Nouto! Tuo ajatuksena yksinkertainen, mutta kouluttaessa niin kovin monta osaa sisältävä tottelevaisuusliike. Vaikka itsellänikin liikkeen opetus on vielä vaiheessa, ei se estä kertomaan, kuinka minä olen asiaa lähtenyt koirille opettamaan. Taas muistutan, että tapoja on hyvin monenlaisia ja asiat, joista minä höpötän, ovat vain yksi näkemys asiasta, vaikka suhteellisen laajasti yritänkin aihetta käsitellä. Tärkeintä on löytää tapa, joka on sekä itselle että koiralle mieluisin ja joka tuo toivottua tulosta.

Noutoliike suoritetaan avoimessa luokassa seuraavanlaisesti: koira otetaan perusasentoon ja ohjaaja heittää kapulan. Käskystä koira lähtee hakemaan kapulaa ja palauttaa sen joko a) suoraan ohjaajan sivulle, josta se luovuttaa kapulan käskyn saatuaan ohjaajan käteen tai b) ohjaajan eteen, josta se luovuttaa käskyllä kapulan ohjaajalle, jonka jälkeen se siirtyy käskyllä ohjaajan vierelle perusasentoon. Näin ollen tavassa b on yksi vaihe lisää, jonka takia tokoa ajatellen onkin järkevämpää opettaa koiralleen palautus suoraan sivulle, jottei pisteitä mene "turhan takia" (= esim. vino eteentulo) Pk-puolella eteentulo on ehdoton, joten sekin kannattaa opettaa koiralle, eihän koira koskaan liikaa voi osata. Itse opetan kummankin palautustavan eri käskyillä.

Noutoliikkeen koulutuksessa on karkeasti seuraavat osat:

• Kapulan pito. Koiran pitää osata nostaa kapula maasta, pidellä sitä mälväämättä suussaan ja pystyä liikkumaan kapulan kanssa.
• Vauhdikas haku-ja palautus. Koiran pitää spurtata innokkaasti heitetylle kapulalle, kuitenkaan läpsimättä (tai muutoin leikittäen) sitä. Vauhdin pitäisi säilyä myös palautuksessa.
• Kapulasta luopuminen. Koira ei saa jäädä taistelemaan kapulasta, mutta se ei myöskään saa irrottaa otettaan ilman käskyä.

Koska osia on useampi, pitää tämä huomioida kouluttaessa liikettä. Kyseessä ei ole mikään yhden päivän prosessi! Koiralla voi harjoitella useita osa-alueita omina treeneinään ja kun osa-alueet ovat siistissä kunnossa, aletaan ne yhdistää kokonaiseksi, toimivaksi liikkeeksi.






Pidon opetus on helppoa sellaisille koirille, jotka nauttivat asioiden ottamisesta suuhunsa noin muutenkin. Niiden kohdalla kapulan antaminen johtaa yleensä siihen, että sitä on ihan pakko vähän kokeilla purukalustollaan - ja tässä vaiheessa koiralle merkataan toiminto oikeaksi ja se palkataan. Naksutin on paras ystäväni opettaessani koiraa tarttumaan kiinni kapulaan, sillä se on erinomainen vempele merkkaamaan hetki huomattavasti tarkemmin, kuin mihin suullisesti pystyisin. Aluksi riittää, että koira innoissaan tarttuu kiinni kapulaan tai jopa nostaa sitä: se saa irroittaa otteensa heti, kun see merkin onnistuneesta suorituksesta ja ruokaa naamariin.

Kukaan ei sano, että harjoitukset pitäisi aloittaa suoraan kapulalla. Koiran voi opettaa nostamaan/pitämään mitä tahansa! Itselläni on käsky pitämiseen ja vaikka tarjoaisin niiden suuhun kännykkää (tai kuvan tapauksissa hampurilaista..), tietävät koirani, että esinettä täytyy pidellä, kunnes toisin ohjeistetaan. Pito-opetuksen voikin siis aloittaa vaikkapa lelulla, mikäli koira hanakasti tarttuu suullaan kiinni ihanaan leluun! Kapulasta voi myös tehdä "lelumaisen" käyttämällä vaikka saalisviettiä hyödyksi: viettelevästi luikerteleva ja maata vasten viistävä kapula innostaa usein varsinkin pennut iloiseen leikkiin ja lopulta kun "saalis" lennähtää kauemmas, tartutaan siihen kiinni jo melkein vahingossa. Koirat, jotka vieroksuvat esinettä, saavat palkkion ensin jo siitä, kun ne ylipäänsä kiinnostuvat asiasta! Vaikeimmissa tapauksissa pelkkä esineeseen katsominen riittää aluksi palkkioon, sitten kosketus, lipaisu, lopulta nappaaminen suuhun!

PS. Kapuloita on erilaisia, kannattaa kokeilla mikä on juuri sinun koirallesi sopiva harjoitus-ja kilpailukappale! Kukaan ei kiellä etteikö avoimen luokan kokeeseen voisi marssia ohjatun noudon kapulan kanssa.

Kesto on usein asia, joka saa ihmiset raastamaan viimeisiä hiuksia päänupistaan. Pakote onkin yksi keino: kapula hampaiden väliin ja kuonosta kiinni. Ei järin koiraystävällistä, mutta saattaa toimia. Taran kohdalla pieni pakote oli toimiva ratkaisu, esimerkiksi istuminen kapulan kanssa tuntui Tarasta mahdottoman vaikealta ja autoin sitä tukemalla kädellä leukaa samalla, kun annoin Taralle istumis-käskyn. Tämä auttoi, kahdella treenillä Tara oppi, että voi pitää kapulaa hampaissaan asentoa vaihtaessa (putkiaivo). Pahinta pakotetta on tietenkin pitää voimakkaasti koiran kuonoa kiinni.

Oikean etenemisrytmin löytäminen on keston kannalta tärkeää. Ei saa edetä hätiköiden, mutta liiallinen jumitus kahdessa sekunnissa ei hyödytä ketään. Idea on opettaa koiralle, että se ei saa irrottaa otettaan ennenkuin käsky on annettu. Aussieiden kohdalla tein asian niin, että salamannopeasti niiden nostettua kapulan suuhunsa nappasin siitä kiinni ja sanoin käskysanan - koira olisi irroittanut otteensa joka tapauksessa, mutta nytpä se tekikin sen käskettynä, koska olin nopea! Jos koira pudotti kapulan ilman lupaa, kuittasin asian tokaisemalla "ohhoh" ja uusi yritys. Tämä homma se vasta vaati tarkkuutta! Pikku hiljaa aikaa pidennetään, kun koira oppii, ettei se yksinkertaisesti saa palkkiota jos pudottaa omin nokkineen. Lopulta kun kapula pysyy suussa, aletaan tehdä häiriötä, että käsi lähestyy kapulaa, jopa koskee siihen, mutta käskysanaa ei tule. Koira usein irroittaa otteensa tässä vaiheessa, mutta jälleen asia kuitataan oho:lla ja otetaan uudestaan. Vain sanalla on valta irroittaa ote kapulasta!




Palautusta kannattaa harjoitella myös omana palanaan. Kun koira hallitsee kapulan pitelemisen, voi kapulan kannon ottaa osaksi muuta treeniä - kokeilepa vaikka seuruuttaa koiraa samalla, kun se kanniskelee kapulaa!

Itse harjoittelen aluksi palautusta niin, että annan koiralle kapulan ja avustan sen palautuspaikalle, josta se saa palkkion. Seuruussa perusasentoon laskeutuessa saa kehuja, tullessaan perusasentoon kapulan kanssa kehuja. Jos kyseessä taas on eteenmeno, otan koiran oikealle paikalleen, annan kapulan, kehun ja pyydän luovutusta. Laitan myös koiran istumaan, kapulan n. askeleen päähän ja minä toisen askeleen päähän, jolloin koiran pitää napata kapula ja tulla samantien palautusasentoon. Vahvistelu on tärkeää, liika kiirehtiminen voi aiheuttaa kapulan mälväämistä, pudottelua ja heikentää itsevarmuutta. On kannattavampaa olla johdonmukainen ja selkeä ja selkeyttä luo, kun ohjaaja itse miettii, mitä milläkin tehtävällä haetaan. Jos esimerkiksi haluaa harjoitella palautusasentoon siirtymistä, miksi osana sitä pitäisi olla pitkä noutoväli? Silloinhan harjoitteeseen sisältyy pakosta myös vauhdin harjoitteleminen, eli yhden sijasta kahden asian treenaaminen.

Kaikenkaikkiaan nouto on hauskaa! Hermostuminen ei yleensäkään tuo tokossa hyviä tuloksia, eikä noutoliike ole lainkaan poikkeus. Ei kannata pitää kiirettä, ja jos jokin tehtävä alkaa pissimään, on viisasta palata perusasioihin. Itse vahvistelen aikuisella koirallakin pitoja ja nostoja naksutellen olohuoneen lattialla.

Kannattaa katsoa koiraansa silmiin ja miettiä, millainen harjoite olisi juuri sen mielestä erittäin hauska. Kun koira pääsee tekemään opettelua ihan huomaamatta, sen itsevarmuus ja innokkuus tehtävää kohtaan kasvaa, jolloin se sietää "vakavemman" liikkeen treenaamisen paremmin ja hyvällä moottorilla!