Huh huh! Nyt ovat ihmisneidit Ruotsissa käväisseet ja voi pojat, miten hauskaa meillä olikaan! Kipaisimme katsomassa "Game of Thrones: Exhibition"-ilmaisnäyttelyä ja se oli vallan silmiä hivelevä. Jonottamisen arvoista oli ehdottomasti 3D-esitys muurille noususta, jossa iskettiin lasit ja kuulokkeet päähän, jonka ansiosta koki aidosti olevansa muurille nousemassa. Minne sitten katsoikaan, näki maisemia ja lisäksi ääni-sekä tuuliefektit olivat kunnossa. Kyllä korkeanpaikankammoista huimasi, varsinkin kun esityksen lopussa "tipahti" ammuttuna muurilta alas!

Kida ja Nauru seikkailivat Lohjalla reissun ajan, Tara taas tyttöystäväni vanhempien luona. Kaikki koirat olivat käyttäytyneet superhienosti ja niin heitä luvattiin mielihyvin ottaa kylään uudestaankin! Kidan ja Naurun kyläilystä voi lukea tarinaa Narin omassa blogissa, siellä on myös ihania kuvia, joissa tyttöset edustaa.





Minulla on viimeaikoina ollut kamalasti yövuoroja, joka on mahdollistanut sen, että päivällä voi mukavasti käydä treenaamassa päiväsaikaan. "Hieman" unirytmini sekosi risteilyn ja hyvin aikaisen lääkäriajan takia, jonka takia pari vuorokautta menee kirjaimellisesti silmät ristissä. 25h valvomisen jälkeen olo oli ennenkaikkea ryytynyt ja hyvin tukala, mutta onneksi ehdin nukkua kunnollisen mittaiset "yö"unet ennenkuin uusi 25h rykäisy alkaa. En toki ole tätä koko aikaa töissä, mutta olen onnistunut järjestämään kaikenlaista koiramaista puuhaa juuri näille päiville, kun valvomista on tiedossa joka tapauksessa. Tänään minun piti olla Naurun kanssa doboilemassa Wirneen kasvattitapahtumassa, mutta päätin kuunnella kroppaani ja nukkua pahaa oloani pois, jotta olen skarppina huomisissa haasteissa!

Viimeviikko meni pääasiassa tokoillessa ja treenimme ovat olleet hämmätyttävän kivoja! Vielä kun alkuvuodeta treeneistä lähti suu murtussa, nyt on suupielet tavoitelleet taivaita. Kumpikin koira on tehnyt hyvää työtä ja olen osannut järjestää niille hyviä, juuri tilanteeseen sopivia treenejä. Agility jäi vähemmälle, mutta eilen kävimme ryhmätreeneissä juoksemassa. Rata oli erittäin kiva ja sopivan haasteellinen, mutta varsinkin Kida tuttuun tapaansa loisti ja sai äärettömästi kehuja. Naurukin oli tosi hyvä ja taitava, joskin vähän sippi, koska olin ehtinyt korkata jälkikauden sen kanssa aiemmin samana päivänä. Ai kamala, kyllä huomasi jäljestä, ettemme ole treenanneet sitten syksyn. Ilmaisi ja löysi kaikki kepit kyllä todella pätevästi, mutta itse jäljestys oli enemmän päiväkävelyä muistuttavaa jolkotusta. Alkumatkasta nokka vielä työsti maassa ja esimerkiksi kulmat otti hyvin, mutta sitten ilmavainun etsiminen kävikin paremmaksi vaihtoehdoksi merlekoiran mielestä. Pari kertaa otus sitten helpolta jäljeltään meinasi eksyäkin... joten ei muuta kuin back to basics.







Myös juoksuhaasteesta olen pitänyt kiinni! Eilen Naurun jäljen vanhetessa kävin juoksemassa tutun pikkulenkin, mutta pidemmillä pätkillä. Vajaa 3km lenkki sujui vain kahdella lyhyellä kävelyhengähdyksellä, juoksua pilisteltiin parin kilometrin verran melkein 12km/h keskimääräisellä tuntinopeudella. Kida on armoton personal trainer, joka vain potkii mutaa päähäni ja käskee huonokuntoisen lyllerön juosta kovempaa. Ei siinä auta kuin kieli vyön alla antaa parastaan, jos vaikka kesän päättyessä jaksaisi juosta jo oikeasti ruhtinaallisen mittaisia reissuja!