Anteeksi hetken hiljaiselo! Kevät toi mukanaan kasan ennakkotehtäviä, joihin olen pureutunut mahdollisimman tarkasti. Tekstin luominen haasteellisiin tehtävänantoihin on imenyt mehuja sen verran, ettei ylimääräistä runoilua ole riittänyt blogin puolelle. Kerrottavaakaan ei kamalasti ole, tytöt potevat juoksujaan ja Tapsa tapsuttelee entiseen malliin - on pidetty vähän pääsiäislomaa hyvällä omallatunnolla.

Meidän piti käydä uuden sponsorin luona sopimassa yksityiskohdista, mutta juoksut tekivät estonsa siihen. Joudutte siis odottamaan lisää, että uusintakierros onnistuu ja saadaan ensimmäiset sponsorisuhteet ilmoille! Sosiaalisen elämän ylläpitämiseksi saimme kuitenkin hauskan idean lähteä päivälenkille keskustaan. Meidän tapauksessamme keskustaan meneminen tarkoittaa metroa, rullaportaita ja isoa ihmismäärää Helsingin sykkeessä. Nauru on varma matkustaja, sen se osoitti jo syksyllä osallistuessaan mielenosoitukseen, mutta Kida ja Tara eivät ikinä ole matkaa Helsinkiin tehneet.

Hirmu kauniisti he kyllä käyttäytyivät! Kidaa ahdisti metro menomatkalla ja se liiskautui kiinni säärtäni vasten. Paluumatkalla se oli kuitenkin jo rennosti. Taraa lähinnä ahdisti lattiapaikalla oleminen, kun kauniiden maisemien tarkastelu ei ottanut onnistuakseen - paitsi paluumatkalla tyttöystäväni sylistä. Rullaportaisiin kaikki kolme menivät ilman huolen häivää, eikä ihmispaljoudetkaan ahdistaneet. Virkamies Kida äyskähti remminpäästä kahdelle julkisesti nuoleskelevalle henkilölle muistutuksen yleisistä, kultaisista kohteliaisuussäänöistä ja me nauraa räkätimme tapahtumalle niin, että ihmisiä kummastutti. Poseeraushetki tuomiokirkon portailla aiheutti kiinnostusta, mutta kolmikko suhtautui tilanteeseen superstarojen vaatimalla viileällä asiallisuudella. Istuskelua ei häirinnyt edes lenkkeilijät, jotka juoksivat portaita edestakaisin ihan vierestä!

Yksi treeni on mahtunut pääsiäismunien popsimisen lomaan. Käväisin tekemässä pientä keppitreeniä, joka osoittautui huippumenoksi. Nauru teki kepeillä poispäin-käännöksiä tosi itsevarmasti esteen takana odottavalla palkalla ja ilman, molempiin suuntiin. Kidalla taas kokeilin keppien itsenäisyyttä ja lähettelin sitä kepeillä useiden metrien päästä onnistuneesti ilman oman liikkeen antamista avuksi. Fresbee oli mainio palkkauskeino. Tapsa ei kamalasti treenannut, mutta sekin sai privaatin fresbee-tuokion ennen kotiin palaamista!






Tänään on luvassa pitkä työpäivä, jonka jälkeen alkaa yöputki. Se on hyvä, päivään jää hyvin aikaa lenkkeilyyn ja muuhun puuhasteluun, kun on päänsä saanut ylös tyynystä. Kisojakin voisi pikku hiljaa jo katsella, hinku kilpakentille on kamalan kova... Ja hei, saimmehan me paikan ihan huippu agiryhmästä! Tämä kesä treenataan Liuhdon Timon opeissa!