Taran päivä ja seuramestaruudet

21.05

Onneksi viikonlopulle sattui kivat ilmat, koska paljon kivaa tekemistä oli tiedossa! Meinasin jo jossain vaiheessa unohtaa mätsärit, joinne olin lupautunut lähtemään lauantaina. Laiskana istahdin autooni, vaikka mätsärit olivat melkein naapurissa - puolustelin tekoani suurella häkillä, jonka raahaaminen kahden koiran kanssa on aivan kammottavaa, hyvä kun sitä yksinkään saa järkeväsi kuljetettua.


Jos pieni aussie tahtoo syliin, pienen aussien on päästävä - vaikka syli olisikin jo varattu.



Kyseessä oli Kulkurien järjestämä tapahtuma, jossa olimme myös viime vuonna! Tällöin Nauru koppasi koko potin kotiin ollen BIS1. Tällä kertaa ensimmäisinä esiintyvien meno ei ollut menestys. Nauru oli hitusen malttamaton (tai ärsyyntynyt) kehämeiningeistä, se otti vähän laukkaa juoksuttaessa, mutta seisoi tyypilliseen tapaansa paikallaan kuin jähmettyneenä. Ansaitsimme sinisen nauhan ja melkein myöhästyin sinisten kokoonpanosta, koiria oli vähemmän kuin olin odottanut ja ehdin uppoutua pikku-pommien esittämiseen. Kehässä Nauru oli aivan täydellinen - näyttelyhihna oli mennyt katki ja esitin sen vapaana, pieni narunpätkä kaulasta roikkuen, eikä se likkaa haitannut. Neiti seisoi kauniisti piittaamatta ympärillä hääräävistä koirista. Ehdin jo olla varma, että tämä käytös vie huipulle (koska omassa mielessäni vapaana täydellisesti esiintyvä, nuori koira sinisissä on melkoista voittaja-aineista), mutta tuomari vilkaisi meitä ja passittikin sitten jo ulos kehästä. Huonon häviäjän puhetta, ehkä, mutta hieman kummallista kuitenkin.

Rosa esiintyi kuten aina, hyvin itsevarmasti ja reippaasti ja saikin punaisen nauhan. Siskoni esitti sen nauhakehässä, eikä siinä seisotettu lainkaan: koirat juoksivat kuusi kierrosta ja tuomari nappasi välistä muutaman koiran jatkoon. Rosan liike vielä on hyvää, vaikkei se jatkoon päässyt, mutta Mimmillä ei ollut mitään saumaa. Se sai sinisen nauhan, koska oli hitusen malttamaton tättähäärä kehässä, juoksuttaessa siitä loppui vallan puhti eikä sen liike muutenkaan ole kaunista, niin uloskanto kehästä oli lopputuloksena.






Ehdimme tukea tapahtumaa Taran ja Naurun osallistumisella nakinsyöntikisaan, jossa niiden vauhti ei päätä huimannut. Yllättävää, melkoisia possujahan nuo osaa kuitenkin olla! Oli kuitenkin loppupäivä tarkoituksena pyhittää Taralle, koska senioreiden luokka oli viimeisten joukossa ja mahtui sekaan yksi temppukisakin! Temppukisassa teimme yksinkertaisesti jalkojen pujottelun, Taran special-tempun (joka näkyy mm. ulkoasussa :D) ja kierimisen. Oli hauskaa antaa vaan mennä kuin lapsi konsanaan, myös Taralla oli kivaa kun kaikki kannusti! Kolmas sija meille lohkesi tällä esityksellä, mikäs sen hauskempaa!

Senioriluokkaa oli tuomaroimassa Maria Guzenina ja henkilö osoittautui oikein mukavaksi, rupattelimme niitä näitä jo kehän laidalla ennen tapahtuman alkua. Kaikki veteraanit menivät yhtä aikaa kehään, josta seurasi liikkeiden esittämistä, seisottamista ja liikkeiden esittämistä uudelleen. Tara käyttäytyi hienosti, esiintyi kokeneesti ja liikkuikin hyvin - minä nautin suuresti sen kontktista, vaikkei se näyttelymaailmassa olekaan kovin hyvä juttu! Tuomari ihaili yhteistyötämme ja Taran itsevarmaa, mutta huumorintajuista esiintymistä ja viittelöi meidät voittajan paikalle! Senioreiden ensimmäinen oli siis tuloksemme ja kiikutimme pokaalin, pienen ruokasäkin, lelun ja lahjakortin lepopisteeseemme!

Hetken odottelimme (=pakoilimme ampiaisia) ennen BIS-kehän alkamista. Voittajakoirat asettuivat kehään, enkä lainkaan kadehdi tuomari Kanan tilannetta, sillä melkoisia kehäkettuja olivat kaikki! Neljä koiraa pudotettiin pois ilman sijoittumista, seitsemän pääsi palkintopallille. Tara esiintyi samaan tahtiin, välillä pidimme pieniä taukoja high fiveja läpsien, jottei homma käynyt liian puuroiseksi. Kun neljä koiraa oli enää jäljellä, alkoi minua suorastaan jännittää. Yksi toisensa jälkeen sijoitettiin ja lopulta Kana lähti kävelemään kohti viimeistä vastustajaamme. Olin jo huokaisemassa tyytyväisenä toisesta sijasta, kun tuomari kääntyikin ympäri ja leveästi virnistäen ojensi ykkösruusukkeen meille. Ja siitäkös alkoi Taran ylistäminen (kahdella kielellä!), sitä kehuttiin aina mahtavasta persoonasta hyvään kuntoon, turkkiin (mitä) ja huumorintajuun asti! Minua kehuttiin hienosta koirasta ja seisoin itse puulla päähän lyötynä, toljottaen noutajaa, jonka suupielet ylettyi melkein korvasta korvaan. Jo oli aikakin sen saada kunniaa!

Hauskaa, että Tara ansaitsi tänä vuonna saman tittelin samassa kisassa, kuin Nauru edellisenä vuonna. BIS1 on aina hieno saavutus mätsärissä - varsinkin, kun Naurun ruoka oli loppumassa ja saimme uuden säkin ruokaa katoavan tilalle...







Koko päivän ihan hymyilytti Taran puolesta! Illan kuitenkin kruunasi se, että Silja oli koirineen ja avopuolisonsa kera myös paikalla ja Nauru pääsi hetkeksi purkamaan viimeiset energiansa yhdessä Kinan kanssa. Kakan syöminenkin on paljon hauskempaa, kun on kaveri seurana. ;)

Ja kun näyttelyhuumasta olimme palautuneet, ajelimme tänään seuramestaruuksiin Järvenpäähän, agilityn merkeissä. Radoissa ei ole paljoa positiivista sanottavaa, vaikka oli niissä hyviäkin pätkiä. Minun ajatus oli se, että pitää muistaa juosta! Kun kerran tätä jalkaa on, niin pitäisi sitä herranjestas muistaa käyttääkin!







Mölli - kisaavat - seniorit. Radat Ville Liukan käsialaa, joka toimi tuomarina. Ratapiirrokset eivät ole oikeissa mittasuhteissa ja esteet ovat varmasti tykkänään väärään suuntaan vinossa.



c: Veera Flink


Möllimakseissa Naurun asenne oli hyvä. Erittäin energinen ja itsevarma - ja sitten tulin minä! Tein alun pakkovalssin aivan liian myöhään, jonka vuoksi Nauru otti putken väärän pään. Ohjaus jatkui puomille, jossa Nauru valitettavasti kompuroi eikä saanut tasapainoaan korjattua ja se loikkasi alas kesken kontaktin suorittamisen. Kammoja ei jäänyt ja uudella yrittämällä suoritti kontantin mallikkaasti. Se pudotti riman (ehkä puomilta aiheutuneen epävarmuuden takia?) ja kurvasi putken jälkeen hypyn ohi, koska en ollut auttamassa sitä vaan jotenkin oletin, että kyllä se sen hypyn itse ottaa. Kilpailuasenne koiralla oli kuitenkin kohdallaan loppuun asti, ja virheistä huolimatta pääsimme palkintopallille! Surullista ehkä, mutta palkinto on aina palkinto: 20 virhepistettä, sijoitus 3/5.

Kidalla ounastelin jo valmiiksi kisaavien alkaessa, että retkemme tulee loppumaan keppien jälkeen. Kävin kuivaharjoittelemassa persjättöjä ja valsseja keppien jälkeen ja ne onnistuivat, jos tein ne täydellisen oikealla ajoituksella. Kuten arvata saattaa, radalla en onnistunut vaan myöhästyin valssissani nanosekunnin ja Kida oli ehtinyt lukita putken väärän pään. Eipä siinä, suoritimme radan kunnialla loppuun asti. Se teki kepit itsevarmasti ja otti kummankin kontatktiesteen kontaktipinnan ilman epäröintiä! Saksalainen sujui hyvin, takaakierto sen sijaan aiheutti huonon hypyn, jonka takia rima tuli alas. Takaaleikkaukset treeniin! Muutoin rata eteni kauniisti loppuun saakka ja minäkin muistin spurtata välillä, joten hyvä mieli tästäkin jäi kytemään.


c: Veera Flink

c: Mikko Harjola


Viimeisenä oli senioreiden rata, jonne Tara pääsi puksuttamaan! Itse radassa ei murheita ollut, mutta jätin sen turhan lähelle malatalla olevaa rimaa (20cm), eikä Tapsa sitä edeshuomannut, ryykäsi läpi ja rima tupsahti ruohikon sekaan. Muuten simppeli rata sujui joutuisasti. Ohjasin tarkoituksella suoran putken vasemmalta, jolloin jouduin juoksemaan täysillä, jotta ehdin tehdä persjätön putken ja hypyn välissä. Ja onnistuin, haa! Vitosesta huolimatta sijoittui Tara kolmanneksi ja sai tuhottavakseen ihanan, pehmeän Ikea-pupun!

Minulla oli mukavan levollinen asenne kisoissa, vaikka matkalla kisapaikalle jännitys yrittikin pyristellä kutittelemaan vatsaani. Kuittasin sen laulamalla kovaan ääneen radion soittamien biisien tahdissa ja kisapaikalla mukava seura ja puuhastelu muistuttivat, ettei tilannetta pidä ottaa liian raskaasti vaan huumorilla! Kun käytin koiruudet uimassa vielä ennen kotimatkaa, hymyilytti ihan aidosti.

Kiitos kuvien ottajille (mätsärikuvat c: Laura Willgren), ihanaa kun sai muistoja kisapäivistä!


c: Mikko Harjola

Mites nämä turinat sitten?

1 kommenttia

  1. Hyvä Tara! Brassailevat paimenkoirat on ihan pellejä ja parhaat noutajat rulettaa!! Noutajilla on ihan parhaat temputki t: AidaN

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat