Helleturkaleet

19.36

On muuten kelejä pidellyt, niin. Ei sillä, tätä kesän pitääkin olla: aurinkoa, valoa, lämpö ja öisiä viileitä lenkkejä.  Treenattu on kuitenkin urheasti myös kuumassa säässä, eikä varsinkaan Kidalla ole ongelmia asian kanssa. Toki helteisyys vaikuttaa siihen, kuinka tosissaan ja täysillä se asiat ottaa, mutte tekee se kuitenkin. Nauru on vielä helteessä kuin jokien liukas lahna, vaikka kovasti sekin opittuja asioita tarjoilee herkkupalkkion toivossa.

Viime torstaina tekaisimme pienen tokotreenin (luit oikein!! toko! sitä ei ole unohdettu!) Jennan kanssa. Huvittavinta taisi olla Naurun "olen ihan yksin ja hiljaa odottamassa"-harjoittelu, joka lopulta kiljumisen myötä johti siihen, että pieni sininen kiikutettiin pusikon takana olevaan tolppaan tarkkailemaan ympäristöään. Neidillä oli häiriötä, sillä vierasta kulki hiekkatie, josta köpsötteli ohi mm. kaksi labukkaa omistajansa kera.... Joku herkempi olisi voinut tilanteesta ahdistua, mutta sen sijaan NauNau pönötti takamuksellaan piittaamatta ympärillä kulkevista häiriötekijöistä. Kerran oli se saanut päänsä pannasta ulos, ja aloin ihmetellä, miksi ohi hölkänneen miehen perässä hitaasti lopsotti pieni, sininen australianpaimenkoira...

Kida aloitti tunnarilla, joka oli ihan superjeeskiva. Se jaksoi kaikilla kolmella toistolla haistella hyvin keskittyneesti ja pitkään tunnarikasasta. Kahdella kerralla tarjosi ensin vääriä, mutta kolmannella se malttoi niin pitkään, että oikea osui heti ensimmäisellä kerralla. Tuollainen pitkäjänteisyys, joka nyt jo on lisääntynyt, on kyllä Kidalle hyvästä: vähän turhan helposti se vaan antaa periksi, luovuttaa ja menee sitten nurkkaan marisemaan "surkeuttaan".
Ruutukin löytyi, vaikka ensin ihan varmuudeksi lyhyellä matkalla palkkailin paikasta, sillä ruudun virkaa toimitti neljä rasiaa kengänkärjellä piirretyn hiekkaviivan sisässä. Kyllä treenitamineensa autoon unohtanut sisukas ja itsenäinen nainen konstit keksii. Edelleen Kidalla on hirveä hinku ruudun oikealle laidalle, tarkemmin sanottuna oikeanpuolimmaisen takakartion luokse. Miksi? Minä en tosiaankaan tiedä. Merkkiäkään emme ole treenanneet lainkaan, kun tajusin punaeläimen sekoittelevan ruutua ja merkkiä keskenään.
Seuruulle on tauko tehnyt hyvää, sillä se oli hyvinkin innokasta, rehtiä ja kivaa katseltavaa, ainakin voisin kuvitella niin. Myös kaukot ovat parantuneet, kun jätin tässä(kin) liikkeessä käsiavut tykkänään pois. Hus hiiteen ylimääräiset liikkuvat osat, sanoo Kida.




Tara oli liekeissä, kun pääsi pitkästä aikaa oikeasti hommiin! Delian paikkamakuun häiriönä tein sen kanssa perusjuttuja noutajapahan muistia virkistääkseen. Perusasentoihin se hulahti hyvinkin joutuisasti, ja seuruu oli jopa varsinaisen äänetöntä!! Piti nautiskella tästä harvinaisuudesta, uskon Tapsan pian olevan taas oma, kitinäpalloa muistuttava itsensä. Luoksarin perusasento jämähti vaihteeksi tappavan vinoksi, ja liikkeestä makuun maahanmeno ensin vajaaksi. Epäilen edellämainitun syyksi sitä, että edellisiltana keksin treenata kaikkia kolmio yhtäaikaa vasta sheivatulla pellolla. Leikatut, jämäkät ruohonkorret eivät varmaan tuntuneet hyvältä yhä varsin kaljussa masussa...
Tyypin paikkamakuu Delian toimiessa häiriönä oli vähintäänkin huvittavankatkuinen. Jotenkin mystisesti, huomaamatta, onnistui oranssi otus veeeeeeenymääään aina millimetrin kerrallaan eteenpäin. Maha pysyi kyllä maassa.....

Nauru pääsi sekin juoksemaan ruutuun (jota se kävi jälkeenpäin itsenäisestikin tutkimassa varmuuden vuoksi), treenasi perusasentoja entiseen malliin ja vähän pidemmillä, suorilla seuruupätkillä. Minulle "pidempi pätkä" tarkoittaa tässä vaiheessa sellaista askelta tai kahta enemmän. Halusin opettaa sille loppupalkkaa, joka oli tällä kertaa ottanut herkullisen kissanruoan muodon, kapulan pidolla ja palautuksella, mutta ongelmaksi tuli a) vanha kapula, joka päätti hajota kahteen osaan ja b) pentu, jota noutoalkeiden opiskelu ei päättänyt kiinnostaa tuon taivaallista. No, tehtiinkin sitten lisää perusasentoja ja jääviä. Jäävät toimii yllättävän hyvin harjoittelumäärään nähden, kun kuljen peruuttaen ja Nauru minua kohti. Se jää asentoihin hyvin, vaikka liikkeeni jatkuukin, vaikka vaihdot luonnollisesti ovat vielä kovin hitaita.

Kävimme vielä treenien lopuksi pelloilla lenkkeilemäsä yhdessä. Delia yhden kerran kilahti Kidan hyvin läheiseen leikityyliin, mikä on harmi. Koo leikkii niin kovin huonosti vieraiden kanssa, mutta nyt Delian kanssa se pöristi hyvinkin iloisesti! Onneksi on Nauru, sillä voin kertoa, että Kidan ja Naukuvaisen leikit on ihan mahtavia seurata. Ne painattavat, painivat, hyökkivät ja rallaavat niin iloisina, että huomaan aina vaan useammin kuvaavani pätkiä huonojen päivien varalle kämyisellä puhelimen kameralla, jotta voin joskus surullisena niitä katsella.





Perjantaina oli sitten luvassa hyvin helteinen agilitytreeni. Tuhoontuomittu yritys Kidan kanssa heti alkuunsa, Agirodun Open Class-luokka oli ratanamme (sen voi luntata agirodun sivuilta) ja minä olin sydänkohtauksen partaalla jo alkutekijöissä. Kepitkin menivät humahtamalla alaspäin, sillä tsempata ei jaksanut emännän lisäksi koirakaan. Keskinkertaisen lopputuloksen hälventämiseksi päätin, että tuplatreeni on otettava ennen sunnuntaita ja agirodun joukkuerataa. 

Tara oli niin onnellinen päästessään agilityradalle! Eihän se kummoisia tietenkään saanut tehdä, juoksenteli riemuissaan putkia ja muisteli, miten kontaktien alastulot oikeaoppisesti suoritetaan. Neiti saa rauhassa palailla ja palautella kuntoaan, ennenkuin se saa tosissaan palata hypyille, kontaktiesteiden kipuamisille ja keppien pujotteluille.

Nauru jaksoi myös hienosti tsempata helteisessä pätsissä. Putket on edelleen ihan superjuttu, joihin voi mennä takaaleikkauksistakin oikein mallikkaasti. Jalkojen väliin asetutaan istumaan avulla ja lähtölupaa odotetaan kiltisti. Sen lisäksi neiti tarjosi kovasti kontaktien alastuloa, paha vaan, että pentu-estettä jyrkempi A olikin hieman vaikea, eivätkä tasatassut nousseet esteen pinnalle saakka. Sininen talsi kuitenkin sisukkaasti esteen eteen ja toljotti minua sitten happamasti. Missä viipyy palkkio niin hienosta.. esteen edessä seisomisesta?

Lauantaiyönä lenkin yhteydessä palasin kentille, ja otin Kidan kanssa vielä keppitreeniä. Sisäänmenojen naksuttelua, parit onnistumiset ja hyvää palkkauta. Nopeista kontakteista palkkaukset, ja naapurikentällä tokoruudun tekeminen johonkin väliin. Vähän oli pätevä likka, celsiusasteiden laskeminen auttoi huomattavasti motivaation palauttelussa! Nauru ja Tara toistivat oikeastaan samaa settiä kuin perjantaina, ja niidenkin meno oli tosi mainiota. 






Suuntasimme sitten tänään, sunnuntaina, aussieneitojen kanssa Tampereen Ylöjärvelle. Siellä vietettiin agirotua, ja me pääsimme joukkuekisaan varakoiran paikalta tuuraamaan Maridaa ja Roosaa. Aamulla lämpötila oli vielä siedettävä, mutta voin kertoa, että takaisintulomatka iltapäivällä oli tuskainen. Ei haitannut ikkunoiden pitäminen avoimina moottoritiellä siinä vaiheessa, kun puhaltimet täysillä huutava ajokki muistutti edelleen enemmän saunaa kuin ajoneuvoa....

Mitä tulee itse kilpailuun, niin hauskaa oli! Tuttujakin oli kiva pongata! Joukkueellamme ei kaksisesti mennyt, mutta kokemuksena tämä oli hirmuisen hauska. Kidan rataan olen todella tyytyväinen. Minä ihan pursusin adrenaliinia, ja mietin jo, ettei Kida varmaan pysy lähdössäkään kun olen niin tärinöissäni. Pysyi se, ja suoritti radan vielä todella näppärästi. A:n jälkeisellä _erittäin_ tiukalla käännöksellä, jossa koira piti lähettää pimeään putkeen, nappasi Kida väärän pään liian hitaan ohjaukseni takia. Minä menin tästä ihan hämilleni, paniikkikuplani poksahti, ja unohdin oliko Kida ottanut hypyn oikeaoppisesti ennen mokaa vai ei. Onneksi tuomari vähän auttoi vinkkaamalla putken suuntaan, jotten uusinut hyppyä ja napannut näin toista hyllytystä heti perään. :D
Myös puomilla oli pieni härdelli, Kida oli kyllä ihan oikein menossa puomille, mutta minä luulin sen karkaavan A:lle ja pysäytin ja aaaaaaaaaaaaaaaa. Joskus pitäisi vaan luottaa koiraan. Ja mikä ihme superpuolivalssi tuolla loppupuolella on, ihan turhana sellaisena.



Illalla vielä vähän tokoa (ja ehkä agia...) Ojangossa. TERVE. 


PS. Ei hätää, paalikuvia ei ole otettu luvatta!

Mites nämä turinat sitten?

6 kommenttia

  1. Mahtavaa lukea, että Naurulla ja Kidalla osuvat leikit yksiin! Meilläkin aussieista on niin paljon iloa toisilleen mikä on huippua varsinkin kun Susukaan ei oikein muiden kanssa leiki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Kida on tosi tarkka leikkikavereistaan, ja mä olen niin iloinen siitä, miten Naurun kanssa ne painattaa menemään. Nauru on jo keksinyt senkin, miten Kidan saa leikkimään: tarpeeksi kauan kun roikkuu niskavilloissa, niin siitä se sitten lähtee kohta painimaan ja pinkomaan. :D

      Poista
  2. Pahoittelen Deen ärähdystä takas, mie en tiiä mikä siihen on mennyt :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan ei saanut traumoja, joten nou hätää! :)

      Poista
  3. Olitte tänää siis Ojangossa? Hitsi, niin mekin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomattiinkin porukkaa vastarannalla. :D Siellähän myö vähän hommia tehtiin.

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat