Pitkästä aikaa tokokokeissa!

0.21

Typerä tylsä kuvaton postaus, mutta hei, videota on!

Olipa jännää! Aivan koko pottia ei saatu kasaan, mutta nyt liippasi niin läheltä, että ensi kerralla sitten. Tuomari oli tykkänään vaihtunut kummallakin koiraeläimellä, paikka sentään pysyi samana. Racinel-areenalle singahdettiin "omille kulmille" kumpaisenkin tyttösen kanssa, Kida voittajaan, Nauru avoimeen.

Kidan koe meni hieman penkin alle heti alkuunsa, kun punainen nollasi paikkamakuun. Se oli kehään mennessä hyvin levoton ja stressaantunut, vaikka itse kilpailupaikalla oli ollut ihan oma itsensä. Piilosta näki peilin kautta, mitä Kida puuhastelee kentällä ja seurasinkin sen menoa silmä kovana. Koira kitisi, sen korvat pyörivät päälaella ja se näytti siltä, että ihan varmasti hylkään sen. Nousi istumaan heti kun näköpiiristä hävisin, korvat ja silmät pyörien istui kentällä kavereiden keskellä hyvän tovin. Sitten se rauhoittui, ilme tyyntyi, tajusi olevansa hommissa ja muuttui ehkä jotenkin vaivautuneeksi. Se painui takaisin makuulleen ja makasi ihan rauhassa loppuajan... sellaista se on, kun pienen pään kasaaminen vaatii vähän enemmän kuin toisella koiralla vaatisi! Ensi kerralla sitten.

Itse yksilösuorituksissa Kida oli ihan rento, vaikka viilaamisen tarvetta vielä onkin. Annan itse välillä vahingossa ylimääräisiä "apuja" kropallani (sen siitä saa, kun ei ole kukaan koskaan treenejä katsomassa) ja muutenkin häiriö saattaa aiheuttaa hallaa. Hyppynoudossa perusasento jäi melkein kokonaan ottamatta, koska juuri palautushetkellä alkoi selkäni takaa kuulua kameran räiske. Kidakin jäi kuvaajaa toljottamaan silmät pyöreinä, mutta palasi onneksi ruotuun. Parhautta kokeessa oli ehdottomasti a) kympin ruutu, ihan oli ansaittu! ja b) palautunut metallikapula. Ja tietty se, että Kidalla oli hauskaa! VOI1-tulos jäi paikkamakuun päähän.





Naurun koe olikin sitten mälsempi, vaikka tulos olikin parempi. Se oli vireetön. Olin pitänyt perjntain tappotylsänä pakkovapaana, mutta silti iloinen meno ei päätynyt kehään asti, vaan koira tuntui alusta asti tahmealta. Noudot ja muut suoritti tympääntyneenä ravissa. Se otti myös painetta tuomarista, joka ensinnäkin tuli hyvin lähelle (mikä ahdisti hieman minuakin) ja toisekseen alkoi motkottaa pitkään ja hartaasti jalkani liikkeestä, jonka vahingossa tein liikkeestä maahanmenon lopussa. Minulle itsellenikin jäi huono maku suuhun tästä "avautumisesta", joten ei ihme, ettei Naurullakaan järin mukavaa tokokehässä ollut. Tämä on sääli, koska olen kuitenkin maksanut kilpailusuorituksesta, enkä ole tullut sinne yleisön edessä sätittäväksi. Virheiden kommentoiminen on ok suorituksen lopussa, mutta mokomanlainen käytös meni mielestäni hieman ylitse.

Parasta kokeessa oli kuitenkin nähdä, ettei treeni ole valunut hukkaan. Huolimatta olemattomasta vireestä Nauru teki koetilanteeseen nähden kivat kaukot. Vielä hauskempaa oli nähdä, miten loppupalkan sijoittaminen hypyn taakse on parantanut hyppyä. Koirahan suorastaan syttyi päästessään hyppy-käskylle, ja vaikka istuminen kärsikin innokkuuden takia (vaati kaksoiskäskyn), valitsen tämän paljon mieluummin kuin koiran, joka apaattisena jää hypyn väärälle puolelle. Nauruhan suorastaan leiskautti yli! Ja huolimatta huonosta esiintymisestän se sai kuitenkin tehtävät suoritettua, nappasi haetun AVO1-tuloksen ja sijoittui neljänneksi. Periaatteessa kolmanneksi, kakkospalli kun oli jaettu kahden koiran saatua saman pistemäärän.





Nauru jääkin treeneihin parantelemaan kisavirettä ja luultavasti, kun tulosta jossain vaiheessa elämää on saatu, siirrytään suoraan voittajaluokan koitoksiin. Kidan kohdalla siirtyminen erikoisvoittajaan oli niin lähellä, että etsin pikimmiten uuden kokeen, jonne mennä kokeilemaan onnea. Sitä odotellessa siis! Onhan tämä jo ihan huippua siihen nähden, että vajaa vuosi sitten koira piti suurinpiirtein kantaa ulos kehästä, kun sitä ahdisti niin kamalasti. :) Ei ahdistanut enää, ainakaan yksilösuorituksissa!

Nyt meillä onkin edessä hauskat päivät neljän koiran voimin. Essi on kipeä, joten hain Narin vahvistamaan laumamme paimenkoirakantaa! Heti huomenissa kömmitään vapaapäivää viettämään treenaillen, toivottavasti olisi hieman lämpimämpää kuin tänään. Tästä treenistä kuitenkin tarinaa myöhemmin, samalla voisin kertoa viime perjantain agilitysta, jota Tapsa lähti suorittamaan Naurun tuuraajana!

Mites nämä turinat sitten?

9 kommenttia

  1. Vau. Oon aika sanaton tosta punasesta ja siitä miten hienosti se tekee verrattuna siihen, mitä se oli Lahdessa pari vuotta sitten. Se on mennyt huimasti eteenpäin! Eikun uutta matoa koukkuun vaan! Kyllä te vielä sen VOI1:n saatte! Nytkin liippasi niiiiin läheltä!

    Nauru näytti ihan bortsulta hetkittäin, kun se teki luoksarin stopin. En tiedä, videoissa näyttää siltä, että se oli varma siitä mitä tekee vain kaukoissa ja hypyllä. Häntä tötteröllä. Tosin tuskin se siitä johtuu, mutta onnea ykkösestä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhtikuun lopussa mennään kokeilemaan taas! Josko sieltä VOI1 napsahtaisi. :)

      Nauru on aika hankala tyyppi. Se tekee treeneissä tosi motivoituneesti ja lahjakkaasti, mutta palkatta ja kisapaineessa se reagoi vireen laskemisella. Kaukoja on treenattu nyt eniten, joten se selvästi on painunut kalloon. Hypyssä taas testattiin ihan uutta palkkausmenetelmää, joka selvästi tuotti tulosta. Nyt tämän avulla ja vähän sitä mukaillen haetaan innokkuutta koko kisasuorituksen kestäväksi, niin josko voittajassa tuloksia irtoaisi. :-)

      Poista
  2. Ikävä, että kisoista jäi huono maku suuhun :( Onnea kuitenkin Naurun ykkösestä ja hienosta kisasta myös Kidan kanssa!

    Miten muuten välipalkkaat kisoissa koiria liikkeiden väleissä? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan, kun täälläkin ollaan suuntaamassa rallyn höpöttämisestä hiljaisempaan tokoon :) Ehkä voisit tehdä kisavireestä jopa opetuspostauksen, kun olet esim. Kidalla saanut sen lukemani perusteella paljon paremmaksi vuosien aikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kidalla on joo parantunut huimasti, Naurulla vielä vähän vaiheessa.. :D

      Mä käytän takapalkkaa nykyään. Palkka jätetään kentän laidalle treeneihin mentäessä ja on tietty sana, josta palkalle saa mennä. Pienenä virittelyapuna onkin kysyä kesken tekemisen, että "muistatkos missä se palkka on?" niin koira reipastuu kummasti. Koirani oppivat selvästi erottamaan treeni-ja kilpailutilanteen siitä, onko palkkaa mukana vai ei, joten palkan siirtäminen takapalkaksi helpotti siinä, ettei treenitilanne ollutkaan enää niin täysin erilainen kuin koesessio.

      Alkuun takapalkalle piti vapauttaa liikkeiden välissä, pikku hiljaa parin liikkeen välein, kohtahan sitä menee jo useamman peräkkäin. Käytän kokeiden välissä myös paljon sosiaalista palkkaa ja olen opettanut myös nopean "nostatustempun", oka kohottaa koiran viretilaa. Tämä on opetettu palkkailemalla ahkerasti jotakin nopeasti suoritettavaa tehtävää, jonka suorittamisesta koira ilostuu huomattavasti. Nykyisin minulla voi nostattavina tekijöinä olla myös leluja tukemassa esimerkiksi luoksarien vauhdikkuutta, mutta aina se takapalkka on mukana ja se viimeinen, paras palkkio tehdystä työstä. Naurun hyppyesteen suorittaminen kokeessa parani sillä, kun aloin sijoittaa loppupalkan hyppyesteen taakse ja se sai vapautuksen palkalle hyppykäskyn jälkeen "valmis - hop" ja kun koira ponnistaa "palkka!". Nythän neiti kokeessa suorastaan räjähti esteen yli, vaikka aiemmalla kerralla kieltäytyi hyppäämästä koko kapistusta ja seisoi vain apaattisena neljällä tassullaan.

      Poista
    2. Kiitos vinkeistä :) Tuo varsinkin on hyvä, että palkalla saisi kisan tuntumaan tutummalta ja treenimäisemmältä! Auttaa varmaan todella paljon kokeissa koiran mielentilaan, kun omistaja on kuitenkin jännityksestä jäykkä :) Plus tuo, että etäpalkaknkin kanssa voi kuitenkin käyttää välipalkkana jotain muuta ei ole onnistunut vielä tulemaan pieneen mieleenikään!

      Meillä tosin Gatsby ei aina oikein kestä etäpalkkaa vaan alkaa piipata sekä kääntyillä esim seuratessa sitä kohti, jolloin eirtyisesti loppuasennot on rumia! Olen koittanut seuruuttaa/tehdä tehtäviä palkkaa kohti, mutta tämä ei ole auttanut... Onko siis vielä uutta vinkkiä tähän? Vai korjaantuisikohan sillä, että palkkaisin myös ennen vapautusta "isolle palkalle" jollakin pienemmällä?

      Poista
    3. Takapalkka on vaan asia, johon pitää opettaa. Joillakin se vie aikaa. Aloittaa helpoista lapsen askelista ja vaikeuttaa rauhakseltaan. Kunhan muistaa, ettei koira ikinä pääse rumasta lopusta tai työskentelystä palkalle: se onnistuma voi kestää vaikka kaksi sekuntia, mutta siitä se palkitaan. Vaikka suoritus olisi ollut kuinka kiva, mutta se tössähtää rumaan loppuasentoon koska palkan ennakointi, niin voivoi. Palkkaa ei heru. Uudestaan tekemään toinen iisimpi suoritus, josta voi sitten palkatakin.

      Myös tuo pienellä palkkaaminen voi toimia. Toinen on aloittaa puhtaasti ihan vaikka vaan kontaktiharjoituksista alkuvaiheessa ja lähteä seuruutusta ja muuta tekemään, kun palkka on "tullut tutummaksi".

      Poista
    4. Kiitos vinkeistä! Täytyy siis tajuta suhtautua etäpalkkaankin harjoiteltavana asiana! Ja ne pienemmät välipalkat (muutakin kuin jo käyttämäni kehu) voisivat auttaa siinä, ettei se etäpalkka ainakaan alkuun ole niin hirmun iso houkutus. :)

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat