Aadan hevoselämää blogissa oli tehty postaus, jossa kerrottiin joka tunti, mitä oli päivän aikana tekemässä. Päätin jakaa teille palasen arkeani tekemällä samanlaisen kertomuksen tästä päivästä. Minulla olisi kerrottavaa myös eilisistä agilitykilpailuista ja sen tuomista kommelluksista, mutta voin jakaa kyseisiä ajatuksiani toisena päivänä.




7:00 - Kello soi. Sunnuntaina. Ilta oli venynyt pitkäksi ja herätys tuntui tuskaiselta ajatukselta. Onneksi ikkunasta tervehti kaunis ja valoisa aamu, joka tietenkin hieman paransi mahdollisuuksia kammeta itsensä ylös muutaman tunnin unilla. Tavalliseen tapaan Kida kömpi viereeni huomattuaan heräämiseni, lipoi sievästi kasvojani eikä halunnut sitä lopettaa, vaikka kuinka yritin kasvojani ravistaa hyökkäyksen tieltä. Nauru heittäytyy hylkeen lailla lepuuttamaan etupäätään sängyn laidalle, odottamaan lupaa saada liittyä seuraan.

8:00 - Puoli kahdeksalta oli Naurukin tullut uniseuraksi, mutta sain kuin sainkin itseni kammettua ylös. Aamutoimet, vessa ja hampaidenpesu, kevyt meikkaus ja vaatekriisi. Tulee kuuma, mitä siltä pukisi päälle? Koirien tavaroiden pakkausta, aamupalaa. Piti saada itsensä valmiiksi, vaikka uni vähän nukkuma-aikaa venyttikin aikataulusta piittaamatta.





9:00 - Pääsimme perille Ojankoon. Matka kotoa kentille oli kuuma, vaikka kello oli vasta näin vähän. Pidin kiirettä, koska en todellakaan halunnut myöhästyä. Tara olisi mielellään piehtaroinut heinikossa, mutta hoputin sitä liikkeelle ja lupasin, että takaisintulomatkalla saa möyriä. Käskytin Oonaa pitämään silmässä maastoa kyykäärmeiden varalta. Ilmoitin Tapsan olevan paikalla ja rallytokon odottelu alkoi.

10:00 - Rataantutustuminen alkoi suurinpiirtein ajallaan, eikä se sisältänyt mitään suuria kummallisuuksia. Hieman hirvitti, kun radalla oli kaksi kertaa juoksuosuus, toisella pujottelu ja toisella pinkominen maaliin. Kuvittelin mielessäni sen riemukkaan ääniskaalan, jonka noutaja kurkustaan pääsisi vauhdin saatuaan. Aurinko helotti armottomana ja varjopaikkoja oli vähäisesti. Australianpaimenkoirat olivat suojassa pk-esteen alla varjossa, mutta Tapsa reippaana odotti vuoroaan kuumuudessa, vaikka yritin parhaani mukaan sille suojapaikkaa etsiä. Jutustelin muiden kisaajien kanssa ja tunnelma oli leppoisa. Ei jännittänyt, koska ei ollut jännitettävää.




11:00 - Taran suoritus oli ollut oikein mallikas. Olihan se ollut innokas, muttei räjähtävä hirmutolleri vaan käyttäytynyt siististi. Pieniä mokia Oonakin osasi nimetä, muttei mitään ihmeempää. Tapsa sai hengailla ihmisten kanssa, kyttäsin puhelinta ja parkkipaikkaa koulittavaa odotellen. Koirien juottoa, niiden hyvinvoinnin takaamista. Hieman pilviä asettui auringon eteen antamaan pientä helpotusta, mutta kuumuus ei siitä mihinkään laskenut. Tapsan tulos paljastui, 94/100p! Aika hitsin hyvä suoritus. Oona kävi tekemässä kilpasuorituksen extempore Oran kanssa ja minä toimin koiranpitäjänä ja radan taltioijana odotellessani. Agiryhmäläisen kanssa oli mukava jutustella joudessaan kisoista ja niiden mahdollisesta ärsyttävyydestä.

12:00 - Erika saapui, kuumuus oli käsinkosketeltavaa. Siitä huolimatta saimme tehtyä sovitut treenit hänelle ja hänen koirilleen, Vorolle ja Fleurille. Ennenkaikkea ihmisen ohjaukseen keskittyvää, sillä koira-parkaa ei viitsinyt turhia kiusata. Päässä jyskytti epämiellyttävä olo, silmiä täytyi siristellä. Miten hitossa onnistuin unohtamaan aurinkolasit ja lippiksen? Pitkähihainenkin jäi, hartiat tuntuivat grillissä könöttäviltä makkaroilta.

13:00 - Erika lähti hikoilemaan kotimatkalle, minä menin vuorostani kentälle. Oona oli suunnitellut radanpätkää. Olo oli tukala, nälkäkin vaivasi pahasti. Kävin radan kerran läpi Oonan kanssa, kerran yksin, eihän se mieleen jähnyt. Motivaatio oli nolla, olkapäitä korvensi, mutta pienet treenit oli tehtävä kun koirat kerran mukana olivat olleet koko pitkän päivän. Kida toimi tyylikkäästi kesäpuvussaan, ei helle vaivannut ja vauhti oli hyvä. Toisella kerralla keppien vauhti putosi huomattavasti, mutta kontaktit sen sijaan imivät oikein hyvin - kerran possun sai sille palauttaakin varastelun jälkeen. Nopea vaihdos, Nauru pääsi puikkoihin. Odotin laamamaista menoa, mutta tyyppi olikin ihan sairaan täpäkkä! Oonakin sen huomasi. Samaa rataa, keppejä tosin emme mennee. Haki hyvin niin hypyt, putket kuin renkaat ja A imi erittäin lujasti pienen merle-eläimen luokseen. Alastulolta karkaili omin luvin, mutta muuten se teki lyhyen treeninsä kiitettävän arvoisesti.




14:00 Tuskainen kotimatka, ja saatanallinen kuumuus. Ihan kuin olisi ylittänyt Saharaa! Kotimatka tuntui niin pitkältä, niin pitkältä. Tapsa sai toteuttaa möyrimislupauksen, lisäksi se hepuloi kuin paraskin teinikoira. On silläkin ajat, mittari näyttää +30 ja tolleri painattaa menemään viimeiset järjenhippuset perässä roikkuen! Kotiin päästyäni pingoin samantien kylmän suihkun alle. Kirjaimellisesti saman tien. Suihku tuntui niin älyttömän hyvältä, parempaa olisi ollut vain viileä järvi, jonne olisi voinut juosta päätäpahkaa vaatteet päällä. Koirat saivat ruokaa, sitten alkoikin lepo.

15:00-18:00 - Seuraavat tunnit koostuivat ruuan tekemisestä ja siitä nauttimisesta. Ateria koostui herkullisesta kanasalaatista ja kylmästä colatölkillisestä, maailman parasta! Pirates of the Caribbean-maratoonimme oli päässyt kolmanteen osaan ja katselimme sen ruokaa popsiessamme. Jälkkärinä oli vielä perjantaina ostettuja irtokarkkeja, joten elämä hymyili sängyssä maatessa. Tapsa jäi kuorsaamaan kanssamme kyllästyttyään kerjäämiseen, Nauru tuhisi tyytyväisenä lattialla ja Kida makasi kippuralla somasti vieressämme.

19:00 - Jutustelin hetken äitini kanssa puhelimessa hänen kanalansa uudesta asukista, jonka netistä hänelle metsästin. Sitten istahdin koneen ääreen kirjoittamaan tätä tekstiä. Pistin Oonan muokkaamaan pari kuvaa haluamaansa julkaisukuntoon. Olkapäät on rasvattu, mutta niitä polttelee edelleen. On kamalan hiostavaa, kaipaan kovasti tuuletinta pöytäni viereen viilentämään. Seuraavaksi aion käydä ottamassa koirille iltapalaa sulamaan. Myöhemmin on luvassa koirien iltalenkki, jonka jälkeen täytyy vakavasti harkita unille siirtymistä, jotta jaksaa virkeänä siirtyä uuteen viikkoon!