Onneksi viikonlopulle sattui kivat ilmat, koska paljon kivaa tekemistä oli tiedossa! Meinasin jo jossain vaiheessa unohtaa mätsärit, joinne olin lupautunut lähtemään lauantaina. Laiskana istahdin autooni, vaikka mätsärit olivat melkein naapurissa - puolustelin tekoani suurella häkillä, jonka raahaaminen kahden koiran kanssa on aivan kammottavaa, hyvä kun sitä yksinkään saa järkeväsi kuljetettua.

Kyseessä oli Kulkurien järjestämä tapahtuma, jossa olimme myös viime vuonna! Tällöin Nauru koppasi koko potin kotiin ollen BIS1. Tällä kertaa ensimmäisinä esiintyvien meno ei ollut menestys. Nauru oli hitusen malttamaton (tai ärsyyntynyt) kehämeiningeistä, se otti vähän laukkaa juoksuttaessa, mutta seisoi tyypilliseen tapaansa paikallaan kuin jähmettyneenä. Ansaitsimme sinisen nauhan ja melkein myöhästyin sinisten kokoonpanosta, koiria oli vähemmän kuin olin odottanut ja ehdin uppoutua pikku-pommien esittämiseen. Kehässä Nauru oli aivan täydellinen - näyttelyhihna oli mennyt katki ja esitin sen vapaana, pieni narunpätkä kaulasta roikkuen, eikä se likkaa haitannut. Neiti seisoi kauniisti piittaamatta ympärillä hääräävistä koirista. Ehdin jo olla varma, että tämä käytös vie huipulle (koska omassa mielessäni vapaana täydellisesti esiintyvä, nuori koira sinisissä on melkoista voittaja-aineista), mutta tuomari vilkaisi meitä ja passittikin sitten jo ulos kehästä. Huonon häviäjän puhetta, ehkä, mutta hieman kummallista kuitenkin.

Rosa esiintyi kuten aina, hyvin itsevarmasti ja reippaasti ja saikin punaisen nauhan. Siskoni esitti sen nauhakehässä, eikä siinä seisotettu lainkaan: koirat juoksivat kuusi kierrosta ja tuomari nappasi välistä muutaman koiran jatkoon. Rosan liike vielä on hyvää, vaikkei se jatkoon päässyt, mutta Mimmillä ei ollut mitään saumaa. Se sai sinisen nauhan, koska oli hitusen malttamaton tättähäärä kehässä, juoksuttaessa siitä loppui vallan puhti eikä sen liike muutenkaan ole kaunista, niin uloskanto kehästä oli lopputuloksena.






Ehdimme tukea tapahtumaa Taran ja Naurun osallistumisella nakinsyöntikisaan, jossa niiden vauhti ei päätä huimannut. Yllättävää, melkoisia possujahan nuo osaa kuitenkin olla! Oli kuitenkin loppupäivä tarkoituksena pyhittää Taralle, koska senioreiden luokka oli viimeisten joukossa ja mahtui sekaan yksi temppukisakin! Temppukisassa teimme yksinkertaisesti jalkojen pujottelun, Taran special-tempun (joka näkyy mm. ulkoasussa :D) ja kierimisen. Oli hauskaa antaa vaan mennä kuin lapsi konsanaan, myös Taralla oli kivaa kun kaikki kannusti! Kolmas sija meille lohkesi tällä esityksellä, mikäs sen hauskempaa!

Senioriluokkaa oli tuomaroimassa Maria Guzenina ja henkilö osoittautui oikein mukavaksi, rupattelimme niitä näitä jo kehän laidalla ennen tapahtuman alkua. Kaikki veteraanit menivät yhtä aikaa kehään, josta seurasi liikkeiden esittämistä, seisottamista ja liikkeiden esittämistä uudelleen. Tara käyttäytyi hienosti, esiintyi kokeneesti ja liikkuikin hyvin - minä nautin suuresti sen kontktista, vaikkei se näyttelymaailmassa olekaan kovin hyvä juttu! Tuomari ihaili yhteistyötämme ja Taran itsevarmaa, mutta huumorintajuista esiintymistä ja viittelöi meidät voittajan paikalle! Senioreiden ensimmäinen oli siis tuloksemme ja kiikutimme pokaalin, pienen ruokasäkin, lelun ja lahjakortin lepopisteeseemme!

Hetken odottelimme (=pakoilimme ampiaisia) ennen BIS-kehän alkamista. Voittajakoirat asettuivat kehään, enkä lainkaan kadehdi tuomari Kanan tilannetta, sillä melkoisia kehäkettuja olivat kaikki! Neljä koiraa pudotettiin pois ilman sijoittumista, seitsemän pääsi palkintopallille. Tara esiintyi samaan tahtiin, välillä pidimme pieniä taukoja high fiveja läpsien, jottei homma käynyt liian puuroiseksi. Kun neljä koiraa oli enää jäljellä, alkoi minua suorastaan jännittää. Yksi toisensa jälkeen sijoitettiin ja lopulta Kana lähti kävelemään kohti viimeistä vastustajaamme. Olin jo huokaisemassa tyytyväisenä toisesta sijasta, kun tuomari kääntyikin ympäri ja leveästi virnistäen ojensi ykkösruusukkeen meille. Ja siitäkös alkoi Taran ylistäminen (kahdella kielellä!), sitä kehuttiin aina mahtavasta persoonasta hyvään kuntoon, turkkiin (mitä) ja huumorintajuun asti! Minua kehuttiin hienosta koirasta ja seisoin itse puulla päähän lyötynä, toljottaen noutajaa, jonka suupielet ylettyi melkein korvasta korvaan. Jo oli aikakin sen saada kunniaa!

Hauskaa, että Tara ansaitsi tänä vuonna saman tittelin samassa kisassa, kuin Nauru edellisenä vuonna. BIS1 on aina hieno saavutus mätsärissä - varsinkin, kun Naurun ruoka oli loppumassa ja saimme uuden säkin ruokaa katoavan tilalle...