"Eilen oltiin Mikkelissä...." No, Janakkalassa, ja tänään taas Lempäälässä. Tapsa lähti äidin luokse vierailulle, koska aussieilla oli bisneksiä pyöriteltävänä. Lauantaina skarpattiin rallytokossa ja tänään kävimme Naurun kanssa kokeilemassa onneamme uudemman kerran tokossa alokasluokan kokeessa.

Rallytokossa asenteeni oli jälleen aivan liian huoleton. Viimetreeni oli viimeisin kisa, ajatustakaan en ole kylteille luonut. Ehkä ensi kerralla panostaisin hitusen enemmän, vaikka edelleen perustelen osallistumisiani puhtaasti kisakokemuksien takia. Nauru saa hyviä kokemuksia, kun taas Kidalle näytetään, että kisoissa voi oikeasti olla sairaan kivaa. Radalla olin vähän hukassa, mutta onneksi Oona ohjeisti tarvittaessa. Nauru oli ensimmäinen osallistuja, joten hieman tuli kiire rataantutustumisen jälkeen noutaa paimenlikka häkistä ja viritellä se.

Liian lyhyeksi virittely jäikin, sillä kehässä neidille iski ramppikuume. Se katseli tuomareita ja sitten sen ajatus hävisi. Jouduin tosissaan Naurua huhuilemaan, jotta sain sen tähän maailmaan. Ensimmäinen liike (eteenistuminen, josta perusasentoon vasemmalta) täytyi uusia kahdesti, koska Nauru oli niin... lukossa, ettei vaan onnistunut suorittamaan tehtävää. Sitten jännitys alkoi helpottamaan, vaikkakaan missään vaiheessa meno ei muuttunut niin kauniiksi seuraamiseksi, mitä Nauru esittelee treeneissä ja lenkeillä. Ajatus hairahteli vielä, mutta selvisimme radan kunnialla läpi. Hyväksytty tulos, 89 pistettä ja lapussa kommenttina "Osaava koirakko, alussa jännitystä ilmassa."

No, Kidan kanssa sitten saikin odottaa, sillä vuoro oli loppupäässä. Neiti oli hyvinkin rento ja innokas, työinto ihan huipussaan! Palkkasin ahkerasti ja nautiskelin neidin asenteesta. Kehään mennessäkin punainen otus toljotti minua 8D-ilmeellä. Ensimmäinen tehtävä kusahti meilläkin ja, no, melko lailla koko muukin show minun takiani. Naurun kanssa oikein panostin siihen, että ne tehtävät pitää suorittaa tietyssä paikassa kyltteihin nähden. Kidan kanssa taas keskityin fiilistelyyn ja tehtäviin, jonka takia miinuksia ropisi, kun olin aina liian kaukana, liian edessä tai liian jossain muualla. Hmm, tässä herää mieleen se, että treenatakin voisi. Puolessa välissä rataa Kidan poitiivisuus sitten laski. Se tsemppasi vielä saksalaisen käännöksen jälkeen (kun osaa ko liikkeen niin hyvin ja se on Kidasta hauska), mutta viimeisellä tehtävällä paloi käpy. Homma oli helppo, 270 asteen käännös oikeaan - mutta siinä kolmisen metrin päässä istui ratatyöntekijä, jolla oli kissahuopa sylissä jalkoja lämmittämässä. Siis kissahuopa. Ihan selvää petturuutta!

Kida laittoi liinat kiinni ja totesi, että nyt riittää. Hän ei liiku. Uusin liikkeen, käytin koko positiivisen energiani Kidan kannustamiseen ja lopulta, mutkalla kuin ässäkeksi ja happamana kuin lime drinkissä se suoritti tehtävän loppuun ja pääsimme maaliin. Hyväksytty tulos pärähti kuitenkin, 78 pistettä ja kommentti "Hyviä kylttisuorituksia, ajottain kontakti katoaa." Tuomari ei selvästi kehdannut kirjoittaa lappuun, että "btw, ohjaaja on yksi tumpelo."
Vaan hei, Kidalla oli huomattavasti hauskempaa jo kuin viimeksi ja se sai suorituksen jälkeen sinkaista Oonan syliin suukottamaan. Se on pääasia!





Tokokoe Lempäälään jännitti kyllä, sanoinkin autossa, että minulla on paha aavistus koko hommasta. Eilinen rallytokoilu ja treeneissäkin Nauru oli vähän sellainen haihattelija torstaina. Ihan jees, mutta oli edelleen sitä mieltä, että liikkeestä maahanmeno tarkoittaa istumista... Janakkalan hallilla muistelimme kyllä vielä targetin avulla pidempää hypyn suorittamista (neiti sininen kääntyi niin lähelle hyppyä, että olisi rintakarvojaan laudan päällä lepuuttaa) ja Naurun asenne oli ollut taas kohdallaan. Oona käski minun hautaamaan moisen tunteen ja päätinkin keskittyä ihan vaan hauskanpitoon. Meillä oli vielä hauskaa seuraakin perillä, kun Jenny tuli Ilon kanssa katselemaan ja tutustuimme myös uuteen aussieihastuneeseen paikanpäällä! Hirmu hauskaa, Piritta, kun tulit moikkaamaan. :)

Tuomari oli erittäin tiukka. Jo alun puhuttelu sai hikikarpalon vierähtämään otsalle ja paikkamakuun jälkeen sihisinkin, että tästä jos selvitään, niin... Erittäin oikeudenmukainen ja piti tasaista linjaa, se oli kyllä erittäin plussaa.

Tuomaroi Tiina Heino

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 9 - Haisteli tylsistyneenä, josta pistevähennys.
Seuraaminen kytkettynä 7½ - Aivan kammottavaa, ei lainkaan Naurun iloista asennetta mukana. Jännitti, käännökset valuivat kuin kuuma juusto ja jätättikin.
Seuraaminen vapaana 7½ - Sama meno jatkui, möh!
Liikkeestä maahanmeno 8 - Sanoin "valmis" ja huomasinkin, että hihnani valui taskusta ulos. Pieni säätö alussa siis, tosin Nauru lähti onneksi hyvin mukaan. Meni hyvin maahan, mutta nousuun vaati kaksoiskäskyn.
Luoksetulo 9½ - Vino perusasento nappasi täydellisestä.
Liikkeestä seisominen 9 - Ei lähtenyt heti seuraamiseen, joten käskytin uudestaan.
Estehyppy 8 - Hyppäsi hyvin, mutta kun nenä! Pysyi paikallaan, mutta nuuskutteli maata. Stressinokka.
Kokonaisvaikutus 9 - Vaatii lisää kenttäkokemusta.

169½p, ALO1, sij. 1/9




Melkoista jännitysnäytelmää, kun parikin koirakkoa keikkui lähellä Naurun tulosta, joka nousi ykköseksi. Aika lailla paikkamakuun ja luoksepäästävyyden piste-erot tekivät lopulliset ratkaisut, sillä suorituksista tuli tasaisesti hyvin samanlaisia numeroita.

Nyt tietää taas, mitä treenata! Josko myöhemmälle keväälle seuraava koe, kunhan liikkeitä on viilattu, uudistettua treenisuunnitelmaa toteutettu ja toivottavasti monia kisamaisia treenejä saatu pohjalle! Ja tärkeintähän on, että Nauru sai ensimmäisen hampparinsa. Se tutisi innostuksesta odotellessaan lupaa syömiseen, kun oli ensin maistanut roskaruuan herkullisen aromin kielellään pideltyään herkkua suussaan kuvaa varten.