Kiinnostaisiko ihmisiä postaukset, joissa kävisin läpi tapojani kouluttaa eri tokoliikkeet? Luonnollisestikaan ne eivät ole absoluuttisia totuuksia, sillä koirasta riippuen erilaiset tekniikat sopivat niille. Ne olisivat kuitenkin suuntaa antavia, yksi mahdollisuus opettaa, jos ihmiset ovat yhtä uteliaita kuin minä ja tiedonjanoisia kuulemaan kaikki mahdollisuus koulutustekniikat - ihan vain siksi, koska kouluttaminen on mahdottoman siistiä. En toki voi antaa myöskään sataprosenttista onnistumistaetta, sillä välillä minä itsekin kokeilen tapaa X, jonka jälkeen palaankin toiseen tapaan. Ihan vain siksi, koska se ei sopinut tai tuonut sellaisia tuloksia, joita kaipasin itse.

Mutta, niin. Paikkamakuu. Alokasluokassa sen kesto on 2min, koirat makaavat rivissä n. kolmen metrin päässä toisistaan, ohjaajat n. 20m päässä kääntyneinä rintamasuunta koiraan päin.Ohjaajalla on käytettävänään kolme käskyä: alussa käskytys perusasennosta maahan, koira jätettäessä paikkamakuukäsky ja takaisin palattua käsky nousta perusasentoon. Avoimessa luokassa ohjaajat menevät näkösuojaan ja paikkiksen kesto pitenee ja pitenee aina EVL-luokkaan asti. Nyt kuitenkin tarkempi katsaus tähän aloittelijoiden luokkaan. Hirmuisen suuri kynnysliike monelle, vaikka perusajatukseltaan liike on maailman helpoin: koira jää käskyn alle odottamaan ohjaajan paluuta. Mikä muka voisi mennä pieleen?

No, kokemuksesta, aika moni asia.

Itselläni on aina ollut suhteellisen varmoja paikkamakuukoiria. Taralla on ollut ongelmia kestossa, mutten voi syyttää siitä muuta kuin teini-Maijaa, joka suurena koiraguruna ei kuitenkaan osannut vetää ihan oikeista naruista kouluttaessaan ihkaekaa harrastuskoiraansa. Kida on kuitenkin ollut aina erittäin helppo opetettava, eikä Naurukaan tuonut hankaluuksia - Naurun ongelmaksi enemmän koostui se, että makuu tehtävänä on ok ja varma, mutta se on tylsä. Se saa haukottelemaan ja nuokkumaan, mikä ei vastaa tämän naisen paikkamakuuihannetta - Kida kuitenkin suorittaa liikkeen levollisena, mutta kuitenkin skarppina.

Paikkamakuun rakentaminen kannattaa aloittaa jo pentuna, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ensimmäinen tehtävä on opettaa yleistä paikallaolemisen kestoa: koira odottaa lupaa saada ruokansa, koira odottaa lupaa päästessään irti hihnasta ennen pinkomista sata lasissa kavereiden luokse. Opetetaan koiralle kärsivällisyyttä ja pinnaa, ettei kaikki poksahda eteen tarjoiltuna, kun vähän vaan riuaa. Ja että se karkailu ei ikinä ole hyväksyttävää. Siinä ei kohautella olkia, että "no nyt se sitten otti ja lhti, hupsis", vaan se tehtävä toistetaan niin joka kerta, kunnes koira odottaa lupansa ja lähtee vasta sitten. Arjessakin hirmuisen tehokasta, eikä vain paikkamakuussa!

Kun makaaminen maassa on ok, aletaan harjoitella kestoa. Kestoa ja matkaa ei treenata yhtä aikaa vaan niitä harjoitellaan ensiksi erillisinä tehtävinä, eikä heti ensiksi voi vaatia, että paikkis täytyy kyetä suorittamaan hullun korkeassa vireessä. Harjoittelun aloitus on parasta silloin, kun koiralla ei ole liikaa energiaa ja se kykenee kasaamaan pienen, soman pääkoppansa ja keskittymään työhönsä. Koiraa palkitaan ahkerasti, pikku hiljaa palkkausväliä harvennetaan ja aletaan ottaa myös pituutta mukaan. Harjotteita kannattaa tehdä venyttäen: joskus otetaan pitkä väli/aika, seuraavalla kerralla taas lyhyempi. Taataan onnistumisprosentti, vältetään epäonnistumisia, koska jokainen pilalle mennyt suoritus tuo takapakkia kokonaisuuteen. Jos epäonnistuminen kuitenkin käy, pitää ottaa harppaus taaksepäin. Oma mielipiteeni paikkiksissa on myös se, etten oikeasti palkkaa kuin oikeista suorituksesta. Paikkamakuussa on -pakko- pysyä, ja jos koira sieltä nousee, suustani pääsee yleensä jo pennun kanssa "mitäää"-älähdys ja tehtävän aloittaminen uudestaan, helpotettuna.

Häiriö. Häiriö on tärkeää. Aina aloittaminen mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä tekee alusta helpompaa, mutta häiriön ottaminen mukaan mahdollisimman pian mukaan on tärkeää sekin. Treenin vaikeustaso pitää vaan suhteuttaa häiriön määrän ja koiran keston mukaan. Minä itse pennun kanssa kävelen paljon, koiran ympäri, jopa yli. Erilaisia alustoja, erilaisia ääniä, koiria, ihmisiä, autoja - ja vesisade. Seriously, joskus kokeessa voi sataa, ja silloin ei auta itku puserossa, jos koira heilauttaa lentolippua ja matkustaa lämpimille maille.



Koira ei saisi vaihtaa asentoaan paikkiksen aikana, se laskee tulosta. Alokasluokassa tässä ei olla turhan nipoja, mutta pidän jo alusta asti tärkeänä opettaa paikkamakuuta sellaiseksi, kun toivoo sen jatkossakin olevan. Minä en pidä siitä, että koira kääntyy lonkalleen ja siksi korjaan sen, jos näin sattuu. Käytössäni on itseasiassa kolme erilaista makuukäskyä.

Maahan - paikkamakuun kaltaisia liikkeitä ennakoiva, tasapainoinen asento
Maate/Käy siihen - Rento arkikäsky, koira saa puolestani maata vaikka selällään
Maa/Down - Kaukokäskyjen maahanmeno, takajalat pysyvät paikallaan

Naurun miinus olikin lopulta kokeessa se, ettei se ole kovin tarkkaavainen. Se laskee pään maahan, kuuntelee sekuntien vierimistä, nuuskuttelee vähän ja näyttää äärimäisen tylsistyneeltä. Pysyy, kyllä, muttei sellaisena skarppina mahakaverina, jollaista minä toivon. Siksi piti keksiä uusia kikkoja harjoitteluun ja internetin ihmimaailma niitä tarjosi. Laitoin koiran etutassujen sekaan palkkanameja. Ei liian tuoksuvia ja vastustamattomia, nappula sopi hyvin. Luonnollisestikaan koira ei saa syödä niitä luvata, sitähän olemme opiskelleet kahdeksanviikkoisesta. Koira katsoo minua kohtaan tarkkaavaisesti, pysyy paikallaan, keskittyy. Koira ei syö ko. nappuloita liikkeen lopuksi, vaan palkkaan sen omilla nappuloilla ja kerään muut pois. Tosin, jos Nauru alkaa ennakoimaan liikkeen kulun, aion rikkoa jäätä ja välillä vapautankin sen popsimaan maassa odottavat herkkunappuset, jotta sen kyselevä tarkkaavaisuus pysyisi yllä.



Ja hei, vielä se yksi tärkein: ennakointi. Moni ajattelee, että tokoliikkeitä pitää opiskella mahdollisimman suurina kokonaisuuksina mahdollisimman nopeasti. Kuten Putouksen taaksejäänyt hahmo Jarmo Heikkinen sanoi: Arvaa uudestaan! Ei tarvitse. Itseasiassa, mitä pienemmissä palasissa asiat rakentaa, ne on sitten helppo liimata yhteen pystyssä pysyväksi korttitaloksi.
Ja miksi aloin puhumaan aiheesta: liikkeen lopettaminen aina perusasentoon ei siksi ole kovin näppärä ratkaisu, koska silloin koira alkaa helposti ennakoimaan nousua, kun saavut vierelle. Siksi onkin hyvä suurimmaksi osaksi vapauttaa koira suoraan maasta palkalleen ja ottaa perusasentoon nousemisia satunnaisemmin. Joskin Naurun kanssa minun piti tehdä vähän päinvastoin, sillä sen mielestä nuo käskytykset ovat ihan selvästi häiriökäskyjä, joita ei pidä noteerata. Eli itse palkkaan kovastikin perusasentoon nousemisesta terhakkaasti, mutta teen myös paljon maasta vapautuksia, jottei ennakoimaan ala.

Unohdinko jotain? Luultavasti. Sepustinpahan nyt aikani kuluksi. Hyvää oksennuspäivää kaikille!
... Never höörd before? Se tarkoittaa, että vietämme kaikki päivämme oksentaen epämääräisen väristä nestettä vaaleanpunaiseen kuppiin. Minä ainakin vietin päivää erittäin omistautuneesti tänään, mutta jostain syystä muut eivät tästä epävirallisesta juhlapäivästä kiinnostuneet.