Minun paras ystäväni

13.50

Ystävänpäivänä havahtuu tajuamaan, etten ole kummoinen ystävä ihmisille. Olen vaativa, ongelmallinen, tarkka ja testaava ja minua piinaa krooninen ihmisviha, joka pahenee vuosien karttuessa. Katselen uutisia, adresseja, kuuntelen petturuutta, selkäänpuukotusta, valehtelua ja itsekkyyttä ja minut valtaa voimakas kuvottavuuden tunne. Ei ole kerta eikä kaksi, kun vannotan muuttavani eräkorpeen, lähteväni valaantutkijaksi jäämerelle tai erakoituvani itsekseen agiliitäväksi lammasfarmariksi jonnekin maaseudun hiljaisuuteen. Olen häätänyt monta ihmistä luotani, jotkut vahingossa ja jotkut tarkoituksella, ja olen testannut ihmisten kestävyyskapasiteettia rankasti. Melkoisen harva jaksaa siihen vierelle enää jäädä.

Kun mailma musertaa ja itku polttelee silmissä, mönkii Tara kainalooni. Se tuhisee, käy pienelle kerälle tai asettaa leukansa rintaani vasten. Samalla Kida mönkii luokseni, nuolee lempeästi ja hoitavasti kyyneleeni ja käy sitten nukkumaan aivan kiinni, selkääni vasten. Ja Nauru, joka kuuliaisesti on odottanut lupaa nousta sängylle takaraajat vielä maassa, vatsallaan pötköttäen, kiipeää luvan kuultuaan paikalle kuin hylje, heittäytyy päälleni, painaa päänsä tiukasti itseäni vasten ja huokaa syvään, onnellisena.

Koirat ovat olleet parhaita ystäviäni. Koiria on ollut aina, eivätkä ne ole pettäneet silloinkaan, kun ihmiset ovat. Ne ovat suojelleet silloin, kun ihminen on pelottanut ja ne ovat lohduttaneet, kun muilta jaksaminen on loppunut. Ne ovat kuljettaneet minut maailmaan, jossa oloni on kotoisa, opettaneet minua paljon (myös kantapään kautta) ja muovanneet elämästäni aktiivisemman. Mikään ei ole niin ihana ja turvallinen tunne kuin koira, jonka lämpö painautuu sinua vasten ja jonka jokainen hengitys kertoo, että sillä on hyvä olla. Siinä omistajansa vieressä. Tai kun koiraa jännittää ja se tulee istumaan jalkoihisi, koska tietää, että sinä olet turva.

Muistakaa rakastakaa koiraystäviänne joka päivä, samalla tavalla kuin ystävänpäivänä. Koska koira pysyy uskollisena jopa niillekin, jotka sitä eivät ansaitsisi. Mokomat hyväsydämiset, anteeksiantavaiset otukset.


 


Mites nämä turinat sitten?

7 kommenttia

  1. Ja aivan kuten ne ihmisystäväisetkinl osaavat koirat väliläl olla uskomattoman raivostuttaviakin! Mutta on ne vaan sen arvoisia ♥ Ja minä koitan olla niiden arvoinen!

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjotus, ja niin totta. Elämästä uskollisempaa ja luotettavampaa ystävää löydä kuin koira <3

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat