¨
Ylläoleva facebookpäivitys kertoo perjantaista, osin torstaistakin. Pönötin torstai-itana vajaan kolmituntisen kentillä neuvomassa, perjantaina 1,5h, ja perjantaina kömmin litimärkänä vielä hallin suojiin treenaamaan kaikki kolme koiraani ennen rämpimistä kotiin lämpimän suihkun alle. Naureskelin, että enpä silloin teininä olisi arvannut viettäväni näin aikaani tässä iässä. Vaikka toisaalta, hämmentävämpää olisi, jos minusta olisi kehkeytynyt mieletön kreisibailaaja.

Lentävät lähdöt ovat meikäläiselle aika tuttua kauraa. Suunnittelen kaiken yleensä huolellisesti, mutta sitten tulee hidaste (tai unohtuminen esimerkiksi koneelle liian pitkäksi aikaa..), alkaa armoton kiire ja saavun paikalle viimetinkaan. Tänä aamuna kiire tosin johtui teknisistä vioista, sillä tablettini päätti olla herättämättä meitä. Epäilin ensin, olenko aamulla unissani laittanut herätyksen kiinni, mutta sen en usko olevan mahdollista. En ole unissakävelyä koskaan harkinnut, tuskinpa olen aloittanut vieläkään.

Kahdeksalta heräämisen sijaan heräsin 9:45 äitini puhelinsoittoon. Tuli armoton kiire. Vaatteet päälle, koirille jotain sapuskaa. Ainiin, jotain meikkiä täytyy pistää naamaan. Koirat kuselle, autoon, ja 30min heräämisestä köröttelin kohti Pornaisten keskustaa. Menin sinne mätsäröimään Naurun kanssa, mukana myös vakiopommit eli Rosa&Mimmi. Osallistujia oli varsin vähän, mikä siunaantui meidän onneksemme. Tiimimme menestyi hyvin: Mimmi oli pienten SIN3, Rosa pienten PUN4, Nauru taas isojen PUN1 BIS1! Hymyilytti kehässä, sillä kuulemani perusteella Nauru taisi olla voittajasuosikki alusta asti. Onhan se imartelevaa, sillä vaikka meillä ei näyttelytaustaa olekaan (eikä tule), tuo käyttäytyy erittäin asiallisesti ja seisoo kuin patsas. On hauska saada menestystä (ja palkintoja!) osallistumismaksulla, kun lisänä on vielä hyvät kopelointitreenit sekä häiriösietoa.