Matkakertomus | 2500km erämaata | osa 1.

2.28



Olin kirjoittanut erittäin kattavan tekstin matkastamme, mutta sitten blogspot päätti pyyhkäistä sen savuna ilmaan. Hirvittävän mukavaa. Näin ollen minun pitää kirjoittaa koko kertomus uudestaan ja siksi päädyin julkaisemaan sen kahdessa osassa, sillä koko neljän päivän tapahtumien laatiminen yhdeksi tekstiksi oli melkoisen työläs prosessi yhdelle naiselle.

Päivä 1 - Perjantai

Starttasimme matkaan varsin myöhään, aamupäivällä, sillä kuten kahden naisen matkavalmisteluihin kuuluu, pitää aina tulla jonkinlaisia mystisiä tavaroiden katoamisia (tällä kertaa autonavaimet) ja viimehetken pakkausmuistamisia (joihin lukeutui nyt häkkien kanssa pelaaminen). Ajelimme vielä Jumboon hakemaan viimeisiä välttämättömiä matkatavaroita, joihin lukeutui herttainen, vaaleanpunainen grilliämpäri! Kun totesimme kaiken olevan kunnossa, pääsimme vihdoin matkaan kellon ollessa yksi iltapäivällä. Matka sujui pirteissä tunnelmissa, jännitys tuntui olevan katossa! Määränpää oli suosikkini, jossa olen halunnut käydä jo pitkään: Yyterin koirarannat.









Yyterin koiraranta oli paratiisi! Hiekka oli valkoista, rantaviiva jatkui niin kovin kauas. Vesi oli pitkään matalaa ja niin ihanan lämmintä! Saimme viettää aikaa rauhassa, omassa seurassamme. Minä nautiskelin säästä ja kuvien räpsimisestä - kunnes kamerani päätti sanoa itsensä irti, mm. jumittamalla tarkennuksen ja näytön käytön. Mitä hittoa, jos saan kysyä, kyseessä on aivan uusi kamera. Kyllähän tämä latisti fiilistä, mutta onneksi olin pakannut Oonan kameran mukaan, joten sain iskettyä objektiivin kiinni toiseen runkoon ja pystyin jatkamaan sitä, mitä olin tullut tekemään.

Koirilla oli luonnollisesti kovin hauskaa pitkän ajan. Lopulta ne kierivät hiekassa itseään kuiviksi ja vaikuttivat raukeilta jatkaessamme matkaa. Kida ei ole suuri vesistöjen fani, mutta sekin innostui spurttailemaan hietikolla ja jakamaan hiekkaisia suukkoja. Ajelimme lähellä olevaan Kotipizzaan ruokailemaan ja sitten matkamme jatkuikin eteenpäin länsirannikkoa pitkin. Ajelimme Vaasan yli melkein Oravaiseen asti, josta päätimme etsiä yösijan. Löysimmekin melkoisen autontappo-polun, joka vei meidät suojaisalle nurmiparkille, jonne olisi lopulta päässyt ihan asiallistakin hiekkatietä... hupsista. Sinne kuitenkin pystytimme teltan, aivan ihmisen jättämän paskakasan viereen, jonka nauraen peitimme heinillä ja merkistsimme löytämällämme siideritölkillä. Erittäin mainio sijainti, kaikki koirat kävivät maistamassa "herkullista" tuotosta jossain välissä... Hyttyset hieman vinkuivat, mutta iltalenkin saimme heittää rauhassa. Tämän jälkeen iskimme koirille ruokaa naamaa ja valuimme telttaan. Minun koirani nukkuivat kanssamme sisäteltassa, Ora taas (joka ahdistuu yhdistelmästä pieni tila + monta koiraa) nukkui valtavassa metallihäkissäni teltan eteistilassa. Pelkäsin ensimmäisen yön olevan erittäin levoton, mutta vielä mitä! Alun hämmästelyn jälkeen kaikki kolme koiraani asettuivat kauniisti nukkumaan: Nauru päidemme yllä, Kida jaloissa, Tara kainalossa. Ihanat, sopeutuvaiset tyyppini.

Ajelimme päivän aikana n. 500km. Ajoaika oli klo 13-22.








Päivä 2 - Lauantai

Yön jälkeen hoidimme aamuaskareet nopeasti, lähinnä siksi, kun hyttyset ärsyttivät. Pakattuamme tavarat ja teltan lähdimme aamukävelylle, jonka jälkeen koiraseni saivat ruokaa ja sitten olikin aika loikata auton kyytiin (joka onneksi ei ollut vaurioitunut kinttupolulla ajelusta!). Matkasimme Kokkolaan, Prismaan, josta haimme itsellemme aamiaista autoon. Seuraava pysäkki kun oli vasta Kalajoella! Lisää vesimäistä menoa oli luvassa, kun löysimme hiekkasärkille. Kauniit maisemat olivat kuin etelän rantalomalta, hiekka oli vieläkin kuumempaa kuin Yyterissä ja meri - se vain jatkui kauas kaukaisuuteen! Olisin voinut jäädä sinne, pystyttää telttani rantaan ja nauttia siitä kauneudesta joka ikinen hetki. Koirat pääsivät vaihteeksi uiskentelemaan, kahlaamaan ja spurttailemaan hietikolla. Oli rankkaa treeniä ihan vaan kävellä vedessä, jalka kerrallaan. Varsinkin Naurun takaset väsyivät ja lopulta sen pomput näyttivät varsin eksoottisilta, kun se yritti päästä mahdollisimman vähällä jalkajumpalla eteenpäin.












Uintireissulla koirat ansaitsivat kehuja niin ranskalaiselta turistilta kuin pieneltä tytöltäkin, joka ihasteli hauvoja kauempaa ollessamme ABC:lla täyttämässä vesipulloja. Koirillani on veräjä takakontissa, jonka saa lukkoon, joten jätän usein takakontin luukun auki taatakseni viileyden, kun pelkoa koirien pihistämisestä ei ole. Kalajoelta matkamme jatkui Ouluun, jossa kävimme hakemassa ruokatarpeita. Oulu-Tornio välillä kävimme vilkaisemassa jo hiljeneviä maalaismarkkinoita yhdessä Taran kanssa ja sitten löysimme taukopaikalle, jossa grillaus katoksessa oli mahdollista. Sää suosi kyllä meitä, muutaman kerran vettä tuli kuin saavista kesken ajelumme, mutta pysähtyessä sade pysyi kaukana, paitsi tuon yhden grillauskerran! Koirat saivat oikoa jalkojaan vapaasti ja vain kerran paikalle pölähti turisteja matkailuautolla, jonka tytöt saivat huutaa, koska en edes huomannut moisen ilmestymistä... hupsista.

Torniossa ylitimme Suomen ja Ruotsin rajan - ja voi pienen Oonan iloa, kun pääsi ihan vieraassa maassa autoa ajamaan! Ihana. Nautiskelimme maalaismaisemista ja otimme suunnaksi Gällivaren (suom. Jällivaara), ajatuksena etsiä yöpymispaikka ennen sitä. Pohjoisen napapiirin jälkeen ilmestyivät erittäin itsemurha-alttiit porot, joista yksi aivan pokerinaamalla juoksi autoamme vastaan, väistäen vasta viime hetkellä. Komea salama halkoi kerran ilmaan ja pilvi ryöppysi päällemme valtavan määrän vettä, joka onneksi loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ohitettuamme melkoisen porotokan pysähdyimme pystyttämään leiriä suurelle hiekkakentälle, n. 20km ennen Gällivaren kylää. Hyttyset olivat ihan mahdottoman äkäisiä, joten iltatoimet suoriutuivat ennätysvauhdissa. Iltalenkki jäi nihkeäksi reittien puutteessa, mutta saatuaan iltaruoan raahusti telttaan kovin väsynyttä sakkia, jotka nukahti yksitellen hyvin nopeasti. Yö oli perin yötön ja valoisa ja vain korppi raakkui rauhoittavasti jossain kaukaisuudessa.







Ajomatkaa kertyi tänä päivänä n. 600km. Ajoaika oli klo 9-22.

Mites nämä turinat sitten?

4 kommenttia

  1. Teksti loppui ihanan runollisesti tohon korppiin! Ja mä en tiedä mikä mua vaivaa mutta hihittelin sille kakkakasalle täällä itekseni :DDD Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkakasa oli aika eeppinen. :'D Hyvä me.
      Kiitos!

      Poista
  2. Kuulostaa ihan huippu reissulta! Odotan innolla jatkoa :) Ja tietty ihan mielettömän hienoja kuvia lisää!

    VastaaPoista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat