisa yö. Tänä kesänä olen yöretkiä tehnyt hyvin vähän, pääasiassa siksi, kun käytän koirat iltapissalla samaan aikaan päiväduunia tekevän avopuolisoni kanssa. Hän ei arvostaisi pitkää seikkailua yömyöhään, jolloin unet jäisivät lyhyiksi. Mutta jo se, kun ikkunasta katsoo painavan sinistä taivasta, horisontissa loistavia auringonsäteitä ja tuntee sen viileyden (joka ei kuitenkaan ole kylmyyttä)... se_on_ihanaa_.