Naurun rankka viikko

22.12

Käytiin uimassa. Lopulta Tapsa joutui jäähylle. Tapsa ei pitänyt siitä.


Omistaja vahingossa laati vähän turhankin aktiivisen viikkosuunnitelman ennenkaikkea nuorimmalle paimenlapselle. Anteeksi, Nauku! Korvaan tämän isoilla haleilla, valtavilla suukoilla ja tarjoamalla sinulle pitkiä, hyviä, rauhallisia yöunia! En suunnitellut tälle viikolle ihan tällaisia helteitä, jotka vaikuttavat vähän negatiivisesti koiran työskentelykykyyn.

Onneksi perjantai oli rento, kävimme kyllä kentillä suorittamassa iltalenkin ja itse koulutin agiryhmäni kunnialla, mutta en vienyt kuin Kidan käväisemään kentällä. Olen ylpeä itsehillinnästäni. Kirjoitin perjantaista MyDay-päivityksen, mutta sen julkaisu unohtui oikealla ajankohdalla, miten ärsyttävää!




Täyskäännös



Lauantaina aamulla Kida ja Tara matkustivat pikaisen päätöksen jälkeen äidilleni, sillä minä, Nauru, Oona ja Ora lähdimme Janakkalaan Agirotuun, jossa mudieläimellä oli kaksi starttia. Oli erikoista olla kisaturistina pitkästä aikaa, napsia valokuvia (joita voi katsella täältä) ja vaan fiilistellä kisaa, vähän shoppaillakin ja nähdä ihmisiä sekä koiria. Nauru oli vaatimattomasti maailman paras turistieläin. Se on rento, sosiaalinen ja mukautuvainen. Sitä ei häiritse tungos eikä mekkala eikä se kiihdy vieressä kilpailevista koirakoista. Sen voi huoletta jättää varjoon makaamaan vain hihnalla häkin seinään sidottuna, eikä se paikaltaan mihinkään mene häiriköimään tai huutele perään. Välillä makasimme vieretysten nurmikolla, ruokatauolla merle nukkui vapaana vieressäni kevyesti kuorsaten, vaikka maxikolmosten rata pyöri täydellä hulinalla varjopaikkamme vieressä. Huikea kisapäivä, jolle mittaa venähti 10 tuntia. Väliin mahdutimme myös pienen ilmaisutreenin Naurulle ja ennen kotimatkaa tekaisin vähän tokoakin viilenneessä ilmassa mukavalla nurmipohjalla. Nauru sai paljon positiivista huomiota ja eräs koiraputiikin pitäjä kehui rakkaan eläimeni maasta taivaisiin painottaen niin ulkonäköä kuin persoonaakin. Lämmin kiitos uudelleen tälle ystävälliselle naishenkilölle! Lämmitit mieltä sanoillasi.

Kida kisaturistina olisi vaan kuollut ketutukseen, koska se haluaisi kisamaan. Ja Tarasta homma olisi tyhmintä ikinä, koska sohvallakin voisi nukkua. Ainakin ne olivat onnellisia saadessaan vahtia maatalon pihapiiriä.




Perinneostos agirodusta. Toisella puolella on teksti "agilitydogs on the road". Nauru edustaa. :)


Melko uninen oli olotila vielä aamulla pitkän reissun jälkeen, mutta reippaasti tänään kapusimme jo aamulla autoon. Nappasimme kyytiin Julian ja ajelimme matkan höpötellen Nurmijärvelle Wirneen pääpomon luokse. Alkuun iso poppoo vanhoja ja uusia aussieihmisiä tutustui toisiinsa, mutta sitten kaahasimme hakutreeneihin läheiseen metsikköön. Naurulle oli tarkoitus tehdä samankaltainen laatikkotehtävä kuin aiemmalla hakutreenillä, mutta Nauru oli niin_väsynyt, että tehtävää oli helpotettava. Se oli raato, joka yritti parhaansa helteessä. Työskenteli puolella teholla, nenä oli tukossa ja silmätkin taisi olla kiinni. Kyllä se lopulta löysi kaikki neljä maalimiestä, mutta teki se yhden (tosi hienon!) tarkoituksettoman tyhjän piston ja monta väärää liikettä. Pitkän levon jälkeen teimme Marikan kanssa vielä ilmaisutreenin, kolme superhelppoa rullan palautusta. Koko koulutussetin kruunasi vielä yhteislenkki kahdeksan ison aussien ja pikkupentulauman kanssa läheiseen rantaan. Uiminen piristi selvästi ja rällääminen maistui vielä metsikön "viileydessä". Nurmijärveltä tiputimme Julian kyydistä ja ajelimme sitten äidille hakemaan Kidaa ja Taraa takaisin kotiin. Ehkä illalla käytän neidit vielä uiskentelemassa.

Huomenna menemme Hämeenlinnaan tapaamaan Sussua&Linkkiä sekä Katjaa&hänen laumaansa. Mukaan lähtevät Kida ja Nauru, Tara ei autossa hikoilusta taatusti nauttisi, kun sen treenit kovin minimaaliset olisivat kuitenkin. Tiistaina tapaamme Essin&Narin, tekemisemme on vaan vielä vähän auki. Ja keskiviikkona ajelemme Hyvinkäälle agilityepiksiin Sadun&Colhun kanssa. Huh huh, etten sanoisi. Täytyisi varmaan ottaa uima-allas mukaan.


Nauru ei ollut varma antaako Katariina luvan juomiselle.

Mites nämä turinat sitten?

6 kommenttia

  1. Miten sä kehtaatkin Tapsaa pistää hjäähylle!? Ja vielä uimisesta!? Eläinrääkkäystä väintäänkin tämmöinen menettely!

    No voi pientä, kuuliaista Naurua! Olinko sille niin kauhistus metsässä piileskellessäni, ettei vettäkään uskalleta enää juoda ;) Eiköhän siellä järvessä ole vielä pienen Naukuvaisen juomasessionkin jälkeen tarpeeksi vettä vielä uimiseen!

    Vielä loppuun iso kiitos ja kumarrus myös hauskoista kuvista Gatsbystä! Itse en niitä olisi ikinä pystynyt ottamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seisoit siinä vieressä ja jotain leikitit koiruuksia tai vastaavaa niin Nauru juodessaan sinua noin katsoi! Vai olikohan se Laura. No, joku mysteerinainen kuitenkin!

      Tapsa kävi hieman kuumana vedestä huolimatta. Hän yritti teurastaa viattoman lelun, enkä voinut katsella moista vääryyttä sivussa. :( Piti menetellä.

      Kiitän kiitoksista, kiva jos kuvat kelpasi!

      Poista
  2. Nauru vaikuttaa erittäin oivalliselta matkustus kumppanilta, kun ei agilitykisoissakaan turhia huudellut vaan rennosti otti. Onko se aina noin rauhallinen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauru on kyllä oivallinen seuralainen reissussa! Hyvin mukautuvainen ja reipas, säässä ja tilanteessa missä tahansa!

      Luonnehtisin Naurua ennemminkin tasapainoiseksi, sellaiseksi olen sitä aina kutsunut. Se on leikkisä, iloinen ja menevä, muttei yleensä sellaisella hössöttävällä ja koheltavalla tavalla. Se on pennusta saakka ollut hyvin lunki vieraissa paikoissa ja esimerkiksi kisamatkoilla: makoillut kehien vieressä sylissä tai kuorsannut häkissä onnellisena jo pikkupentuna. Sillä on todella hyvä pää ja hermot, eikä se stressaa turhuuksista. Hirmu helppo kumppani arjessa!

      Poista
    2. Kuulostaa kyllä erittäin kivalta tapaukselta :)

      Poista
    3. Saa tulla moikkaamaan jos jossain tapahtumassa tj näkee. :)

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat