Illanvietto ystävien kanssa on luonnollisesti entistäkin hauskempaa, jos siitä pääsee nauttimaan verrattain harvoin. Yhdistetyt synttärijuhlat mahdollistivat pitkästä aikaa huonon jutun tarinointia olohuoneessamme koiraporukalla, ja juttua (sekä Pocahontasia) riitti reippaasti yli puoleenyöhön. Senpä vuoksi herääminen aamulla pienoisen huono-oloisuuden kera seitsemän jälkeen ei tuntunut mukavimmalta sunnuntain aloitukselta ja viimeistään silloin kun paljain käsin kaivoin autoa lumen alta esiin kirosin mielessäni rumia sanoja kolmella eri kielellä. Ajellessa innokkuus jo kuitenkin kipristeli vatsassa, sillä Jenna Caloander tuli kouluttamaan hallille ja menin Kidan kanssa kuuntelemaan hänen viisauksiaan.



Ihana kouluttaja, ihanan positiivinen, selkeä ja tsemppaava. Kerroin ongelmaksi turhan varmistelemiseni ja tulipa selväksi toinenkin paheeni, nimittäin koiran "unohtaminen" tietynlaisissa kohdissa. Caloander antoi selkeitä esimerkkejä, opasti ja perusteli hyvin. Hän yhteenvetosi mikä meissä oli hyvää ja mitä meidän kannattaa harjoitella.

Rata oli hirmu mukava, vaikka unohdinkin (sitä se juhliminen teettää) radan pari kertaa hieman väärin. Ensimmäiset 5 estettä olivat olleet taannoisissa kisoissa kolmosten "hylkäyspaikka" ja kieltämättä erittäin tiukka putkijarru vaikutti mahdottomalta. Putkijarruna sen kuitenkin tein - ja Kida kääntyi kuin kolikon päällä, ei vilkaissutkaan väärää estettä vaan kiiruhti sen ohitse vitoselle, ansaiten (Caloanderin sanojen mukaan) hatunnoston ja paljon kehuja. Jokaisella toistolla Kida teki suorituksen yhtä pätevästi, joten putkijarrut ainakin on kondiksessa! Takaakierroilla rimat roiskahtelivat, kun jäin munimaan eteen, mutta antamalla tilaa Kidalle hypyistä tuli erittäin mallikkaista.

Kellotimme myös 12-18 välin kahdella eri tavalla. Ensin voimakkailla vekeillä, sen jälkeen muuten sama, mutta 16 hyppy viskileikkauksella. Ajat näyttivät samaa, joten totesimme, että ohjaan kohdan sillä tekniikalla, mikä tuntuu paremmalta. Viski voitti, Kidalla on hauska viskejä tehdä.
Kepeillä Kida karkasi ensin omia aikojaan, mutta tsemppasi sitten. Putkijarrun lisäksi suureksi plussaksi tuli puomi-putki-erottelu, sillä vaikka putki oli huomattavasti paremmassa sijainnissa, valitsi Kida "kiipee" käskyn kuultuaan puomin, putkea vilkaisematta!




Kun treeni oli purkissa, lähdin samantien ajelemaan takaisin Vantaalle Vuokkoset-areenalle, jossa SM-ryhmä kokoontui. Nauru pääsi tekemään pientä treeniä ja minä kuulemaan viisaita sanoja Miettisen Piialta siitä, miten lähden omia ongelmia työstämään. Näytimme seuruun käännöksiä, jotka ovat parantuneet paljon ja saimme ohjeeksi "jatkaa samaan malliin". Viralliseen syyniin päätyi Naurun perusasento, joka edelleen valuu helposti vähän liikaa eteen. Kävimme läpi erilaisia harjoitteita ja palkkaamistekniikoita ja lopulta treenasin vapaa-ajalla itsekseni kentällä perusasennon hakua operantisti. Tehtävää vaikeutti hieman kentän laidalla huhuilevat kontaktiesteet, mutta kyllä Nauru lopulta keksi, mistä nakit ja kehut oikein ansaitsi.
Tekaisimme myös liikkeestä maahanmenon, mikä oli hyvä. Liikkeestä seisominen sen sijaan valui: takajalat pysähtyi, mutta etujalat eli omaa elämäänsä. Treenasin myös täpäköitä pysähdyksiä omalla ajallani, samoin teimme kaukojen vaihtoja, hyppyä ja pientä luoksetuloa - vaikkakaan jälkimmäiseen ei oma energisyyteni ihan riittänyt.

Loppuun paikkaistuminen ja -makaaminen seitsemän koiran voimin. Paikkaistumisessa etupalkka (yksinäinen pala lihapullaa nurmen seassa) ja oli oikein tyylikäs kahden minuutin taidonnäyte, kerran vai kaksi kävin palkkaamassa. Paikkamakuussa namihäiriöt etujalkojen viereen, oli hyvinkin ryhdikäs ja tarkkaavainen. Neljä minuuttia, yksi palkkaus. Viimeisillä sekunneilla Naurun vieressä oleva koira syöksähti haukahdellen eteenpäin paikaltaan, eikä Nauru häiriintynyt lainkaan, hetkeksi hölmistyi vain kasvoiltaan.
Teimme myös perusasennosta maahan-istu-vaihtoja pienellä ympyrällä, koirakot kasvokkain. Käskytimme sekaisin ja koirien tehtävä oli luonnollisesti ignoorata vieraiden käskyt ja reagoida vain omiinsa. Tämäntyylisiä harjoitteita teimme juuri torstaina, joten sen suorittaminen sujui mainiosti!




Oona otti Taran mukaan perheensä luo kylään ja tekstarin mukaan bussimatka sujui hyvin, mitä nyt possulainen oli kerjännyt toisella puolella käytävää istuvan henkilön donitsia... Me aussieiden kanssa olemme lämmitelleet ja nautiskelleet löhöämisestä. Koulutuksien jälkeen pidin nimittäin treenin vielä Essille ja Foxille, joten kyllähän siinä kylmää alkoi valittaa niin varpaat kuin sormetkin! Onneksi kuuma kylpy tekee ihmeitä, vaikkakaan harmitusta sekään ei pysty pyyhkimään, kun lämmin kevät yhtäkkiä muuttui lumen ihmemaailmaksi. Viikon takaisia kuvia ei uskoisi niin tuoreiksi. Onneksi ehdimme käydä jäljestämässä perjantaina!