Miten mainio viikonloppu takana! Kaikkein parasta on kun saa viettää aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa tekemällä sitä, minkä parhaiten osaa: minun tapauksessani treenaamalla ja koutsaamalla. Eikä tarvitse ahdistua siitä, tunteeko toinen olonsa epämukavaksi kun puheenaihe pyörii lähinnä nelijalkaisissa karvakavereissa, sillä ne sattuvat olemaan vastakkaisenkin puolen intohimon kohde!

Sussu saapui Linkki-bordercolliensa kanssa perjantaisena iltapäivänä Tikkurilaan, josta hänet autolla kävin noukkimassa. Epäonnistuneen tuulettimen metsästyksen jälkeen ajelimme meille, jossa aterian jälkeen lähdimme koirinemme lenkkeilemään treenikenttiä kohden. Linkki muisti Naurua palavalla rakkaudella ja kaksikko sai melkoiset leikit keskenään juostuksi! Kida keskittyi lähinnä pitämään nuoren pojan nuhteessa ja Tara - noh, oli kuin mikään ei maailmassa olisi muuttunut.




Ojangossa koutsasin ensin ryhmäni urhean jäsenen, joka ainoana saapui paikalle ja sitten keskityimme omiin treeneihin. Lyhyissä pätkissä, sillä oli kovin lämmin. Nauru teki hitaat, mutta onneksi varmat, kepit ja sai sitten muistella hieman helpotetun keinun suoritustapaa. Hyvin meni! Se nouti myös ohjattua puukapulaa putkesta vauhtia saaden (niin hakuun kuin palautukseen) ja kerran se päätti, että haistelu on mukavampaa kuin sääntöjen noudattaminen ja luovutti treenipätkänsä tykkänään toiselle. Lisäksi se teki loppuun aivan sairaan päheää eteen.lähetystä, josta puomilta lähetin putkeen, putkesta kaksi hyppyä suoralla, melkein samalla suoralla oleva rengas ja siellä vastassa odottava putki. Sairaan kovalla vauhdilla ja sairaan itsevarmasti, olin tavattoman ylpeä!

Kida teki vähän keppejä ja "hutiloidun ohjauksen korjausta", eli että sen pitää tehdä vähän omiakin ratkaisuja radalla. Kepit olivatkin lopulta oikein näppärät ja myös kontaktit ylivedot. Tarakin pääsi vähän hupsuttelemaan radalle, tekaisemaan putkia parin kappalein ja pätevänä näyttämään osaamistaan A:n alastulolla (kiipeämistä ei luonnollisesti tehty). Päätehtävä oli kuitenkin Sussun ja pätevän Linkin opastaminen agilitymaailmassa ja näppärästi kaksikko tekaisi persjättöä ja valssia ja Linkki opiskeli myös ensimmäisen keppivälin, renkaan ja kontaktien maailmaan.




Lauantaina ajelimme jo aamusta möllitokoon! Sussu ja Linkki depytoivat ensimmäisen "kisastartin", hyvä treeni oli kaksikolle se! Nauru myös starttasi alokasluokassa, enkä yhtään ole tyytyväinen suoritukseen, kummankaan osalta. Luoksepäästävyys ja paikkamakuu olivat hyvät ja kympin arvoiset, vaikka minua vähän jännitti Naurun ysyminen maassa, sillä sitä tuli ahdistelemaan läheisyydenkaipuiset kärpäset... ja Naurun suhtautuminen pörisijöihin on kovin metsästysmäinen. Onneksi kakara malttoi, vaikka ilmaa kerran piti haukata ja pörräilijöitä tuijottaa intensiivisesti. Yksilösuorituksissa homma alkoi mennä penkin alle enkä ollut kovin auttavainen ohjaaja, vaikka jälkikäteen mietin, miksen välipalkannut sitä. Seuruissa tuli ihan kivojakin pätkiä, mutta lähinnä paikka oli turhan takana ja lähdöissä/käännöksissä jäi jälkeen. Liikkeestä maahanmeno minua kiukutti: möllitokon järjestäjät ottivat homman vähän turhan tosissaan (katsoivat minua lähinnä oudoksuen kun sanoin olevani paikalla treenin takia, en pisteiden, kun se huomauttivat minua koiraan koskemisesta kun herättelin sitä kuplastaan) eivätkä sanoneet minulle mitään, kun Nauru jäi seisomaan. Se oli niiannut ja luulin sen menneen maahan, mutta käännyttyäni minua odotti jaloillaan patsasmaisesti pönöttävä merleotus. Kiukutti, ilmoitin terävästi nollaavani liikkeen ja tekeväni sen alusta loppuun uudestaan. Sitten se sujuikin hyvin! Luoksetulossa tuli kyllä, mutta ravasi koko matkan, liikkeestä seisominen oli jees, vaikka Naurun iloinen tokoilme puuttui kokonaan. Estehypyssä paukut olivat loppuneet eikä Nauru suorittanut sitä, otin suosiolla nollan ja autoin koiraa, jotta liike onnistui. Uusia epiksiä/kisamaisia treenejä metsästelemään...





Kida sen sijaan oli iloinen yllätys! Ilmoitin sen avoimeen luokkaan testatakseni, miten hermot pelittävät tokoradalla. Se oli ainoa koira kahden osallistujan peruutuksen takia ja paikkamakuussa olikin suhteellisen levottoman oloinen, pysyen kuitenkin paikallaan, ansaitsen pistevähennyksen vaan lonkalle tipahtamisesta. Seuruita tuomari kehui ja minustakin se oli hirmuisen täpäkällä asenteella. Vähän sählämäinen, mutta Kian kohdalla se on ihan plussaa. Liikkeestä maahan oli vähän hidas, mutta muuten hyvä, liikkeestä seisominen taas sai liikkurinkin aivan äimistyneeksi ja sillä napsahti ansaittu kymppi. Myös luoksetulo oli hyvin vauhdikas, pysähdys ei vain ollut tarpeeksi napakka, mutta toimi kuitenkin. Ennen noutoa Kidan asenne muuttui vähän poissaolevaksi ja se alkoi kytätä kehän laidalla olevaa Sussua. Nouto oli hyvä, meinasi juosta kapulan ohi kun ei nähnyt nurmikossa, mutta pongasi sen, mälväisi kerran (murr) ja palautti sitten ihan sairaan hienosti kiepsahtaen. Kaukoissa kolmas käskytys (m-i) teki kaksoiskäskyllä, muttei vaikuttanut millään tasolla ahdistuneelta. Estehypyn tyhmänä otin kohti Sussua, käskyn saatuaan syöksyi esteen yli ja oli ehtinyt ottaa laukan verran ennen kuin rääkäisin käskyn. Kääntyi minua päin kysymysmerkki ohimolla, kaksoiskäsky ja istahti, loppuun suoritti oikein pätevästi. Erittäin mallikas Kida, hyvä asenne ja paineensieto parantunut erittäin paljon! Nyt kun löytäisi jostain treenin jossa testata voittajan kulkua kisakentällä.






Kilpailun jälkeen pitää luonnollisesti tankata roskaruokaan ja siirtyä lepäämään hetkeksi. Kyllä tuppasikin pää nuokkumaan! Juttelu piti hereillä siihen asti, kun Essi saapui pihaan Narin kanssa. Käväisimme kaupassa hakemassa illaksi ruokatarpeita ja parin kinkkisen uno-turnauksen jälkeen oli aika lähteä treenaamaan! Nauru ja Nari väsyttivät kyllä toisiaan koko yhteisolemisen ajan, mutta onneksi kaksikko malttoi myös torkkua välissä. Tokoilun ihmemaailmaan syvennyimme ruohokentällä, jonne saapui myös Linkin kasvattaja ja Linkin siskon omistaja.

Treenit olivat menestys! Ensinnäkin Kidaa ei hetkeäkään hetkauttanut vieraiden saapuminen paikalle tai treenaaminen vieressä, mutta eihän Kidaa normaalistikaan töissä moiset kiinnosta. Sillä oli kokoajan hyvä ilme, kun tehtiin mm. metallinoutoa ja koiratanssiliikkeitä, sekä kaukoja. Todella kivan tuntuinen ja työnteko oli hauskaa! Tara oli myös pätevä ja innokas ja treenasi noutoa niin puisella kuin metallisella kapulalla, meni paljon paremmin kuin osasin kuvitellakaan! Tara osasi myös kamalan pätevästi kiljua suoritusvuorojensa välissä häiriönä.... Naurunkin hyvä asenne oli taas palannut, tein seuruuta ja jääviä yhdisteltynä ja Naurun mielenkiinto oli todella hyvin minussa. Se oli kuulolla kokoajan ja suoritti vaaditut tehtävät hienosti. Noutoakin vähän tekaistiin, ikävää mälväämistä alkanut esiintyä kapulan palautuksessa, johon pitää syventyä paremmin. Kaukoissa sillä oli sairaan kiva asenne, pidän siitä aina vaan.







Essin kanssa autoin myös ihanan Narin treenaamisessa! Noudon palautuksen vauhtia pienen kapulan ja lelun turvin ja pieni collie keksi heti, että kapula on tosi kiva juttu! Lisäksi agilityputkea kaapistani löytyneellä pienellä kangasputkella ja muuta lapsiystävällistä. Hirmu hieno penikka! Ja luonnollisesti Linkki teki kaunista yhteistyötä emäntänsä kanssa! Treenailujen lopuksi tyypit saivat vielä rallittaa menemään valtavalla kentällä ja hauskaa näytti olevan. Lenkkiin mahtui myös mystinen episodi, kun lauma vauhkoontuneita teinejä juoksi koiriemme sekaan levittäen koko lauman, paikalle saapunutta poliisia mukulat pakenivat ja saivat peräänsä vielä koira-akkojenkin kiukkuiset huudot....

Saimme sopivan väsyneitä koiria kotiin, täydellisellä mielentilalla, jotta ihmiset saattoivat tehdä ja syödä pizzaa, kumota ehkä vähän siideriä alas kurkusta, ahtaa itsensä täyteen herkkuja ja pelata ratkiriemukkaita seurapelejä!





Sunnuntai kului puhtaasti Maailman voittaja-näyttelyssä ihmetellen. Muutamat esitykset tiirailimme, morjestin lukuisia tuttuja ja shoppailinkin hieman. Tarkoitus oli ostaa panta Kidalle ja uusi hihna Naurulle, mutta sen sijaan käteen tarttui lukuisten ilmaisnäytteiden lisäksi kauan himoitut Julius K9-valjaat sekä supersuuressa alennuksessa ollut Hurtan viilennysloimi! Tietenkin kävimme ahtamassa napamme täyteen herkkuruokaa kiinalaisessa ravintolassa rankan näyttelykokemuksen päätteeksi ja ihmisten juttu alkoi olla jo hieman väsynyttä. :D

Illalla ehti käydä vielä pienen yhteislenkin ennenkuin oli aika ajaa Sussu ja Linkki juna-asemalle. Laumaa rikastuttamaan jäi vielä Nari, sillä en suostunut antamaan sitä Essin matkaan. :D Omistaja saa rauhassa viettää rankat koulun- ja työntäyteiset päivänsä ja pikkucollie saa nauttia täysillä koirakavereiden seurasta! Hyvin täällä on mennytkin, pikkutrikki on erittäin simppeli ja mukava pentuasukas!

Vesileimattomat kuvat ovat Sussun nappaamia, kiitos suuresti niistä!