No on aika hienoo.
En (vaihteeksi) saanut aikaiseksi pystyttää rallytokotreenejä ennen kilpailua. Me kuitenkin tehtiin se, kummankin paimenen kanssa! RTK1-tittelit ovat (epävirallisina) kasassa ja voimme marssia avoimeen luokkaan hyvillä mielin. Rallytoko ei edelleenkään minua lajina suuremmin säväytä, mutta kunnianhimoisena otuksena tunnen silti tarvetta kilpailla ja kokeilla onneani. Tosin jos aion maksaa koemaksuja, pitäisi varmaan ahkerasti harjoitellakin, nyt kun luokkien tehtävätkin alkavat muuttua vakavemmiksi.

Kyllähän Naurun tyhjänä hohtava lappu ja positiivinen kommentti hymyilyttävät. Minua turkaisesti harmittaa se, että tuomarin mielestä viimeinen askeleeni peruutus-tehtävällä oli liian lyhyt (oli se lyhyempi, mutta ihan hyvin olisi voinut olla hyväksytty), sillä täydet pisteet viimeisestä alokkaan kisasta olisi ollut aivan jumbo-voitto, vielä näin tumpelosti lajiin perehtyneelle. No, ei pidä syödä enempää kuin vatsa vetää vaan nauttia tästä! Nauru oli radalla huomattavasti leppoisampi, eikä stressaillut turhia. Ensimmäisellä tehtävällä se vielä yritti jännittyä ja harkitsi vakavasti korvansa rapsuttelua ihan vaan siksi, koska hän voi, mutta siitäpä pikku sininen tsemppasi ja teki kunnialla loppuun asti. Minua kauhistutti spiraalin tekeminen juosten, näin silmissäni iloloikkia tekevän auspain vierelläni tai repimässä hihnaa samalla, un minä epätoivoisesti yritän vinkua koiraa eteenpäin... Kerran se yrittikin maistaa hihnaa, mutta sitten teot jäivät vain ajatustasolle ja Nausku Naurulainen teki radan todellakin kunnialla!

Kidan kanssa nyt on hommia tehty ihan eri ajatuksella. On riittänyt, että se rentoutuu eikä ota painetta tokomaisesta kilpailutilanteesta. Tänään se oli hyvin kiihtynyt ja iloinen koska a) oli varma, että olemme agikisoissa ja b) koska sillä on tuhottomasti ryntäilyenergiaa sairaslomansa takia. Kehään mennessä punaista vähän ahdisti, se mulkoili ympärilleen ja oli vähän eksyneen oloinen. Hyvin se kuitenkin tsemppasi ja lopulta vaikutti ihan riemukkaaltakin, edistikin mokoma! Nauroin päässäni saatuani hieman.. sotkuisamman lappusen, jossa peruutuksessa lukee "TVÄ". Mietin, että mitä helvettiä siinä muka väärin meni, mutta voisikohan syynä olla Kidan varsin.... intensiivinen eteentulo, joka ei rallytokossa olekaan aivan ihanteellinen. Kida suorastaan liiskautuu minua vasten, voimalla. Melko hauskaa! Pääasia, että tämäkin tulos oli hyväksytty.




Kyllähän Tarankin täytyy lähteä tunnusta hakemaan, nyt kun laji virallistuukin toukokuussa. Ajattelin aina, että Taran riemukiljahdukset aiheuttaisivat oitis pisteiden ryminän alas, mutta tässä varsin äänekkäitäkin koiria radalla nähneenä uskon, ettei Tapsalla ole mitään ongelmia hyväksyttyjen tuloksien saamisessa! Rallyilemaan, siis!

Kävimme lauantaina Porvoossa mätsäreissä, mutta sieltä mainetta ja kunniaa irtosi lähinnä supersöpöille ja -päteville pommeille! Mimmi pienten SIN4 ja Rosa pienten punaisten PUN3! Nauru käyttäytyi kyllä erittäin hienosti ja varmasti, kuten aina. Se voitti parina olleen aussien punaisella nauhalla, mutta nauhakehässä joka ikinen auspai passitettiin ulos. Aussieita oli itseasiassa ruhtinaallisesti näissä kinkereissä! Tara oli myös mukana, Oona esitti sen ja Tapsalla oli ihan sairaan kivaa. Pirteällä esityksellä ei kuitenkaan sinistä nauhaa kummempia titteleitä saatu, vaikka varsinkin nauhakehässä se käyttäytyi törkeän kauniisti ja oli ylväs kuin höttöturkkinen patsas.