Lomaileva koiranomistaja, huono koiranomistaja?

20.12

Ylivalotuksesta huolimatta, pakko julkaista!



Vapaapäivä. Vettä sataa kaatamalla, on kylmä ja tekisi mieli vain mönkiä peiton alle nukkumaan. Yhden koiran treeni olisi illalla, sinne periaatteessa voisi ajella, vaikka mieli kaipaa vain lepoa, unta, omien puuhien tekemistä ihan vaan kotona. Tuntien pohdinnan jälkeen päätin kuunnella tätä "sisäistä toivettani" ja tunsin itseni välittömästi huonoksi koiranomistajaksi. Lueskelen facebookista, miten muut menevät treeneihin ja sätin vähän itseäni, kun itse ei jaksa. Kuulostaako tutulta?

Tämä teksti koskettaa ehkä enemmän niitä, jotka treenaa hurjan useasti ja ehkä jopa hurjan määrätietoisesti. Jos ei tee duunii, ei voi saada tuloksia. Mitä enemmän verta ja hikeä ja kyynelnestettä vuodattaa, sen varmemmin pääsee tavoitteisiinsa, ellei aivan kahta vasenta jalkaa mukanaan kanna. Olen treenannut itse aktiivista koiraharrastajan elämää kuutisen vuotta, vaikkakin koiria on ollut koko elämäni ajan perheessämme. Vuosien karttuessa tavoitteellisuus ja määrä senkun kasvavat. Ennen treenejä oli yksi viikossa, sitten kaksi, kohta oli kaksi lajia ja nykyisin lajimäärä olisi juuri niin korkea, kuin omat raharesurssit antaa myöten. Tai tunnit vuorokaudessa.



Tapsa nauttii kepintäyteisistä huilipäivistä.



Mitä pidemmälle pääsee, sen suuremmaksi kasvaa itsekriittisyys - ja usein kilpailuhenkisyys. Olen itse melkoisen kilpailuviettinen yksilö ja vertaan itseäni aivan liikaa muihin. Tunnen suurta häpeää vapaapäivistä, kun toiset sinä päivänä menevät omiin treeneihinsä. Luen usein muiden kommentteja siitä, miten Pirjo ei koskaan kyllästy lenkittämään koiriaan ja Marjatta ei todellakaan uskaltaisi antaa koiriaan muiden hoidettavaksi vaan kokee itsensä ainoaksi päteväksi koiriensa ulkoiluttajaksi. Mietin usein, ovatko nämä Pirjot ja Marjatat väittämiään superihmisiä vai eivätkö he vain uskalla myöntää kaipaavansa joskus omaakin aikaa, juurikin "huono koiranomistaja"-leiman pelossa.

Olkoon tämä teksti muistutus paitsi itselleni, myös muille kaltaisilleni narkomaanisille itsensä piiskaajille. Joskus saa, joskus pitää, ottaa aikaa myös itselleen. Älkää hävetkö sitä! Siinä ei ole mitään naurettavaa, että joskus haluaa nauttia vaikkapa blogin päivittelystä rauhassa, perheensä seurasta tai ihanasta romaanista auringon paisteessa. Aina ei tarvitse suorittaa. Koira ei pahastu laiskoista päivistä - ja tarkemmin ajateltuna, koiran fysiikkakin kaipaa lepoa, samoin henkinen puoli. Oli silmiä avaavaa koirien fysioterapiassa kuulla, kuinka urheilukoirani tarvitsee päiviä, jolloin se pääsee vain pissalla käymään. Lihakset tarvitsevat yhtä lailla aikaa palautumiseen ja kuten mekin voimme väsähtää aktiivisesta elämäntavasta, niin voi koiratkin. Kida on hieno esimerkki: sen moottori ei lopu koskaan ja se on joka päivä valmis toimintaan. Tänään kuitenkin, kun olemme lähinnä vain olleet kotona, se nukkuu reporankana ja tyytyväisenä pienet viirusilmät tiukasti suljettuina.

Mitä tulee kuvitelmaanne siitä, että olette laiskempia ja huonompia treenaajia kuin Marjatta: se on oman päänne tuotetta. Olen aivan varma, että ihminen, joka kokee niin suurta häpeää treenien jättämisestä väliin, on erittäin hyvä ohjaaja koiralleen. Itsensä ja oman hyvinvointinsa kunnioittaminen on kuitenkin yhtä tärkeää kuin koiransa hyvinvoinnista huolehtiminen. Jos ei ole jaksavaa ohjaajaa, joka kulkeutuu treeneihin ja suoriutuu kilpailuissa, ei ole itse harrastustakaan.

Ostin itselleni irtokarkkeja illaksi. Ajattelin popsia niitä samalla, kun muokkaan valokuvia.



Mites nämä turinat sitten?

14 kommenttia

  1. Itse koen lähinnä huonoa omaatuntoa pappakoirani suhteen, kun välillä töistä tullessani se pääsee lähinnä pissalle, minä syön ja nappaan kakaran treeneihin, joissa sitten vierähtää helposti koko ilta. Tämä asia onneksi korjautuu Gatsbyn vapaapäivinä treeneistä. Tällöin on aikaa paremmin koko laumalle, pappakin pääsee useimmiten höpsöttelemään iltaruokansa temputellen ja ehdimme lenkkeillä yhdessä sekä valoisassa! Tänään ei yhtään kaduttanut, ettei treenejä ollut, kun pappa-tollukka otti ja sai metsässä kunnon hepulit :D Ja koska aivan kuten mainitsit, Gatsbykin nukkuu enemmän kuin tyytyväisen oloisena tietokonepöytäni vieressä, niin uskon meidän kaikkien nauttivan välillä vain rauhallisesta yhdessäolosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse koen myös toisinaan kamalaa ahdistusta Taran takia, sillä se nauttii kamalasti treenaamisesta. Agilitya on kuitenkin ollut pakko vähetää koiran selän takia ja tokoa minun hermoni ei kestä tuon ujelluksen kanssa tehdä. Onneksi Taralla kaikki korvaantuu piiiitkillä metsälenkeillä ja kun nään miten onnellisesti se rymyää menemään panta kilkattaen, tulee minulle onnellinen mieli. Varsinkin sitten kotona, kun se kuorsaa täyttä häkää tassut taivasta kohti. :)

      Poista
    2. Minkä tollo sille mahtaa, että on niiiiiin kovin iloinen, että osa siitä purkautuu ilmoille pienoisena seivoisena ujelluksena :D

      Itsekin yleensä olen sitä mieltä, että Eddie on tyytyväisen oloinen eloonsa. Eihän 15 vuotias nyt edes jaksa kaivata ihan hirveän menevää elämää :) Mutta kyllä se vaan on omimmillaan edelleen töitä tehdessään ja onneksi olenkin saanut siunauksen viedä sitä välillä pelastuskoiratreeneihin. Niiden jälkeen se nukkuisi vaikka vuorokauden putkeen :)

      Poista
    3. Ihana Eddie! Hän varmasti niin nauttii. :) Itsekin odotan kovasti ilmojen lämpenemisiä, niin voi mummokoiran kanssa tehdä vähän hakutreenejä kummankin mielen piristämiseksi.

      Poista
  2. Aivan todella mahtava kirjoitus! Pisti todellakin miettimään.. ja olet kyllä niin oikeassa :)
    Täytyis muistaa se itsestä huolehtiminen ja oma aikakin joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos teksti miellytti!
      Oma jaksaminen on a ja o koirankin hyvinvointiin. :)

      Poista
  3. Aah! Niin tuttu aihe. Mulla on tosi usein harrastusmorkkiksia. Nuorempien koirien omistajat kisaa, treenaa aktiivisesti kolmea lajia ja me jumitetaan edelleen samoissa lähtökuopissa, eikä olla saatu mitään aikaan.

    Muut kulkee monia kilometrejä koiran kanssa, juoksee, pystyy laittamaan koirailuun mielettömiä summia. Hieman, kuin työttömänä tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi. Niin tässäkin tuntee.

    Pikku hiljaa sitä kuitenkin osaa antaa omille ajatuksilleen armoa, liikkuu sen mitä pystyyn ja treenaa sen mitä pystyy. Ehkä me kivutaan vielä täältä harrastusahdingosta ja päästään sanoista tekoihin. Duh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltti on valttia, kärsivällisyys on hyve, rumat ne vaatteilla koreilee ja sitä rataa!
      Toivottavasti lämpimät keväiset tuulet puhaltaa ahdistuksen pois. :)

      Poista
  4. Just oli lähipiirissä keissi, kun työttömällä omistajalla oli LIIKAA aikaa ja tarmoa aktivoida koiraansa. meni maku kaikesta ja koirakin tilttasi kun oli niin paljon lenkkeilyä ja treenejä. Nyt onneksi löytyi työ ja koirakin saa huilia :D

    onneksi itse olen sisäistänyt tuon itsensä kuuntelun aika hyvin viimein. Aina ei tarvii jaksaa ja koiratkin tykkää taukoilusta. sen kun vaan aina muistaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kyllä munkin tarmopussi on kuorsannut ihan autuaana, vaikkei tänään ole tehty mitään pikkupissityksiä lukuunottamatta. :D

      Poista
  5. Tämä teksti osui ja upposi! Hyvä muistutus ja nimenomaan itsekin olen kamppaillut samojen ajatusten parissa. Miten sitä ennen riittikään suurin piirtein kerta viikkoon ryhmätreenit, kun nyt on ongelmana kolmessa lajissa tasaisen etenemisen takaaminen koiran treenivapaat huomioiden? Hämmentävää ihmisen kunnianhimo ! Onneksi kuitenkaan tekeminen ei ole pakonomaista suorittamista vaan kaikilla on kivaa ;)

    VastaaPoista
  6. Itse menen vähän tuohon Marjatta kastiin, että en halua antaa toista koiraani oikeastaan kenellekkään hoitoon. :D Alkuun sen takia, että Vimma on kodinvaihtaja ja en osannut sanoa mikä se on koiriaan. Nyt myöhemmin kun koira on jo vuoden päivät asunut ittellä niin en viitsi antaa sitä hoitoon (ainakaan kovin mielellään) vain sen takia kun tiedän kuinka kamala se on kaikille muille, vaikka itselle on varsinainen kultamussukka. :D

    Varsinkin kun ympärillä pyörii paljon aktiivisia koiraharrastajia, jotka hoitavat ja treenaavat omat koiransa kaikin puolin erinomaisesti niin kieltämättä välillä tulee näitä "huono koiranomistaja" masisteluja niinä hetkinä kun ei huvita tai kaikki ei suju niinkuin toivoisi. :P Kaiken kaikkiaan hyvä pohdinta-postaus siitä, että on ihan turhaa verrata muihin ja välillä on hyvä vain rentoutua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankalampi koira tuo aina omat haasteensa :D
      Kiitos kivasta kommentista!

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat