Olen päässyt tutustumaan tällä viikolla kunnolla uuteen lajiin Naurun kanssa. PK-puolen tekemiset ovat olleet minulle aina se harmaa alue, Jylhämaan varjopuoli, mutta onneksi kivalla, kannustavalla porukalla lähtee mielellään tutkimaan uusia tuulia tutun ja turvallisen lisäksi. Menimme siis Naurun toisen omistajan ja hänen kasvattien omistajien kanssa jäljestämään tiistaina.
Ennen ko. treeniä pieni sininen on tehnyt pari suoraa namijälkeä, eli ihan nollasta emme sentään liikkeelle lähteneet!

Tiistain jäljen teki Laura, pituutta oli n. 50m. Kakara sai ihan hirveästi kehuja ja suitsutusta työskentelystään! Olihan se kieltämättä hirmu mainio. Nokka meni ja pysyi maassa, Nauru oli maltillinen ja tarkka. Oli ilo katsoa pennun tekemistä, ja sain neuvoja ja vinkkejä jatkoa ajatellen. Lisäksi pääsin katsomaan vähän vanhempien koirien työskentelyä, ja samalla sain itselleni sanastoa ja välineistöäkin tutummaksi. Ei hullumpaa!

Nauru jäljellä. Kuvan otti Laura Lönnberg.

Keskiviikkona Laura teki jälleen jäljen, mutta tällä kertaa olimme nurmialueella. Tämä jälki olikin huomattavasti heikompi kokemus. Tuuli ja paikka ilmeisesti aiheuttivat suurta hämmennystä ja liian suuren vaikeustason, sillä Nauru ei pysynyt lainkaan jäljellä. Takajäljelle halusi tuon tuosta, ja lopulta lannistuikin pari kertaa ja heittäytyi maahan protestoiden. Tsempaten pääsimme lopulta loppuun asti, ja jäljen päässä olevasta kepistä kiinnostui hyvin maahanmeno-käskyn päätteeksi.

Kummankin lenkin puitteissa Nauru on päässyt painattamaan hullua kyytiä "puolisisarusten" kanssa. Tiistaina fira tarjosi myös jäähdytystä uinnin muodossa, ja Nauru oli tällöin villeydestä huolimatta hitusen kohtelias, vaikkakin hemmetin pahaääninen. Ei sentään riepotellut ketään niskavilloista, kuten esimerkiksi Kidaa. Keskiviikkona tosin kaikkosi sekin, sillä Hoppu pääsi kokemaan, miltä samanvärinen neitiversio tuntui painolastina kaulan seudulla.





Ojangossa olemme myös käyneet ahkerasti, kun se tuossa mukavan kävelymatkan päässä on. Kidasta mainittakoon sen vahvistunut, enemmän apinaa kuin koiraa muistuttava ääntely, joka kielinee hyvin vahvasta kiihkeydestä omia lajeja kohtaan... Mielipuolista. Treeneistä noin yleisesti voisin tiivistää pääasiat, jotka ovat ilostuttaneet viimeaikoina:

• Kida teki metskun. Ensi yrittämällä. Sen innokkuus koitui voitoksi, kun agilityn sijaan suuntasinkin treenauksen tokolle. Myös ruutu ja hyppynouto ovat olleet hyviä, vaikkakin taas jäävät heikkolaatuisempia paikan ihanuuden ansiosta. Maahan ei ihan malttaisi mennä.
• Tara on superonnellinen päästyään hitaasti taas töihin. Se juoksenteli lähinnä putkista koostuvaa rataa, ja irtosi erittäin hyvin, mikä on aina ollut Tapsalle vähän mutkikkaampi juttu.
• Nauru harjoitteli pimeää putkea, joka lopulta olikin sille ihan helppoa kakkua. Samoin se hakeutuu kovasti keppien ensimmäisiin väleihin oikeaoppisesti ja hakeutuu takajalkojaan kontaktipinnalle. Kaiken lisäksi sen volyymitaso vuoroa odottaessa on tipahtanut varsin vahvasti äänettömäksi.