Allekirjoittanut on erittäin huono koirapuistokansalainen. En itseasiassa muista, koska olisin sitä viimeksi harrastanut: Kidan pentuaikana tuli vielä käytyä kontakteja hakemassa, mutta koska kansalaiset olivat siellä vähintäänkin omaperäisiä ja koirat tuntuivat saavan enemmän hammasta kuin leikkiä, meni maku koko touhuun. Muutenkin paikallaan pönöttäminen tylsistyttää minua ja inhottaa ajatus, että koirien pitäisi tulla toimeen keskenään kaikkien kanssa pienellä aidatulla pläntillä, kävi miten kävi. Tykkään mieluummin sopia kimppalenkkejä tai tapaamisia tuttujen kesken, jolloin koirat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa ja temuamaan muun kiertelyn ja kaartelun merkeissä.

Nyt kun turha kiire on hellittänyt, sain jopa kaksi treffailua sovittua parin päivän sisälle. Ensin kävimme maanantai-iltana morjestamassa pellolla Eka-nahkaa ja omistajaansa yhdessä Naurun kanssa. Nauru juoksuisena ja väsyneenä ei ollut järin aktiivinen seuralainen, mutta kyllä kaksikko iloisesti paini irtoheinien seassa ja jahtasivat keppiäkin. Tulimme pellolle tokotreeneistä, joissa Nauru oli ihan jees - hieman haahu ja pihalla, mutta teki vaaditut tehtävät kuitenkin. Positiivisin yllätys oli hyppynouto, jonka Nauru ensimmäistä kertaa suoritti kokonaisena liikkeenä. Heitin vinoon ja varmuuden vuoksi suoristin koiran linjan (koska halusin tehtävän onnistuvan kerralla) ja se teki työt hienosti. Lisää varmuutta hypyn ottoon, jotta voin lähettää huoletta kuinka vinolle viskaisulle tahansa ja lisää säpäkkyyttä hakuun ja palautukseen.

Tiistain aktivointi kului tokotreenien merkeissä, agility kun piti jättää välin juoksujen vuoksi. Itse tokoilut olivat kyllä oikein hyvät, joten ei valittamista. Saimme yleisöä heti alussa sauvakävelyllä olleesta rouvasta, joka kohteliaasti pyysi lupaa jäädä hetkeksi treenejä seuraamaan. Muorille ei kuitenkaan kamalasti kiehtovaa katseltavaa tullut, sillä tylsänä aloitin jäävistä ennen ruututreenin aloittamista.




Tänään kurvasin kolmikkoni kera Kirkkonummelle tapaamaan pitkästä aikaa Siljaa ja hänen sekarotuista Kinaansa, sekä vieeelä pidemmän ajan takaa Heidiä ja hänen nuorta bordercollietaan Riemua. Vaikka alkuun energinen ja sekasortoinen joukkioni käyttäytyi hihnojensa päässä kuin eivät koskaan koulutusta olisi saaneet, oli lauman eteneminen niin kovin rauhanomaista, että minua hymyilytti niiden katseleminen. Kerran Kidaa alkoi ärsyttää, kun Nauru roikkui roikkumistaan sen niskassa ja ahtaaseen paikkaan jouduttiin muiden keskelle, mutta muuten punapaimenta kiinnosti leikkimisen ohella nuorille tytöille flirttailu ja Tara kulutti itsensä aivan loppuun sekoilemalla kuin laitumelle päästetty vasikka. Pohdin moneen kertaan onko sen päästä tippunut viimeinenkin ruuvi, ojan kautta kun tuo punainen pallo(salama) syöksyi multapeltoon rynnimään.

Jostain syystä oma kolmikkoni oli porukan paskaisin, mutta ehkä se kertoo vain oikein onnistuneesta ja mukavasta lenkistä, jolla aikaa kulutimme kolmisen tuntia. Tai siis joukkiostani kaksi oli paskaisia: ei minun kaunis Kida-otukseni sotkisi pörröistä puuhkaansa. Ainakaan kovin pahasti.







Lisää ottamiani kuvia täällä: http://wipoe.kuvat.fi/kuvat/KOIRAT/Miitit/Kirkkonummi+7.5.2014/

Ja minun piti ottaa loppuilta rennosti, mutten malta! Taidan mönkiä käymään hallilla...