#2 Agilityn aloittaminen nuoren koiran kanssa

13.42

Tätä aihetta vinkattiin minulle viimekerralla kirjoitettuani paikkamakuun opetuksesta ja aihe kilahti sen verran syvälle sisimpään, että koin halua jaaritella hieman. Tosiasiahan on, että agilityperusteiden opettelemisen aloittaminen nuoren koiran/pennun kanssa on kovin ristiriitainen. Toiset peukuttavat, että siitä vaan pohjaa rakentamaan, kun jotkut taas hyvinkin hysteerisinä ovat sitä mieltä, ettei koiran tehtävä ole yli vuotiaaksi kuin kirmata metsissä ja hankkia luonnollista jäntevyyttä kroppaansa, tutustuen samalla kehoonsa. Kumpikin omilta osiltaan on oikeassa minun mielestäni, mutta liika on liikaa. Osaamattoman hepun ei kannata lähteä toilailemaan ja kokeilemaan, koska riskinä on koiran ennenaikainen rikkoutuminen. Aina pitäisi kysyä neuvoa viisaammilta ja mielellään useammaltakin, koska joku ei välttämättä olekaan niin viisas kuin puheissaan antaa ymmärtää. Kannattaa siksi pyytää perusteluja! "Minä vain tiedän"-lohkaisu aiheuttaa minulle heti pystyyn nousseita niskakarvoja, kun taas järkevä, pitkä selonteko voi muuttaa mieltä silloinkin, kun on luullut uskovansa täydestä sydämestään aiheen vastakohtaan.



Tiesittekö, että agilityssä kuluttavinta ovat A-esteen suorittaminen ja hyppyjen alastulot? Tärkeää on myös muistaa, että koiran kasvulevyt kiinnittyvät n. 14kk iässä ja viimeisimpänä selässä, joten kepit ovat myös hyvin raskasta nuoren koiran suorittaa. Koiran vartalo taas muovaantuu 2-3v ikään asti. Monta kertaa koira rikkoutuukin ennenaikaisesti, kun edetään liian vauhdikkaasti ja otetaan liikaa riskejä. Agilityssa suosittua on myös vaalia mahdollisimman varhain mahdollisimman korkeaa viretilaa täpäkän radan saavuttamiseksi. Oikean viretilan alue on muutenkin hyvin kapea (se helposti pompsahtaa joko ylivireeseen tai alivireeseen) ja pentusella alue on vieläkin kapeampi! Hyvä viretila pennulla on sellainen, että se tekee innokkaasti, keskittyy työhönsä ja pystyy muokkaamaan suoritustaanvirheen tehtyään. Jos koiran pää kääntyilee kuin häkkärä, jalat menevät kovempaa kuin pää ja seinät kaatuu edestä, koira on ylivireessä. Pentu, joka taas maleksii, ei ole kiinnostunut tai nuuskuttelee mieluummin maata yhteistyön tekemisen sijaan on alivireessä.

Kumpikin aussieni on päässyt (=joutunut) kentille jo kovin varhaisessa iässä. Nauru heti ensipäivästä lukin, Kida n. 4kk iässä tutustui ensimmäisen kerran keinonurmen ihmeelliseen maailmaan. Ja kuten arvata saattaa, ensimmäisiä kertoja ne saivat jo tehdäkin jotain. Pennun kanssa työskenteleminen ei ole kiirehtimistä tai kovaa kuntoilua, vaan leikkimistä. Se on pohjatyön valmistusta ja kunhan siihen on käytetty tarpeeksi suunnittelua, aikaa ja laadukkaita rakennusaineita, tulee kaikenlaiset hurrikaanit kestävä supertönö kökkimään vuorensa huipulla useita, terveitä vuosia. Esimerkiksi Naurun kohdalla "agility" oli ensin sitä, että se sai rallatella itsekseen radalla meidän ihmisten kasatessa/purkaessa agilityrataa. Välillä saattoi humpsahtaa putkesta läpi ja voi miten se olikaan hauskaa! Kyllä putkea sitten otettiinkin, ensin suorana ja lyhyenä, varovasti pidentäen ja mutkaa tuoden. Putki onkin mainio harjoituskappale nuoren koiran kanssa: erilaisia putken hakemisia, irtoamista, piilopään hakemista, putkijarrua... työtä on vaikka kuinka!



Rimojen kanssa ei ole kiire. Hyppykurssilla juuri kyselimme, että pitääkö ne rimat oikeasti saada nopeasti ylös, koska muuten koira ei osaa suorittaa hyppyjä oikein. Saimme vastaukseksi, että ei kai Janitan ja Jaakonkaan koirat hyppisi huipulla, jos se ei olisi mahdollista: he kun aloittavat myöskin työskentelyn aikaisin, koirat matalilla rimoilla. Kunhan koiran hyppytekniikka on kunnossa, korkeuden opettelu on helppo homma, kunhan sen yhtä hyvin opettaa kuin pohjankin. Suosittelen itseasiassa kaikkia painumaan hyppytekniikka-asioihin perehtyneiden ihmisten kanssa treenaamaan! Hyppytekniikkaa voi erilaisten tehtävien ja ponnareiden (=maassa oleva "putkenpuolikas", ei luista jalan alta kuin rima) avulla, ja kurssilla meille sanottiin, että tehtävät voi aloitella jo 4-6kk iässä! Näitä ei kuitenkaan tule omin nokkineen lähteä kokeilemaan, ettei vahingossa huononna hyppäämistekniikkaa parantamisen sijaan.

Ohjauskuviot eivät ole lainkaan hassumpia opiskella jo nuoren koiran kanssa, mutta kaikkea sitä työtä ei tarvitse tehdä kentällä. Esineiden kierrättäminen ja siinä mahdollisimman kovan vauhdin saaminen (jokin matala kierrettävä, esim pullo, jotta koira näkee kuinka heilutat palkkiota valmiina retuuttamiseen, kunhan kierros on suoritettu), sylkkäreiden harjoittelu leikin yhteydessä. Omia jalkoja kannattaa taivutella valssien tahtiin ja miettiä, miten ne kädet toimivatkaan persjätössä. Netistä löytyy lukuisia erilaisia videoita ja kannattaakin tehdä oma pohjatyö huolella, opiskella ohjauskuvioiden nimiä ja lenkillä saada entistä hullumman maine kaartelemalla ja pyörähtelemällä itsekseen, koiran haukahdellessa vieressä. Opettelu on leikkiä. Lyhytkestoista, usein toistettavaa, mutta aina niiiin hauskana pysyvää leikkiä.

Yksi harjoite, joita tein ahkerasti Naurun kanssa: hyppyhakuisuus. Teen tätä nykyisin enemmän naksuttelemalla operantisti (koira hyppää itse, ilman apuja, esteen ja saa siitä naksautuksen ja palkkion, kulmaa ja matkaa vaikeutetaan/pidennetään), mutta tällä aloitettiin. Lelun vieminen esteen taakse, vapauttaminen ja ohjaaminen hypylle kaukaa, vaikka eihän koira siinä muuta kuin lelua katso. Toistoja ja sitten voidaankin tehdä ilman lelua ja kun utelias koirakaveri menee katsomaan "jos se kuitenkin olisi sielä", saa se hurjan palkan!

 Naurun möllirata marraskuussa 2013
 Naurun 8kk agia elokuussa


 Lokakuinen Naurun rata, harjoittelussa persjättö/valssi ja irtoaminen putkelta/putkeen


Kontaktit on älyttömän hyvä asia harjoitella pennun kanssa. Ensin täytyy tietenkin miettiä, millaiset kontaktit haluaa. Juoksukontaktit suurilla koirilla on hyytävä riski, sillä melko harvoin ne tassut kovassa vauhdissa kontaktipinnalle osuu. Suosituin on on-off, jossa koira pysähtyy etujalat maankamaralla, takajalat kontaktilla. Variaatioita on monia, jotkut omettavat koiran istumaan, toiset myös makaamaan. Itselleni on riittänyt seisominen.



Olen lähtenyt opettamaan temppua ihan sohvatyynyllä. Koira taapertaa tyynyn yli, etujalkojen päästessä maahan ja takatassujen ollessa korkeammalla naks ja palkka. Tätä voi tehdä myös kosketusalustalla/namikipolla, jolloin koiruus menee itse asentoon palkan toivossa. Harjoitusta voi tehdä katukivetyksellä, rappusella, luonnonkivillä.... tai sitten agilityesteen alastulolla. Huom, estettä EI suoriteta kokonaisuutena, vaan käytetään pelkkää A:n/puomin alastulokontaktia, johon koira asentoa tarjoilee samaan tapaan kuin sillä tyynylläkin. Kiipeilyt sikseen, kiepsahdus vain sivusta paikalleen.
Keinun kovaan tömähdykseen kannattaa koiraa myös totutella, jos mahdollisuus tulee. Tarkoituksella pamauttelee estttä, palkkailee ja kehuu koiraa kun se ei piittaa siitä. Voipa koiralle opettaa hauskan tempunkin, jossa nostaa itse vähän alasmenoa ylös ja koira käy etutassuillaan läjäyttämässä puomin maahan. Mitä kovemman äänen saa aikaiseksi, sen parempi. ;)

Lopullinen kotakti on ihan älyttömän helppo laittaa myöhemmin purkkiin, kun koira tarjoaa on-offia operantisti. Naurunkaan ei kuin tarvitse nähdä jokin kontaktiesteistä ja se kiiruhtaa oikeaoppiseen asentoon kuin pakon sanelemana, vaikka todellisuudessa minä saatan vasta purkaa tavaroita treenikassista. Useat toistot, onnistumiset ja mieluisa palkkio ovat saaneet tehtävän juurtumaan niin syvälle, ettei kaveri taida edes miettiä mitä tekee.




Oona kirjoitti blogiinsa juuri kattavan tekstin siitä, millä tavoilla keppejä voi lähteä koiralle opettamaan. Aiemmin jo kuitenkin sanoin, että minun mielestäni ei pidä hoppuilla liiaksi. Itse käytän verkkoja opetuksessa, se on kyllin suoraviivainen etenemistapa ja siinä pystyy hyvin tekemään kepeistä heti itsenäiset ja käyttämään etupalkkaa mukavasti. Verkot estävät koiran karkaamisen kepeiltä ennen aikojaan ja antaa ohjetta siitä, mitä niillä häkkyröillä pitää tehdä.

Itse aloitan keppien opetuksen miettimällä, mikä on tärkeintä. No, minun mittapuullani se, että koira menee oikeasta keppivälistä kepeille lähettäessä vaikka olisin itse naama tantereessa kengännauhoihin kompastuneena. Kidan kohdalla tätä en tarpeeksi aikaisin tajunnut, Naurun kanssa tämä(kin) asia oli korjattavissa. Naurun keppien opetus on lähtenyt ihan ensimmäisen keppivälin naksuttelusta. Ensin tukena verkko, lopulta ei. Palkka aina edessä keppien suunnan mukaisesti. Keppejä on otettu eri kulmista, eri pituuksien päästä, ohjaajan hilluessa eri paikoissa: ja aina kun se ensimmäinen väli napsahtaa, tulee siitä kiitokseksi naksautus ja palkkio.

Siitä olen lähtenyt etenemään keppi kepiltä eteenpäin. Kohta verkkoja onkin kaksi, yhden välin sijaan pujotellaan kaksi väliä. Pikku hiljaa edetään kuudelle kepille niin, että kun ollaan n. puolessa välissä ja koira hakee keppivälin hyvin ilman verkon apua, lähtee alusta kepit poistumaan. Tällä hetkellä Nauru on tilanteessa, että vain keppien lopussa ennen palkkaa on verkot. Se joutuu itse hakemaan oikean keppivälin, pujottelemaan pari keppiä itsenäisesti ja sitten vasta tulee verkkojen apu ja palkkio. Kokeilin kerran tätä settiä vain yhdellä verkolla, mutta oli liian aikaista ja tarvitsin Oonan apuohjausta, ettei Nauru karannut palkkiolle pujottelun sijaan. Takapakkia ja lisävahvistusta kehiin. Kun kuusi keppiä sujuvat kuin vettä vain, aetaan keppimäärää ja verkkoja taas lisäillä. Ja kas, jonakin kauniina päivänä edessä pönöttää 12 keppiä, jotka vain odottavat pujotteluaan!

Hakutoistoja teen varsin usein nuoreni kanssa, pujotteluja vähemmän, koska se - no, kuluttaa. Tosin nyt kun luusto on kuvattu selkää myöten terveeksi, voi vähän hengähtää helpotuksesta. Vaatii kuitenkin melkoisia selkälihaksia suorittaa kepit oikeaoppisesti ja vauhdikkaasti, joten kiire ei ole.


Keppien lisäksi videolla näkyy pentupuomin suorittaminen (extraleveä ja matala) sekä totuttelua keinun liikkeeseen/pamahteluun pentukeinun avulla.

Siinä oli taas hurjasti asiaa! Tiivistettynä siis koko aihe pariin hassuun pointtiin:

  • pennun kanssa pitää olla maltillinen, työtehtävät ovat lyhyitä ja palkkaus tiuhaa
  • harjotteita kannattaa suorittaa kokeneemman kanssa, jottei sooloile jotain väärin tai rasita pentua liikaa
  • rimoilla ja muilla rankoilla tehtävillä ei ole kiire, tekniikan pohjustus on tärkeintä

Mites nämä turinat sitten?

11 kommenttia

  1. Olipa hyvä teksti taas! Jeee :-) Pitää katsoa videot kun seuraavan kerran pääsee koneelle. Juuri ehdin lukea ennen kun pitää töihin rientää. Hyvä Maija! Nää on tosi kivoja. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäät! :---)
      Aiheita saa myös ehdottaa, jos keksii jotain.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä mahtava teksti kiitos paljon:)

    VastaaPoista
  3. Mä pidin myös tästä postauksesta! Samaan hengenvetoon sanotaan vielä, että sut on haastettu!
    http://tervuraptori.blogspot.fi/2014/02/and-they-called-it-puppy-love.html

    VastaaPoista
  4. Hyvä postaus :) Hyvä, että sopivasta iästä puhutaan. Keppejä voi aloitella riippuen metodista, jos kujaa voi juosta suoraan tai 2 by 2 kepit niin, että koira voi juosta suoraan sisään hakemisen jälkeen. Hieman samaa ideaa tuossa sun keppejen opetustavassa, paitsi pääsee pidemmälle vähin välinein ja vähemmän mutkittelematta.

    Keinun pamautusta voi sheipata tai namittaa koiralla, että työntää pesukoneen tai kaapin oven kiinni.

    2on2off lukeutuu myös temppuihin, mitä kaikkia esim Trkmanin pentukurssilla opetetaan.

    Juoksukontaktienkin pääasiallinen opetuksen aloitus 10kk-3,5v, kun koira on tarpeeksi kehittynyt juoksemaan täysiä.

    Sekä myös, että juoksentelee yksin ohjauksia ilman esteitä niin ottaa koiraakin niille mukaan. Joskus oon katsonut videon Janitasta ja Jaakosta ohjaamassa metsässä kilpaa "rataa". Samaan malliin niihin takaakiertoihin voi yhdistää valssia, persjättöjä tai takaaleikkauksia. :) Löytyi: http://www.youtube.com/watch?v=9N3egmbwtYM

    VastaaPoista
  5. Luonnollisesti. Itse en muihin opetustapoihin tässä tekstissä, linkitinkin Oonan blogin sivun ja tuntui tyhmältä jaaritella samoja asioita uudemman kerran. :) Siksi tuntui hyvältä paneutua siihen aiheeseen, jolla itse opetin. Tietenkään läpijuoksemiset eivät selkää kuluta ja niitä voi tehdä nuoren pennelin kanssa, pujotusliike on se raskain osuus.

    Virtuaalikoiran kanssa tekeminen on oikeasti hyödyllistä, mutta minusta alussa siitä ei saa samaa hyötyä irti. Tällä hetkellä vinkkasin pyörähtelyä mitä tehdä ENNEN agilityharrastuksen aloittamista. Virtuaalikoirakäytäntöä koiran kanssa on hieman hankala toteuttaa, jos ei ole mitään käsitystä miten koiran pitää tulla liikkeisiin, mistä se ponnistaa jne. Kannattaa tietenkin hyödyntää myös koiran kanssa, muttei sitten harmistua, jos se ei sujukaan kuin Jaakolla ja Janitalla ikään.

    VastaaPoista
  6. Kiitti tosi paljon näistä! :) Me on Klaaran kanssa alettu opetteleen targettia ja kevään/kesän aikana olisi tarkoitus päästä sitten agilityesteitä ihmettelemään :) Lisää vaan näitä agilityjuttuja!!!

    VastaaPoista
  7. Jesjes!
    Itselläni on sheltti pentu.Olen ajatellut opettaa tälle agilityä kun tuo nyt vielä kasvaisi jonkun verran.Nyt löysin täältä hyviä ohjeitakin mitä voin sitten lukea!

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat