Viime viikolla minä vallan innostuin. Kunto on minulla huono ja vapaapäivää pukkasi, niin jotenkin kummassa sitten keksin pakata autoon kolme kappaletta koiraa ja aloittaa uuden treeniperinteen tälle vuodelle. Minusta juokseminen on aina ollut tylsää, mutta niin sitä vaan asenne paranee, kun on huippukoirat seurana. Teinkin siis sellaisen treenipuristuksen, että ensin kävin juoksemassa kunnon juoksulenkin Kidan kanssa, jonka jälkeen tein vetoharjoituksia Naurun kanssa. Koko homman kruunasi pitkä metsälenkki, jonne myös Tara pääsi mukaan. Minulla oli hurjan hauskaa, samoin koirilla ja juoksukuntoni palaa nopeasti, oten päätin tunkea treenisuunnitelmaan tällaisen rykäyksen kerran viikossa tai kahdessa, vähintään.

Alkuun juoksumatka on lyhyttä ja pyrähtelevää, varsinkin kun tiet ovat ikävässä kunnossa. Kidalla kuitenkin vetomotivaatio on edelleen kohdillaan ja se on ihan huippukaveri näissä hommissa. Nauru tekee vielä lyhyitä motivaatiota nostattavia pyrähdyksiä kaukopalkalle, mutta sekin vetää rohkeasti ja innokkaasti, vaikka harjoituskertoja on takana vasta kaksi kappaletta. Kunhan kelit muuttuvat keväisemmiksi ja tiet kuivuvat lupasi tyttöystäväni tulla nappaamaan vähän kuvamateriaalia juoksumenostamme. Yritin vapisevin käsin ottaa videokuvaa kesken juoksemisen, mutta siinä ei paljoa ihasteltavaa ole: hurjasti keinuva kuva ja aussien iloinen, juokseva pylly.





Malttamattomana ja tyhmänä ihmisenä ilmoitin myös kummankin (!) aussien tokokokeeseen. Kida voikin vielä yllättää positiivisesti, Nauru tuskin sellaista tekee. Olemme käyneet treenaamassa häiriössä pari kertaa ja ihastuttavaa oli esimerkiksi se, että Kida pysyy huoletta paikkamakuussa vaikka vieras koira suorittaa zetaa aivan naaman edessä. Naurun tekeminen riippuu aivan päivästä ja sen päässä killuvista ajatuksista, mutta aion kokeeseen asti tehdä iloisia asioita ja treenata kaukopalkkaa, jonka voimin toivottavasti ansaitsee yhden kappaleen avoimen luokan ykköstä.

Agilitykisoihin ei maaliskuussa ole rahaa aikaa, sillä luvassa on tokokokeen lisäksi valmennus, mätsäriajelua, Narin käyttämistä näyttelyssä (ihanaa!) ja jopa pyrähdys Ruotsissa - tosin ilman koiria. ;) Ensi viikolla tapahtuvan miniloman ajaksi Tara menee tyttöystäväni vanhempia ilahduttamaan, paimenkoirat taas Lohjalle Essin rasitteeksi iloksi. Kyllä on Narilla varmasti hauskaa, kun kavereita tulee kaksi kappaletta, vaikka Kida ei ehkä se ilopillerein tyyppi olekaan.









Ajelimme tyttöystäväni kanssa Etelä-Savoon katsomaan rakasta äitiäni, hänen avomiestään, lemmikkejä ja uutta asuntoa. Matka vierähti reippaasti kun seura on parasta, koiratkin saatiin kyytiin, vaikka autoni takakontin lukko hieman reistaileekin. Oli ihana viettää pari päivää saunoen, syöden hyvin ja lörpötellen. Keskellä mäntymetsäisiä maisemia oli ihana heittää lenkkiä ja koirat saivat nautiskella pihalla oleskelusta (tai kompostin kaivelemisesta...) täysin rinnoin. Tietenkin parasta oli päästä moikkaamaan maailman ihaninta Rosa-pommia, jonka voisin kantaa kotiini milloin vain. Pieni, pörröinen ilopilleri sopisi laumaan oikein mainiosti. ;) Jonakin päivänä!

Tietenkin reissu oli ihan mahtavaa special-aikaa etenkin Tapsalle, joka sai paljon huomiota ja metsässä möhnäämistä varten aikaa ihan urakalla.









Kyllä, autonavaimet ovat mitä parhain lelu koirien juoksutukseen. Eikun.