Pieniä paineita on remminjatke kasannut viikonlopun matkaa varten. Suuntaamme yhdessä Naurun, shelttilauman ja komean cockerin kanssa (ihmisenpuolikkaita tietenkään unohtamatta) suuren veden toiselle puolelle, eksoottiseen maahan, jota Viroksikin kutsutaan. Siellä lauantaina ja sunnuntaina korkkaamme ihan uudenlaiset harrastukset, astuen samalla minulle tuntemattomaan maailmaan. Luvassa on taatusti sekopäistä juttua, minun nolaamistani, Naurun rakkauspuuskia vieraalle henkilökunnalle ja vaikka mitä muuta, josta luonnollisesti kunnon tarinointia luvassa reissun jälkeen. Viikonloppuna menemme kuitenkin hiljaiselolla. Kida jää Oonan ja Oran kauhuksi kotiin, kun taas Tara meni äidin luokse maalle nautiskelemaan maalaiselämästä palloa vartioiden.

Kuviakin olisi, mutta eiiii, nyt en ehdi muokata niitä! Täytyy tästä samantien lähteä tekstin päätteeksi laittamaan petiä vieraille valmiiksi ja kasaamaan viimeisiä tavaroita...

Naurulla olen viimeaikoina tehnyt vähän kisanomaisempia treenejä tokossa. Eilen kentällä teimme vähän tokoja Oonan kanssa, ja tästä tekemisestä on videomatskuakin alla. Tänään taas menin Sadun kanssa agilitykarkeloimaan, ja samalla Satu ihanainen liikkuroi meille alokasluokan liikkeet. Palkkasin vain liikkeiden lopuksi, seuruussa tosin sanoin kehun joissakin rakosissa. Tulokset olivat vähintäänkin miellyttäviä!

• Luoksepäästäväisyydessä istui kuin tatti vieressäni. Uhkaavasti häntä alkoi heilumaan Sadun tullessa hampaat katsomaan, mutta lihapullapalkkioni vei tällä kertaa voiton ihmisten rakastamisesta. Viimeksihän tuo kovinkin avoimesti hyökkäsi suukottelemaan...
• Paikkamakuussa makasi itsekseen samalla, kun Satu käveli ja huuteli häiriökäskyjä minkä keksi. Ei moitittavaa. Päänsä tuo painaa maahan, ja mietinkin, että jalostan sen makaamaan pää maassa, kun tarjoaa liikettä niin hanakasti. Eilen Oran kanssa maatessa ei myöskään ongelmaa, vaikka kentän poikki kulki sauvakävelijää ja jalkapalloakin vieressä pelattiin.
• Seuruussa kontakti säilyy, vaikka edelleen se on sellaista.... vasikan onnellista tanssahtelua. Käännöksiin parempaa otetta, mutta muutoin ei moittimista.
• Liikkeestä maahan on super. Ei sillä, maahanmeno on jotenkin IN Naurun mielestä tällä hetkellä.
• Luoksetulossa sen maahanmenon mahtavuuden huomasikin. Jolkotti eteeni, heittäytyi makaamaan ja siinä katsoa toljotti odottavasti. No niin, uudella yrityksellä teki jopa sen, mitä piti. :D Vauhti saa olla paljon reippaampi, mutta sentään laukkasi ravaamisen sijaan.
• Liikkeestä seisomisessa pöllämystyi liikkeelle lähtemisestä, sillä juuri ennen tätä päätti pieni sininen katsella naapurikentän sheltin treeniä. Lähti kuitenkin mukaan, pysähtyi käskystä ja suoritti liikkeen kunnialla. Taito pieni!
• Estehyppy olikin jännittävä, sitä kun tulee treenattua vähemmän. Eipä mitään, käskystä hyppäsi oikeaoppiesti ja jäi odottamaan. Perusasennon ennakoi, toisella yrityksellä palkkasin ja vapautin seisomisesta.