Jotain otsikonsuuntaista taisin heittää tänään, kun pönötin Naurun kanssa ihmislauman keskellä ihanien aussieiden ympäröidessä meitä.

Pyyhälsimme riemumielellä nimittäin Sinisen Unelman kanssa Wirneen kasvattitapaamiseen, jonne saapuikin lopulta erittäin kunnioitettava määrä aussieita rakastavia ihmisiä, ja monen monta kovasti rakastavaa aussieta! Kokoontumispiha meinasikin olla valtavalle koiralaumalle aivan liian pieni, piti välillä vilistää naapureidenkin piha-aidan vierestä. Pupuhäkkikin meinasi saada kyytiä, kun kunnioitettava lauma pilisti ympyrää, ja ilman täytti niin kimakat kiljahdukset (kiitos Raiku) kuin matalat mylvinnät (kunnia Naurulle).

Alkuisen turinoinnin ja herkkujen maistelun jälkeen kävimme pellolla taapertamassa hepuleiden toivossa, mutta alun rällätys ja kuuma ilma olivat imeneet koirista voimat niin tehokkaasti, että ainoa asia, jota kävelystä irtosi, oli hullujen koiranaisten maine. Aussieiden kansanvaellus. Treenikentälläkin kuumuus verotti kamalasti, mutta töitä tehtiin siitä huolimatta. Aloitimme tohinat Musti-aussien "tottiskokeella", jossa annettiin roolit tuomarista ja yleisöstä lähtien. Nauru 6kk sai tehtäväkseen olla "toinen kilpaileva koira". Olipa huvittavaa käydä tekaistussa tuomarin esittelyssä, ja imuttaa sitten pieni sininen paikkamakuupaikalle pönöttämään, jotta Musti pääsee tositoimiin. Ei sillä, Nauru oli erittäin hienosti ja ryhdikkäästi, ja palkkailin sitä usein kivasta käytöksestään.



Treenituokio sisälsi myös paikkamakuun kahdeksan koiran porukassa, Naurun paikka oli reunasta katsottuna toinen. Makasi yhä hirvittävän rauhallisesti ja luottavaisesti, mutta loppua kohden sain korjata lonkka-asentoa, johon maan vetovoima väsähtävää blue merleä kiskoi. Tauon päätteeksi tekaisimme myös vähän ruutua lelupalkalla, luoksarin heitsausta (kiitos Jenny avusta!), vähän perusasentoja ja jääviäkin olisin mielelläni vääntänyt, mutta pikku haskisilmä ei enää jaksanut. Kapulan maisteluakin vähän naksuteltiin, vaikka häiriöä ja lämpötila olivat voimakkaasti negatiivisia haittatekijöitä väsyneen pikkupaimenen mielestä.

Mahtavin osuus koko päivästä taisi olla se, että Naurulle kokeiltiin ampumista ensimmäistä kertaa. En odottanut valtavaa reaktiota, enkä sellaista saanutkaan. Mustikkavarvut ja metsän tuoksut olivat huomattavasti kiehtovampia kuin kolme laukausta. Nauru palkkasi vielä itsensäkin testin päätteeksi, kun vilisti tuulispäänä kentän laidalla sijaitseville pasteijoille haukkaamaan itselleen yhden, ennenkuin hullu omistaja pääsee läksyttämään. Sikapossu.





Ennen päivän päättymistä kävimme vielä vähän seikkailemassa Röykän sivuteillä mukamas-oikeiden ajo-ohjeiden turvin (;)), jonka jälkeen otettiin oikeassa paikassa vielä jälkitreeni. Tuuli sen metsään reippaili samalla, kun minä kävin työstämässä vaihtoehtoisesti SuperNenä-Raikulle oman jäljen toisaalle. Nauru oli huomattavan hyvä taas hommassa. Se oli hyvinkin tarkka ja nenä pysyi kivasti maassa, venkslausta ei ollut ja keppikin ilmaistiin autettuna, vaikka se olikin joutunut kiukkuisten muurahaisten pesän päälle.
Näin kaikenkaikkiaan olin hirmuisen tyytyväinen pentuun. Lisäksi minulla oli h u r j a n hauskaa, kiitän täälläkin paikallaolleita mukavasta päivästä! Kelpasi painua kulmapizzeriaan puimaan, jutustamaan ja hihittämään yhdessä Jennyn ja Jennan kanssa päivän päätteeksi, hyvillä mielin.




Eilinen treenipäivä ei ollut ihan yhtä hyvä. Tai oli ja ei, 50/50. Iltapäivän lenkki osoittautui erittäin mukavaksi, ellei erästä ikävää ruokakätkön paljastumista oteta laskuun. Kutsun tätä mystistä jemmojen laittajaa "oravanaiseksi", sillä joku ystävällinen sielu on päättänyt, etteivät kaikenmaailman terhojemmarit ja linnunlaulajat pysty elämään ilman hänen leipä-ja nakkipanostustaan. Voin kertoa, että kyllä ne pärjää. No, Naurun ja Taran ylimääräisten herkkujen maistaminen ei aiheuttanut kuin pakkojuoton kotona lenkin jälkeen. Anyways, hävitin punaisen langan.
Lenkki siis sisälsi yhden jäljen Naurulle, jonka tallasin jalkapallokentälle, hyvin samanlaiselle alueelle kuin viime keskiviikkona. Tällä kertaa se sujui paremmin, tuulikin oli armollinen. Tytöt kävivät vähän molskimassakin, jonka jälkeen kuvasin niiden hurjia ralleja ja nautiskelin lämmöstä.

Tapsasta on tullut hurja tarmotassu. Se paini ja mölisi kuin harmaakarhu jahdatessaan Naurua, ja kolmen koiran kimppa kieri kukkulaa alas kuin villiintynyt lumipallo. Lisäksi noutaja harrastaa pitkästä aikaa hihnan retuuttamista innostuessaan kovin, ja treeneissäkin se on kovin vauhdikas ja äänekäs. Taspsu on ihana!


Illalla (yöllä) minun piti vielä treenata aikuisia Ojangossa, mutta suunnitelmat muuttuivat. Ehdin Taralla ottaa muutamat hiljaiset kepit, jota häiritsi tosin Kidan kiihkeä, kimakka haukunta. Minulla ei todellakaan ollut energiaa päästä palkitsemaan kaistapäistä punapaimenta moisesta käytöksestä, varsinkaan kun kiukkuinen "Kida HILJAA"-komennus ei auttanut tuon taivaallista. Siispä kiukkuisena lampsin hihnoille, nappasin koirat mukaan ja poistuimme suorinta reittiä paikalta. Paimen oli _hieman_ häpeävän oloinen, jos koira sellaisia tuntemuksia voi tuntea...
Tein kuitenkin Hakunilan pellolle Kidalle namijäljen pitkästä aikaa. Alku oli hieman haahuuta, kunnes tajusin luomalla ihan liikaa koiraan painetta. Ihan kuin Kidakin olisi pentu, joka ei hommaa koskaan ole tehnyt. Nolona lisäsin hihnan pituutta, ja homma alkoi sujua paremmin kuin hyvin. Sai taapertaa ihan hiljaa itse perässä, ja antaa koiran suorittaa rauhassa...

Tänään minun piti lähteä vielä tekemään treeni Kidalle ja Taralle, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut. Huomenna on taas uusi päivä, onneksi Oona kiltisti hoiti koirien lenkitykset. Kiitos <3