Pst hei, muistakaa heitellä kysymyksillä! Teksti on kirjoitettu perjantaina 28.3. Oh dear god. Nyt on niitä päiviä, kun pitää muistella superonnistumisia ja onnellisuuksia, jottei lähetä koiria nopeimmalla raketilla mahdollisimman kauas pilviverkostoon. Kevättä rinnassa ja pörriäisiä korvakäytävässä, kun tuntuu koirat olevan pelkkää hyperenergiaa ja hallittua kaaosta. Ääneni on muutenkin kova ja pieni ärtyneisyys jo kohottaa volyymia vaaralliselle taajuudelle, niin entäs sitten vähän suurempi ärtyneisyys?...

Olen istunut tänään valtaosan päivästä tietokoneen ruudun edessä. Näpyttänyt sormet sauhuten erilaisia koodia, kynähiiri piirtopöytää raapien olen ulkoasua viimeistellyt ja kuvia oikeaan kokoon laitellut. Välissä katsonut jakson Pasilaa, napannut ruokaa naamariin ja taas jatkanut - ja kiittänyt onneani, että omistan kolme näin reipasta, aktivoitavaa koiraa! Miten kaunis päivä olisikaan mennyt hukkaan, ellei olisi pakko lopettaa puuhastelua aina hetkeksi, nostaa ahteria penkistä ja lähteä...

Wau. Eilen oli ikävin päivä hetkeen, kun kaikki typerät asiat vaan kasaantuivat ja purkautuivat itkuisena ryöppäänä viereen käpertyneen Kidan turkkiin. Tänään aamu alkoi aurinkoisena ja katsoessani tukkoisia kasvojani peilistä, en olisi todellakaan arvannut päivän muuttuvan näin mahtavaksi. Varsin siirappista hypetystä luvassa tältä päivältä. Ensinnäkin oli parasta vähään aikaan lähteä äidin kanssa mätsäreihin. Ei niinkään laji, mutta koiratouhuaminen yhdessä äitini kanssa on yksi paras...

Aamulla iskiessäni ruokaa koirien kippoihin heräsi mieliini inspiraatio kirjoitella pitkästä aikaa siitä aiheesta ihanimmasta: ruoasta. Kukapa ei söisi elääkseen, tai eläisi syödäkseen kuten Tapsa. Ruoka on melkoisen tärkeä osa kaikenlaista tekemistä ja jaksamista, eikä ole ihmekään, että se nousee yhä uudestaan ja uudestaan koiraihmisten huulille, kun päädytään saman kahvipöydän äärelle. Tai sitten puhutaan kakasta, joka sekin liittyy varsin voimakkaasti sapuska-aiheeseen, vaikka moni ei...

Illanvietto ystävien kanssa on luonnollisesti entistäkin hauskempaa, jos siitä pääsee nauttimaan verrattain harvoin. Yhdistetyt synttärijuhlat mahdollistivat pitkästä aikaa huonon jutun tarinointia olohuoneessamme koiraporukalla, ja juttua (sekä Pocahontasia) riitti reippaasti yli puoleenyöhön. Senpä vuoksi herääminen aamulla pienoisen huono-oloisuuden kera seitsemän jälkeen ei tuntunut mukavimmalta sunnuntain aloitukselta ja viimeistään silloin kun paljain käsin kaivoin autoa lumen alta esiin kirosin mielessäni rumia sanoja kolmella eri kielellä....

Perusasennosta ja seuruusta pyydeltiin puhetta ja tämä sai minut hieromaan päätäni hieman huonovointisena. Kaksi niin laajaa asiaa, joiden kirjoittamiseen menee lukematon määrä kirjaimia ja miettiä saa enemmän kuin oma hiusraja sallii. Olen itse päässyt varsin helpolla ja koirilleni on sopinut perin "perinteiset" metodit, enkä siksi omalla kohdalla ole lähtenyt kokeilemaan kummempia kommervenkkejä. Tekniikoitahan tähän liikkeeseen olisi erittäin monia. Perusasentoa muistettaessa tärkeää on mustavalkoisuus....

Täysin vapaa viikonloppu. Mitä harvinaista herkkua, ja niin perin kaivattua sellaista. Ensi viikonloppu pitää sisällään taas niin paljon valmennuksia (ja ilonpitoa!), että pitkään nukkuminen ja rauhalliset kävelyt lähimaastoissa ovat vetreyttäneet mieltä. Kaiken on kruunannut keltaista valoa hohtava, lämmin aurinko, joka nostattaa hymyn kasvoille kuin varkain. Se kujeilee naamalle heti herättyä ja pysyy niin kauan, kun ulkona viihtyy. Illan tullen voi jo enemmän ärsyttää,...

  Laadukas puhelinräpsy tänään hallilta. Lukijoille varmasti turhauttavaa tällaiset yksittäisten treenikertojen turinoinnit. Minulla on ihan oma kirjanen, jonne perinteisesti mustikynällä kirjoitan treenien kulun päivittäin ja josta voin sitten tarkastella, että mitäs teimme milloinkin. Blogia en nää kuitenkaan minään rehellisenä treenipäiväkirjana, vaan kirjoittamisharrastuksena. Ja minulle jäi tänään tokoista niin rehellisen hyvä mieli, että täytyi fiilistä purkaa jo kotimatkalla puhelimessa. En malttanut 20 minuutin kävelyn...

... ja sattuu kaikenlaista muutakin pientä ja suurta epäonnea. Olen kenties pissannut huomaamattani Karman muroihin tai sitten meillä on historiassa jäänyt jälkeen pahojakin leivänmuruja, jotka nyt ikävästi hiertävät hammasvälejä. Kaiken pienen kompastelun lisäksi olen ollut hirvittävän hajamielinen kaikessa kiireellisyydessäni, husannut menemään joka paikkaan ja illalla silmät ammollani tajunnut, että tämä ja tämäkin asia unohtui. Maanantaina agilityn hoidin komeasti sukkasillani. Olin ihan varma, että...

Aika usein agilitykisojen jälkeen kuulee puhuttavan "hyvistä hylätyistä". Niistä radoista, jotka ovat menneet superhyvin, mutta sitten pieni virhe on taannut tuomarin käsien vääntymisen X-asentoon. Minun kohdallani hylätty on ollut hylätty - ärsyttävä, ketuttava moka. Virhe, jossa ei ole mitään hyvää ja jota saa melkein hävetä. Näyttää niin rumalta tulostaulussakin. Voin kerrankin liittyä kastiin tokaisemalla, että viikonloppuna tehtiin todellakin kaksi todella hyvää hylkäystä. Parhaimmistona...