Kuuleeks mua kukaan?

23.10


Otsikkoa lainaava kappale ei kuulu suosikkeihini millään tapaa, mutta kieltämättä kysymys sopii päivityksen aiheeseen. Koska kyseessä on taas umpitylsä turinointi agilityn ihmeellisestä maailmasta, iki-ihanista aussieista ja höpsöstä Tarasta, aion maustaa tarinaa heittämällä teille haasteen Agarwaen-blogin Lauraa matkien. Kaikissa hienoissa, suosituissa blogeissa tätä aina tiedustellaan, mutta yhtäkkiä tajusin, että vaikka oma blogini ei mikään ultimaattinen ja erikoisen .... erikoinen ole, tätä seuraa kuitenkin iso kasa ihmisiä!

Te, lukijat, kiinnostatte minua. Joten kertokaa minulle, keitä te olette!
Kirjoittakaa kommenttilootaan jotain itsestänne. Tunnenko sinut, olemmeko tavanneet? Onko sinulla koira, millainen, mitä harrastatte, missä? Tykkäätkö suklaasta vai napsitko mieluummin namusia? Masentaako syksy, vai tunnetko sen tuovan energiaa lähestyvään talveen? Sana on vapaa!




Eilen piti mennä "ihan vaan nopeasti käymään kentillä". Joopa joo. Neljä tuntia siellä vierähti, eikä tullut edes tylsää. Sain mäkkiruokaakin kuljetuksella, joten piknik vain paransi päivää!

Kidan piti tehdä kisanomaista rataa, ja samalla piti sekuntikellolla tarkistaa, millaisiin vauhteihin se pääsee. Matka kuitenkin kusahti jokaisella yrityksellä keppeihin, joista Kida syöksähti omia aikojaan pois. Syynä taisi olla puomi, joka oli vastassa keppien päässä, eikä punapaimen sitten sietänyt pujottelemista kohti suurta objektia. Purin siis turhautumani treenaamalla keppejä kunnolla. Pidin suuni tukossa kepeille ohjattuani, Oona oli palkan kanssa keppien päässä ja palkkasi Kidan neidin selvitettyä esteen. Hidastahan meno oli, mutta itsenäistä. Se ei vilkaissut suuntaani kertaakaan eikä välittänyt vaikka jättäydyin pois. Tajusin ongelman yhä uudestaan olevan se, ettei Kidan focus ole suunnattuna oikeaan paikkaan: keppien loppuun. Se viilettää kaukana radalla juosten kymmenellä mielikuvituskintullaan. Focus taitaa olla sana, joka blogissamme vilahtaa joka ikinen päivitys.

Kepeiltä kontaktitreeniin. Puomin alastulo pöydälle, alastulon päässä maassa targetti. Tehtävä: Kida menee alastulon ja läpsäisee targettia, josta tulee palkkio naksautuksen jälkeen. Tehtävä sujui itseasiassa hyvin. Vauhti ei ollut huumaava, mutta Kidalla ei koskaan opetteluvaiheessa ole. Sen ajatus oli kuitenkin selvästi oikeassa paikassa, esteen alastulolla, on-offissa. Namikuppi hidasti sitä entisestään, mutta kun palkkio vaihdettiinkin tehtäväksi, alkoi homma sujua paremmin. Jatkoa odotellessa....




Nauru teki ensimmäistä ratatreeniä! Oli aika sähellystä osaltaan. Välillä kiinnosti kaukopalkka liikaa, jonka takia sain äyskähtää rumastikin. Välillä hösötytti, mieluummin ärripurrattiin ja maistettiin ohjaavaa kättä, mutta sitten palikat pistettiin kasaan korvien välissä ja jaksettiin tehdä töitä. Lopultahan tuolta tuli ihan mallikelpoisiakin suorituksia, super-penska! Rata oli Hyvinkään möllikisoissa ja pihistin sen julkeasti toisten blogeista.

Luoksareitä tehdään mukavaan päivävauhtiin. Eteenmeno tuolla on hyvin, joskin oli hidas, kun väsymystä tuppasi jo olemaan. Uudeksi leluksi Kakara Kitinälle otin riimunnarun, joka tietenkin oli aivan iiiihana, kun sitä sai raahata, riepottaa ja kiskoa. Ja jostain syystä se metalliosa oli suussa kokoajan, vaikka yritin sen piilottaa aikomuksena leikata se pois kokonaan. Logiikka?


Hirmuriesan blogista. Tattis!

Tapsa oli opetuskoira. Minusta on ihanaa nähdä, miten Tara toimii muiden ohjauksessa (taisin tästä viimeksikin hehkuttaa), ja minusta on hauskaa, kun voin tarjota toisellemahdollisuuden oppia uskollisen, pätevän ja ihanan Tapsan kanssa. Satu juoksi saman alkeisradan noutajan kanssa, ja kaksikko selvisi hienosti. Sadusta kehkeytyy vielä erittäin taitava ohjaaja, niin hyvin hän on imenyt tietoa jo nyt. Hänen ja koiransa kilpailu-uraa odotellessa, siis. ;)
Videota, jossa on myös Sadun juokseminen Taran kanssa, on katsottavissa täällä.
Juoksin itsekin radan Taran kanssa, ja myös Oona fiilisteli sen + kepit noutajan kera. Minua alkoi melkein niiskututtaa, niin ihanaa noutajan kanssa on tehdä. Sen silmät loistaa, sillä on niin hauskaa. Se on täynnä tarmoa ja tahtoa (ja desipelejä). Illalla se makasi sängyllä ylen tyytyväisenä päivään, ja minun teki mieli hukuttaa se halauksiin ja kuiskutuksiin. Tara on ihan ykkönen, mahtava koira, opettajani ja ystäväni.
Lisäksi se näytti hurjan urheilulliselta BoT päällään loppukävelyillä. Niin nuorekkaalta.

Mites nämä turinat sitten?

15 kommenttia

  1. Lukijana -96 poikatyttö, yli 6kk Lapinporokoira messissä, harrastukset olemattomat vielä jos ei mätsärei lasketa, tähtäimessä agility ja koiratanssi ja muu sählinki, syksy on kivaa kunhan ei oo märkää eikä tassut kastu liikaa, musiikki elämäni suola ja kirjallisuus samoin, koirani näyttää sinisessä kaulahuivissa sherlockilta (idk) ja niin eespäin ^^ Sulla mukava blogi, siksi lukeilen!

    VastaaPoista
  2. Mun ei varmaan tarvitse esitellä? ;D Tapsa on paras (melkein aina). <3

    VastaaPoista
  3. - No ei olla tavattu, koska dtm:ssä on aina "muutama" muu ihminen ja hirveesti liikaa pinta-alaa :( Ehkä jo ens kerralla?
    -Onhan mulla noita koiria ja kai mä niiden kanssa jotain harrastankin.. ainakin toisinaan! JanKK on meidän seura tällä hetkellä ja siellä myö treenataan tokoa.
    -Tykkään suklaasta ja lahjoituksia saa lähettää, lupaan syödä kaikki!
    -Rakastan syksyä!
    - Randomfaktoina: tykkään listoista (no shit?) ja mun mielestä paras kuva sun blogissa ikinä on se sun ja Kidan pussauskuva. Hellyyttävyyden multihuipentuma! Ei mulla mitään oikeesti tärkeetä siis taaskaan... Miksi harrastan aina tätä urpoilua sun qruiseriin ja blogiin? Ehehe

    VastaaPoista
  4. Törkeän hieno kuva toi ihan ensimmäinen postauksen kuva!! :D

    Kysymyksiin:
    Tunnetaan me osittain. Toisilta alueilta enemmän ja toisilta alueilta sitten taas ei ehkä ollenkaan. :) Olemme tavanneet agilityn parissa, muuten on aina tapaamiset epäonnistuneet harmillisesti. Ehkä vielä joskus?

    Valo-Vimse-Setäkoira on sellanen Stadin revityin laku. Se on maailman paras koira ja mun ehdoton sielunpuolikas. Harrastetaan lähinnä agia ja tokoa, mutta tehdään muutakin ja kokeiltavanakin on vielä vaikka mitä. Harrastataan agia HAU:lla ja tokoa HSKP:n nuorten koirien tokoringissä ja kisaavien ryhmässä. Lisäksi kuulutaan Helsingin Palveluskoiraharrastajiin, mutta sieltä ei olla löydetty meille sopivaa ryhmää. :(

    No tykkään suklaasta, tykkään nameistakin. Ehkä kaupassa valitsen helpommin ennemmin suklaata, mutta toisaalta syön harvoin karkkia. Ja sittenkun syön, ostan leffanameiksi irtiksiä. Jolloin syön enemmän nameja. Eli en tiedä, mikä on lopputulema, kumpaa lopulta syön enemmän :D

    Mua ahdistaa syksy ja pimeys. Tuntuu, että työmäärä koulussa on ihan jäätävä, päivät pimenee, joten on vaikeampi liikuttaa koira ja treenata. Väsymyskin iskee aiemmin, kun aivot luulee, että on nukkumaanmenoaika. Lisäksi on kamalan kylmä, eri tavalla kuin pakkasella. Tää menee luihin ja ytimiin. Väreistä ja aurinkoisista syyspäivistä nautin kyllä :) Ja kevyistä syyssateista, sateesta kun tykkään.

    Mä tykkään tästä ulkoasusta! Harmaa on mun lempiväri<3 Tää olis myös helppo päivittää talvi- tai jouluversioon :) Blogi on kiva, te ootte ihana tiimi ja Tapsa on kyllä munkin mielestä aivan upea tätikoira!

    VastaaPoista
  5. Tunnetaan. Tutustuttiin netissä ja ollaan tavattu joku 4-6 kertaa. Olin teillä yhden viikonlopun ja minulla oli mukavaa. Pidän teistä!

    Minulla on 12 viikkoinen aussienalku Wirneen Ilopilleri - Ilo. Me olemme kasvattajan kautta samoissa joukoissa ja minusta se on hauskaa. Ilo opettelee vielä pääosin elämän perusjuttuja, mutta ollaan me vähän muutakin puuhailtu. Aikeissa harrastaa TOKOa ja agilityä tosissaan. Alkuvuodesta ajattelin lähteä harrastamaan Tamskilla. Minua kiinnostaa myös useat muut lajit, joten katsotaan mitä muuta mukavaa keksitään.

    Tykkään suklaasta ja nameista, enemmän suklaasta. Harvakseltaan tosin herkut on makeita kun herkutellessa syödään useammin sipsiä ja dippiä.

    Tällä hetkellä on vähän erikoiset fiilikset, mutta rrrakastan syksyä. Ilma on jo viilentynyt, mutta aurinko lämmittää. On raikasta. Luonto on pullollaan toinen toistaan kauniimpia värejä, luonto on uskomaton. Ainoa iso miinus on hirvikärpäset ja se valitettavasti rajoittaa omaa elämääni ihan liikaa. Muuten syksy olisi paras vuodenaika kaikista.

    Terkkuja!

    VastaaPoista
  6. Tunnetaan, koira hommeleista alunperin. Ja kyllä ollaan tavattu useastikkin.
    Koiriakin löytyy, niiden kanssa harrastellaan tokoa, agia ja näyttelyitä, ja toivottavasti pienimmästä kasvaisi hurja rallytoko koira.
    Suklaa ehdottomasti, ei oikein nuo karkki karkit iske enää.
    Syksy ei masenna, musta on ihana kun ilma on viileämpi, pysty touhuumaan eritavalla ja jaksaa paremmin. Toki jatkuvat vesisateet välil riepoo. Mut pää sääntösesti syksyn tulo ja sen viileys piristää.
    Musta on mukava seurailla teidän blogia, hyviä vinkkejä saa omaan tekemiseen. Ja niin Tapsa on ihana supermummeli <3

    VastaaPoista
  7. Mekin tunnetaan ja mun puolelta olis kiva jos tutustuttais vielä paremmin, vaikka mäkin oon tämmönen... Tunnesekasorto, joka ei oikeen osaa olla mitenkään päin.

    Joo, mul on toi Linkki. Perhanan bordercollie, joka osaa olla maailman ihanin kundi. Me harrastetaan sohvalla löhöilyä, pitkiä metsälenkkejä, ja taidetaan oikeesti suuntautua enemmän tonne pk-puolelle. Haku on meille se THE juttu.

    Mä en välitä suklaasta. Tykkään lämmöstä, mutta oon tosi herkkä kuumuudelle. En oo juurikaan perso herkuille, mut hyvä ruoka on tosi lähellä mun sydäntä. Etenkin lämminruoka, pääruoka. Miksi sitä sanotaan. Jälkkäritkin on ihanjees, mut niidenkin pitää sopia pääaterian kans yhteen ja täydentää niitä makuja.

    Mulle syksy tuo ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta tunnen syttyväni eloon, koska syksy tietää aina aktiivista harrastelua, töitä ja koulua. Ei ehdi tulemaan tylsää ja tuntuu välillä (tosi usein) siltä, että aika vaan loppuu kesken, eikä mitään pysty tekemään. Tai ei ehdi. Mä myös rakastan ruskaa ja aurinkoisia kelejä syksyssä. Mut myös sumuiset aamut on lähellä mun sydäntä. Raikkaassa syksysäässä on myös ihana lenkkeillä.

    VastaaPoista
  8. Hei, alotin sinun blogin lukemisen aika vasta. Emme tunne "oikeasta" elämästä.
    Olen Janika, mukanani novacotiannoutaja ja lapiporokoiramix :D Kiinnostuin blogistasi, koska koirarodut ovat kaikki ihania ja blogeista saa aina kivasti vinkkejä ja kuulee vastaavia kokemuksia liittyen koirien kanssa puuhasteluun ja koulutukseen. Lapinporokoiramix on 3-vuotias ja tolleritypykkä vasta vajaat 5 kuukautta.

    VastaaPoista
  9. Tuntemiseen en kommentoi paljoakaan, netin välityksellä ollaan kyllä jaariteltu niitä näitä ja kuhan nyt kuun vaihteessa Vantaalaistun olisi kiva päästä treffaamaan! Ehkä pääset jopa auttamaan näiden susirajalla villiintyneiden yksilöiden kesyyntymisprosesessissa, jos tunnen olevani ihan hakoteillä. :D

    Tosiaan siis koirinahan mulla on tuo ehkä maailman pöhköin mutta silti niin suloinen Sera tolleri ja kaverina wnb lbn Blägi, tulevaisuudessa ehkä jotain muutakin! Tällä hetkellä nuo hauvat nauttii vaan kotona loikoilusta susirajalla kun itse olen pk- seudulla opiskelemassa. Mutta hakemus vetää HSKH:n joten ehkä me joskus siellä törmäillään agin ja tokon merkeissä. Kotopuolella 'harrastetaan' nomea ja mejää, mutta ne ovat kyllä enemmänkin vain mileikästä aivopuuhaa noille, kun ei ainakaan tollerin pääkoppa kestä nomea tuon enempää. Mejän suhteen vielä sentään toiveita..
    Oivoi, miksi pitää edes mainita mitään makeaa, karkit, karkit ja karkit! Olen mahdoton namujen mutustelia ja siitä tavasta olisi pakko pian päästä irti.. :D Syksy asiaa kommentoin sekavin fiiliksin. Rakastun ja masennun. Rakastan syksyä ja ei talvessakaan mitään vikaa ole, olen vain niin hirveä vilukissa, että mielestäni yli 3kk putkeen palelua on liikaa kerrassaan!
    Mutta! Näin muuten, olisin erittäin iloinen jos tuon muuton yhteydessä ja jälkeen, pääsisin koirien kanssa teitä treffaamaan, ja samalla vähän purkamaan noiden koirien stressitasoa. Pieni punainen onneksi tuskin niin hirveästi stressaa, mutta vanhemmasta en menisi lupaamaan. Se varmaan vetää herneet nenään ja näyttää vain pyllyään meille ihmisille, kun pistämme sen kerrostalo neliöön asumaan. Enään ei mustatäystuho saa juosta pihalla miten kiinnostaa, vaan sen on sopeuduttava kaupunkiin. :(

    VastaaPoista
  10. Toi eka kuva on aivan mahtava!!! <3

    Minä minä minä: Olemme tavanneet ja tulemme varmaan tapaamaankin useasti ainakin Wirneen riennoissa ellei muutenkin :)

    Hihnojen toisissa päissä köpöttelee tolleripappa Eddie, joskus hieman vetäen töpsöttävä hoffi Fero sekä lähinnä hihnaa pureskellen loikkiva aussienpentunen Gatsby. Eddie on eläkkeellä, tosin aikanaan mentiin mukana tokossa, nomessa sekä agissa. Temppuja se osaa ehkä säälittävänkin paljon, kun oppii niin hyvin :) Feron kanssa on harrastettu vaihtelevalla menestyksellä normaalina koirana esiintymistä. Pitkälle ollaan päästy, mutta ei sen hermot aina kaikkia tilanteita vieläkään kestä. Gatsbyn kanssa on nyt intoa puhkuen ryömitty pelastuskoiramettissä! Lisäks ollaan varmaan suuntaamassa tokoileen ja jäljestys kiinnostaa omistajaa, tosin vasta yhden jäljen olen pennulle ehtinyt tehdä.

    SUKLAAKARKKEJA! NAM!

    Syksy - tuo kavala kesän tappajan! Mihin se kesä meni? Miks kaikki kuolee? Kauhiaa piemeyttä! Mä en ala! Ja nyt sataakin taas! Äitiiiiii! Mutta toisaalta sieniä! Ihania värejä! Raikas ilma! Punaiset posket! Eddiekin jaksaa taas eri tavalla lenkkeillä! Taidankin lähtee näillä puheilla heti taas mettään! <3

    Vapauttakaa sana!

    VastaaPoista
  11. olen tämmöinen salainen aktiivinen lukija, 20-vee koiraharrastaja! olen lukenut blogiasi auspain ihailujeni vallassa ja nyt vihdoin omistan omankin. kirjoitat treeneistä niin antoisasti, että on mukava lukea ja saa paljon irti. mullakin on hullu kolmen koiran jengi, johon kuuluu pian 4-vuotias corgipoika Eetu, kohta 2-vuotias corgipoika Unski sekä uusin tulokas auspai lapsukainen. treenaillaan monipuolisesti kaikkea laidasta laitaan!

    vastaan suklaa!

    VastaaPoista
  12. Ehkä mieki vastaan nyt muistaessani ja kerrankin koneella ollessani :D Kännykädataus on uusi harrastukseni ja silloin ei pitkiä tekstejä tule :'DD
    Mutta tälläinen pian jo (oikeesti miten voin jo täyttää?) 21 vuotta täyttävä naispuolinen henkilö, ja ollaan myös tavattu ihan oikeassakin maailmassa useampaankin kertaan, lisäksi netissä juteltu enenmmänkin. :) Itseltäni löytyy toi puupäälapinkoira jonka kanssa yritetään harrastella jotakin :D Ja tottakai on seurattava teitä, kirjoituksista saa paljon irti ja muutenkin tykkään siitä miten kirjoitat :) Ja on kiva kuulla miten teillä menee! :D Mutta eiköhän tässä taas kohta nähdä, kerrankin muussakin merkeissä kuin reenatessa :DD

    VastaaPoista
  13. Niin ja ennemmin snykyisin karkkia kuin suklaata, lisäksi aurinkoiset syysilmat on jees, mutta pimeä märä syksy masentaa, onneksi silloin voi kääriytyä peiton alle hyvää leffaa katsoen :D

    VastaaPoista
  14. En viihtiny osallistua panta-arvontaan, kun omien koirien kaulat oli liian kapoisia tarjolla oleviin pantoihin, niin vastaillaan sitten tänne. Tämä viesti piti tosin kirjoittaa jo pari päivää sen jälkeen, kun julkistit panta-arvonnan, mutta... nojoo, ehkä hieman unohtui?

    Elieli, ei tunneta, ei varmasti lainkaan mitenkään kautta. Bongasin kuitenkin blogisi jossain vaiheessa Petsien blogilistauksesta (myönnän paheeni, seuraan sen keskustelupalstaa, vaikken petsieehen kuulukaan), ja jo silloin jäin koukkuun tänne. Bongasin blogisi silloin, kun se ei ollut vielä siirtynyt tänne. Yksi syy wipoen lisääminen kirjanmerkkeihin oli agi, ja varsinkin rata-/harjoituspiirrokset, niitä oli niin kätevä tarvittaessa varastaa omiin treeneihin käyttöön, ja toisena syynä oli kirjoitustapasi. Pidän siitä - ja se onkin tärkeä juttu, jos kirjoitustyyli ei nappaa, jää blogikin mulla seuraamatta, vaikka aihe olisikin mielenkiintoinen.

    Mitä sä halusitkaan lukijoista tietää... niin, joo, koirat. Sohvalla tätä kirjoittaessa polvitaipeen tietämillä nukkuu eilen 5v-synttäreitään viettänyt manchesterinterrierinarttu Lusmu, ja selän takana torkkuu 10kk ikäinen manssineiti Haloo. Vanhimman kanssa harrastetaan agilitya ja rally-tokoa, nuorimmainen tulee seuraamaan sen jäljissä.

    Lämmin ilman on parasta, niin mun kuin koirienkin mielestä - niinpä tää talviaika on tuskaa. :D Onneks vaan pari kuukautta, niin alkaa kesä olla taas lähellä... Syksy on kiva, jos ei sada eikä oo märkää, talvella pikkupakkanen ja lumisade on kivoin sää. Mutta kesä on paras, ei tarvi takittaa koiria ja tarkenee olla ulkona.

    Suklaa on pahe, josta pitäis päästä eroon. Uutuuksia on kuitenki pakko maistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon pitkästä kommentista! Tulipas hyvä mieli. Ja hauskaa, jos blogia lukee vähän muukin kuin pelkät kaverit ja heidän kaverinsa! Toivottavasti pystyn jatkossakin antamaan antoisia tekstejä. :)

      Poista

Kiitän kommentistasi jo etukäteen!

Lukijat