Maailman hienoin noutaja juhlii tänään kahdeksan vuotta kestänyttä eloaan! Synttärilahjaksi se joutui pääsi mukaan mätsäreihin, jotka järkkäri tanskalais-ruotsalaisten pihakoirien seura Viikin Gardeniassa. Noutavalle otukselle ei hulinoissa menestystä tullut juhlista huolimatta, mutta tavalliseen tapaan sillä oli hirmuisen mukavaa ihmispaljoudessa. Tapsa tykkää olla kehässä, tai itseasiassa se tykkää tehdä mitä vaan ihmisen kanssa. Oona on Taran luottoesittäjä ja nytkin näytti noutajan parhaat puolet esiin, jonka lisäksi iloinen koira sai myös vähän kieriä ja näyttää muita temppusia. Juhlakalu sai nautittavakseen myös maittavan possunkorvan ja maistiaisia grillimakkarasta, joten eipä tainnut palkinnoitta jääminen harmittavan!

Sen sijaan Nauru päätti vallata estraadit Tapsan puolesta. Minä ennen kehiä vielä naureskelin, että hukkareissu taitaa olla taas luvassa. Jo pelkästään isoissa koiria oli yli 60, pienissä saman verran ja pennut siihen päälle. Ensimmäistä kertaa Nauru saikin sinisen nauhan hyvästä käytöksestään huolimatta - melkoisen komea pari sillä kehässä olikin! Sinisten kokoomaan juoksin kamalalla kyydillä valmistauduttuani pienten kehään, mutta hyvin Nauru asettui esiintymään lennokkaasta siirrosta huolimatta.
Oli ahdasta, setterin häntäkarvat kutittelivat Naurun nenää, takapuolen juurella taas pönötti jo toinen koira. Naurua tämä ei onneksi häirinnyt, vaikka suuria intressejä sillä ei esiintymiseen ilmeens puolesta ollutkaan, tekipä kuitenkin sen, mitä pyydettiin. Ja sitten yhtäkkiä huomasin seisovani koirani kanssa jatkossa ja kaiken kukkuraksi ykköspaikalla! Hetken päästä (juostuani uudestaan tuli pyrstön alla) pinkaisin vielä kehään haastajana punaisten kehän ykköskoira ja ehdin tuskin laittaa Naurua seisomaan kun meidät osoitettiin kaikkien suurien koirien kauneimmaksi yksilöksi! Herranpieksut!



BIS-kehää sai odottaa pitkän tovin. Ehdin siinä esittää Rosa-pommin sinisen nauhan arvoisesti ja käydä nielemässä pölyä kokoomakehässä. Lisäksi sain esitettäväkseni punaisten kehään ihanan mittelineidin, kun Oona meni Mimmi-pommin kanssa hakemaan tuloksetta kunniaa. Kehässä valittiin vielä pihakoirista kaunein, ennenkuin siirryimme mätsärin parhaimmiston kera kehään. Naurua seisoskelu ei kiinnostanut enää tuon taivaallista: toki se seisoi kuin tatti, mutta sen ilme oli lopen kyllästynyt ja ryhtikin alkanut katoamaan. Lirkuttelin ja kehuin hienoa nuorukaistani, joka lopulta kuin säälien höristi korviaankin ja paransi asentoaan. Ja niinhän siinä kävi, että "pieni puudelini" osoitettiin ykköspaikalle, tuloksena näyttävä BIS1-koppaus! Palkintoja oli runsaasti ja ne olivat oikeasti erittäin hyviä, tuli lahjakorttia, herkkuja, lelua, vitamiinilisiä ja palautusjuomia, kaikki takuulla käyttöön!




Koska olemme tosi koiranaisia, piti misseilyn vastapainoksi saada treeniäkin. Ihan sama, vaikka allekirjoittanut makasi eilen kammottavassa flunssassa ja tänäänkin olotila heitellyt ihan hyvästä tosi huonoon... Ilma oli kuitenkin jees ja seuraakin oli tarjolla, niin pakkohan oli hyödyntää!

Minun piti tehdä kisanomainen treeni Naurun kanssa, mutta likka oli hieman väsynyt sellaiseen. Ajatukset eivät pysyneet koossa ja meno oli tosi paljon sinnepäin. Otti vähän jännitystä ja häiriötä vieressä olleesta skeittiparkista ja parasta oli kun kesken luoksetulon koripallo vieri aivan Naukulaisen edestä. Tuli hyviäkin pätkiä tosi paljon, aina kun neiti kasasi päänsä ja keskittyi. Tein vähän ohjatun noudon alkeita, mutta nekin suoritettiin hieman huonosti keskittyen, kun taas kaukokäskyt sujuivat erittäin hyvin sivupalkalla! Paikkamakuu oli hyvä, kerran meinasi ruveta haistelemaan, mutta sitten skarppasi uudestaan. Tein kyllä todella hyvän paikkamakuun aiemmin mätsäreissä, sillä siinä makasi tatti paikallaan vaikka metrin päässä takana leikki kaksi koiraa, ihmisiä ja koiria taapersi aivan varpaiden edestä ja yksinäinen, sininen nauha leijaili lähellä olevasta kehästä Naurun eteen, jatkaen sitten matkaansa tuulen mukana.

Kida taas yllätti positiivisesti. Olihan se ärsyttävän kiihtynyt, kun joutui hommiin ilman kummempia varoituksia ja paikalla oli paljon muita koirakoita. Nupit kaakosse se kuitenkin kykeni työskentelyyn. Paikalla istuminen ryhmässä oli tosi jees, etupalkka varmuudeksi, mutta ei sitä se edes kiinnostanut. Paikkamakuussa vinkui hiljaa ja kyynärät jäi ensin ylös, mutta rauhoittui itsekseen minun ollessa piilossa. Mutta metallikapula, se palautui ensiyrittämällä! Ote oli jopa suhteellisen hyvä, näin Kidan mittapuulla, joten hurraa sille vaan! Myös ohjattu nouto sujui erittäin hyvin merkin kera, haki laukalla ja palauttikin, varmuudeksi vielä tsemppasinkin. Kida teki myös tunnistusnoudon, jossa se oli hätäinen. Kapulatkaan eivät olleet ihan priimaa, joten tehtävä oli haastava, mutta ensimmäisellä kerralla palautui oikea kapula, toisella yrittämällä tuli yksi huti. Hyvää työtä siltä.

Synttärisankari Tara pääsi sekin tekemään kiljuttuaan ensin turhautuneena hyvän tovin. Paikkamakuussa se oli hyvinkin levollinen ja muutenkin sillä oli hyvä ote tekemiseen. Ääntelyä meinasi tulla, mutta sitten laitoin noutajan aivot kunnolla töihin sekoittelemalla tokoa ja rallytokoa keskenään, jolloin Tara joutui oikeasti kuuntelemaan, minkä käskyn se milloinkin saa. Se tepsi hyvin, neidin volyymit laski ja se teki parhaansa pinnistääkseen jokaisen päästämäni äänen oikeanlaisena korvakäytävästään eteenpäin. Minulle jäikin hyvin positiivinen fiilis Taran työskentelystä ja odotan innokkaasti lähestyviä rallyepiksiä ensi kuussa.