Olin aloittanut tänne kirjoitusta, jonka blogger jostain syystä oli huitaissut sen menemään, vaikka mielestäni klikkailin "tallenna"-painiketta urakalla. No, eipä siinä mitään, kirjoituksessa murisin talven saapumattomuudesta ja siitä, ettei sitä lunta saada kuitenkaan. No joo, lunta tuli lopulta pari hauskaa millimetriä (jotka kylläkin valaisevat jo ihan huikeasti ja nostattivat minulle valtavan hymyn naamalle), mutta pakkasta sentään tuli vihdoin viimein. Hauskaa miten minusta on tullut näin talvi-ihminen. Lumisateen leijaillessa viimein maahan viihdyin lenkillä tuplasti sen, mikä oli alkuperäinen suunnitelmani. Parin tunnin vaeltelun ja pienen ulkona treenailemisen jälkeenkään ei olisi vielä malttanut painua sisätiloihin.

Rupattelin tänne aiemmin jo reissustamme eläinlääkärin röntgensäteen alle yhdessä Auhulaisen kanssa. Kuvat laitettiin kennelliittoon sähköisesti, joka sai aikaan uskomatonta ripeyttä koirakeskuksessa. Vain neljä päivää kuvauksien jälkeen sain tekstarin Lauralta, jossa hihkaistiin virallisten tuloksien saapumisesta nettiin. Vaikka tulokset olivat odotettavissa kuvien vilkaisun jälkeen, olin silti (ja olen vieläkin) hymy takapuolessa ja voisin vain juhlia ja iloita, ellei kanssaihmiset alkaisi kyllästyä hehkuttamiseeni.