Lukijoille varmasti turhauttavaa tällaiset yksittäisten treenikertojen turinoinnit. Minulla on ihan oma kirjanen, jonne perinteisesti mustikynällä kirjoitan treenien kulun päivittäin ja josta voin sitten tarkastella, että mitäs teimme milloinkin. Blogia en nää kuitenkaan minään rehellisenä treenipäiväkirjana, vaan kirjoittamisharrastuksena. Ja minulle jäi tänään tokoista niin rehellisen hyvä mieli, että täytyi fiilistä purkaa jo kotimatkalla puhelimessa. En malttanut 20 minuutin kävelyn ajan odottaa.

Ensin hyvää mieltä toi päivällä käyty lenkki. Se sisälsi treenaamisen Ojangossa, joka oli menestyksekäs. Keinua pääasiassa treenasimme, vaikka täytyihän minun Kidan kanssa fiilistellä myös onnistuneesti keppejä ja myhäillä sitä, miten hyvin tuo ohjautuu täydellisessä hiljaisuudessa. Aidan takana tarkastelevat, uteliaat työmiehet kohensivat egoani. Naurulla oli ajatuskatkoksia keppien ensimmäisen välin hakemisessa ja keinullakin vähän ensin sössimme, mutta sitten neiti petrasi ja oli hurjan pätevä. Ja Taralla oli hauskaa, kuten aina. Sai hyvillä mielin lähteä pidennetylle kotimatkalle, jossa vielä törmäsimme iihanan sosiaaliseen, nuoreen cockeriherraan ja hänen sosiaaliseen omistajaansa, joiden kanssa taapersimme loppumatkan lenkistämme. Nauru sai leikkiseuraa, minä taas mukavaa turinointia lempiaiheistani, koirista ja koulutuksista.

Illalla taapersimme Naurun kanssa vielä tokotreeneihin mielessäni pienessäni tajuttuani, että on tosiaan torstai keskiviikon sijaan. Aiheemme olivat Naurulle uusia ja mielenkiinnolla odotin tulevaa iltaa. Koska takana oli jo yksi treeni, odotin hieman ajatuksien karkailua tai vähintään jonkinlaista haluttomuutta, mutta mitä vielä.Nauru oli ihana, siitä oli mahtavaa päästä tekemään ja se oli niin mahtava super suloinen täydellinen apua hillitkää tätä minun lässytystäni.

Paikkamakuussa meni aika nopeasti maahan, mutta edelleen haluan siitä nopeamman. Nouseminen perusasentoon taas on nopeentunut paremmin. Namit jalkojen sivuilla, eikä koira kertaakaan katsonut muualle kuin minuun. Apukoutsienkin mielestä hyvä, virittäytynyt paikkamakuu. Korva liikahti kerran, kun ihminen kulki takana, muttei muuta.
Luoksetulon pysähdyksiä harjoittelimme ensimmäistä kertaa kierrettävän siivekkeen avulla. Tähän asti olen treeniä välttänyt luoksetulon nopeutta kohentaessani. Heittopalkalla Nauru keksi jo toisen palkkauksen jälkeen tehtävän ja tein hämyheiton (käsiavun), jolla jo Nauru pysähtyi paikoilleen kuin etupolvet lukittuna. Maahanmeno on tässäkin tehtävässä hitaampi.
Teimme myös EVL-ruutua, eli ruutuun lähestystä merkiltä. Naurulla on hyvin vahva merkki ja ruutuun se hakee vahvasti suoraan mennessä, sivusuuntaan en ole kokeillut. Ei muuta kuin lelu ruutuun, koira seisomaan merkille ja lähetys ruutuun - eikä ongelmaa. Apukoutsi kehui Naurun maasta taivaaseen, hehkutti "ryhmän nuorimmaisen" pätevyyttä ja haluaa meidät äkkiä erikoisvoittajaan. Minua kehut lämmittivät kamalasti, mutta sitäkin enemmän nautin Naurun työskentelystä ja tavasta, millä se siäistää asioita ihan itsekseenkin. Se on kamalan älykäs ja järkevä eläin.

Joko olen fiilistellyt tarpeeksi? Joko oksettaa?
Jos vielä ihan vähän, jooko?