Olipa jännää! Aivan koko pottia ei saatu kasaan, mutta nyt liippasi niin läheltä, että ensi kerralla sitten. Tuomari oli tykkänään vaihtunut kummallakin koiraeläimellä, paikka sentään pysyi samana. Racinel-areenalle singahdettiin "omille kulmille" kumpaisenkin tyttösen kanssa, Kida voittajaan, Nauru avoimeen.

Kidan koe meni hieman penkin alle heti alkuunsa, kun punainen nollasi paikkamakuun. Se oli kehään mennessä hyvin levoton ja stressaantunut, vaikka itse kilpailupaikalla oli ollut ihan oma itsensä. Piilosta näki peilin kautta, mitä Kida puuhastelee kentällä ja seurasinkin sen menoa silmä kovana. Koira kitisi, sen korvat pyörivät päälaella ja se näytti siltä, että ihan varmasti hylkään sen. Nousi istumaan heti kun näköpiiristä hävisin, korvat ja silmät pyörien istui kentällä kavereiden keskellä hyvän tovin. Sitten se rauhoittui, ilme tyyntyi, tajusi olevansa hommissa ja muuttui ehkä jotenkin vaivautuneeksi. Se painui takaisin makuulleen ja makasi ihan rauhassa loppuajan... sellaista se on, kun pienen pään kasaaminen vaatii vähän enemmän kuin toisella koiralla vaatisi! Ensi kerralla sitten.

Itse yksilösuorituksissa Kida oli ihan rento, vaikka viilaamisen tarvetta vielä onkin. Annan itse välillä vahingossa ylimääräisiä "apuja" kropallani (sen siitä saa, kun ei ole kukaan koskaan treenejä katsomassa) ja muutenkin häiriö saattaa aiheuttaa hallaa. Hyppynoudossa perusasento jäi melkein kokonaan ottamatta, koska juuri palautushetkellä alkoi selkäni takaa kuulua kameran räiske. Kidakin jäi kuvaajaa toljottamaan silmät pyöreinä, mutta palasi onneksi ruotuun. Parhautta kokeessa oli ehdottomasti a) kympin ruutu, ihan oli ansaittu! ja b) palautunut metallikapula. Ja tietty se, että Kidalla oli hauskaa! VOI1-tulos jäi paikkamakuun päähän.





Naurun koe olikin sitten mälsempi, vaikka tulos olikin parempi. Se oli vireetön. Olin pitänyt perjntain tappotylsänä pakkovapaana, mutta silti iloinen meno ei päätynyt kehään asti, vaan koira tuntui alusta asti tahmealta. Noudot ja muut suoritti tympääntyneenä ravissa. Se otti myös painetta tuomarista, joka ensinnäkin tuli hyvin lähelle (mikä ahdisti hieman minuakin) ja toisekseen alkoi motkottaa pitkään ja hartaasti jalkani liikkeestä, jonka vahingossa tein liikkeestä maahanmenon lopussa. Minulle itsellenikin jäi huono maku suuhun tästä "avautumisesta", joten ei ihme, ettei Naurullakaan järin mukavaa tokokehässä ollut. Tämä on sääli, koska olen kuitenkin maksanut kilpailusuorituksesta, enkä ole tullut sinne yleisön edessä sätittäväksi. Virheiden kommentoiminen on ok suorituksen lopussa, mutta mokomanlainen käytös meni mielestäni hieman ylitse.

Parasta kokeessa oli kuitenkin nähdä, ettei treeni ole valunut hukkaan. Huolimatta olemattomasta vireestä Nauru teki koetilanteeseen nähden kivat kaukot. Vielä hauskempaa oli nähdä, miten loppupalkan sijoittaminen hypyn taakse on parantanut hyppyä. Koirahan suorastaan syttyi päästessään hyppy-käskylle, ja vaikka istuminen kärsikin innokkuuden takia (vaati kaksoiskäskyn), valitsen tämän paljon mieluummin kuin koiran, joka apaattisena jää hypyn väärälle puolelle. Nauruhan suorastaan leiskautti yli! Ja huolimatta huonosta esiintymisestän se sai kuitenkin tehtävät suoritettua, nappasi haetun AVO1-tuloksen ja sijoittui neljänneksi. Periaatteessa kolmanneksi, kakkospalli kun oli jaettu kahden koiran saatua saman pistemäärän.





Nauru jääkin treeneihin parantelemaan kisavirettä ja luultavasti, kun tulosta jossain vaiheessa elämää on saatu, siirrytään suoraan voittajaluokan koitoksiin. Kidan kohdalla siirtyminen erikoisvoittajaan oli niin lähellä, että etsin pikimmiten uuden kokeen, jonne mennä kokeilemaan onnea. Sitä odotellessa siis! Onhan tämä jo ihan huippua siihen nähden, että vajaa vuosi sitten koira piti suurinpiirtein kantaa ulos kehästä, kun sitä ahdisti niin kamalasti. :) Ei ahdistanut enää, ainakaan yksilösuorituksissa!

Nyt meillä onkin edessä hauskat päivät neljän koiran voimin. Essi on kipeä, joten hain Narin vahvistamaan laumamme paimenkoirakantaa! Heti huomenissa kömmitään vapaapäivää viettämään treenaillen, toivottavasti olisi hieman lämpimämpää kuin tänään. Tästä treenistä kuitenkin tarinaa myöhemmin, samalla voisin kertoa viime perjantain agilitysta, jota Tapsa lähti suorittamaan Naurun tuuraajana!