Meidän nurkilla horisonttikin tavoittelee korkeuksia.

Huomasin tuossa jättäneeni ulkoasun kokonaan kesken. Naurun esittelysivu puuttuu yhä ja kaikki vähän repsottaa. Hyvä minä, ablodeja minulle. Ehkä yritän raapia kasaan muuten niin tajuttoman mielenkiintoisia juttuja, ettei ketään kiinnosta, vaikka koko blogipahanen olisi tungettu täyteen comic sansia ja kuvat roikkuisivat pikselöityneinä epäloogisissa paikoissa. Ai huomaisitte? Höpsistä, huijaatte.

Tämä lupailemani ah niin mielenkiintoinen tarinointi sisältää vain muutaman räpsimäni kuvan sekä vähän tarinointia treeneistä. Nukahdan ihanjustkohta. Kidallahan suurinosa hommista on edelleen jäissä tassuhaavan takia, vaikkakin tänään päivälenkillä oli punainen jo sitä mieltä, että hölköttely saa riittää. Aika uskottavasti se juoksi sprinttiä Naurun kanssa ja kerran sen tohvelikin lensi korkeassa kaaressa hietikolle. Uskoisin ensi viikolla uskaltautuvani tekemään kevyttä agitreeniä, mutta viikonlopun yli saa tohvelikansalainen vielä yrittää kestää.

Maanantaina oli viimeiset mölliagit (ja nyt aletaan jännittämään T-ryhmän alkamista parin viikon päästä) ja Nauru oli hirmuisen skarppi. Se teki kuusi keppiä kuin vanha tekijä ja kokoajan paremmalla otteella. Lisäksi se teki odotellessaan kaukoja hirmu hyvällä fiiliksellä maxi-pöydällä ja radalla sillä oli virtaa tedä vähän omia ratkaisujakin. Takaa hjaamista neiti kaipaa paljon lisää, sillä sen vauhti hidastuu huomattavasti.

15kk

Me päästiin muuten hakuryhmään keskiviikkoisin! Ihan supersiistiä, vaikka nyt ensimmäisenä keskiviikkona emme edes päässeet paikalle pitkän koulupäiväni takia. Postimyynnistä Facebookista tilasin kutsuin kuitenkin pari koirakavaeria Hakunilan pelloille, jotta Auhu sai vähän vertaistaan juoksuseuraa ennenkuin minun piti painua hallille kouluttamaan. Tulin siis kotiin, kaappasin Taran ja Naurun tassupotilas Kidan lähdettyä yksityiskävelylle Oonan ja Oran kanssa ja pinkaisin pelloille, jonne pian Jessica saapui Ciran kanssa, myöhemmin Nea Iisin ja Dustyn kera. Välillä tuli kovaakin spurttailua, välillä keskityttiin teurastamaan Nean lapasta ja valtavaa halkoa, josta minäkin sain kerran osumaa kylkeeni. Kiitos mussukat. Nuoriso sai kuitenkin leikittyä (ja hepuloitua, Nauru löysi syvän ojan josta oli lyhyt etäisyys kynnetylle mutapellolle... kotona pesin siitä viisi kiloa hiekkaa) ja Tapsa sai paljon rakkautta, ruokaa ja ... rakkautta.