Kävimme keskiviikkoilta kivalla porukalla paimentamassa! Wirneen aussiejäsenistön lisäksi messissä oli myös Jenna ja lapinkoira Delia, toimintaa oli siis luvassa! Kyllähän porukkaan kuulumaton kelpiesti taisi meitä silmät pyöreinä seurata, kun pihassa oli keskenään painivaa, innokkaasti syliin loikkivaa ja suukottelevaa, iloisesti häntiään vispaavia paimeneläimiä iso kasa.

Mukana oli tällä kerralla vain Nauru. Kävimme siis Primal sense farmilla, jossa wirnistelijöiden kanssa paimennettiin kesällä, ja olin mukana Kidan kanssa. Aino muisti minut (ja silloin hyvin pienen ja pörröisen) Naurun, kun vihjaisin omistavani "sen punaisen töpöhäntäaussien". Vastaukseksi tuli varsin nopeasti: "Aa, se lupaavan oloinen paimenkoira. Mihin sinä sen jätit? Sen kanssa kannattaa jatkaa tätä lajia." Hienoa Kida, teit lähtemättömän vaikutuksen, ensi kerralla on sinun vuorosi. <3

Nauru oli kamalan menevä. Ja äänekäs. Ja energinen. Ja iloinen. Se toimi pienenä testikoirana Ainon opastaessa kepin käyttöä meille, eli kuinka koira helläkätisesti opetetaan, että keppi työntää sen pois ihmisen luota --> keppi kertoo, ettei tiettyyn tilaan saa tulla. Nauru nyt saadessaan vapaana pyöriä suukotti esimerkiksi kaikki, ja Ainon luodessa kepillä painetta päätti tehokas sininen nappaista kepin suuhunsa. Juuri näin. Hienosti.

Ensin mentiin Naurun kanssa pieneen "suikaleeseen", ja siellä meno ei ollut ihan niin silmiä hivelevää. Nauru söi kakkaa minkä ehti, se pääsi katettuun pöytään. Lampaita se välillä tarkkaili, muutaman kerran meni liinan päässä nätisti perässä, mutta sitten se keskittyi taas kuitupitoisen illallisen hotkimiseen. Kallis ruokailuhetki, sanoisin, ja patistin sitä tekemään duuninsa kunnialla. Yllä oleva video on koostetta ensihetkistä, kakansyöntikohtaukset tosin poistettu pääosin.... niissä kun ei vältämättä hirveästi kiinnostavaa katsottavaa ole.

Tauon jälkeen olikin uusi yritys isossa aitauksessa, ja meni huomattavasti paremmin. Nyt alkoi jo mekkalaa kuulua, ja kiinnostus nousi lampaanpapanoista ylös itse liikkuviin kohteisiin. Muutaman kerran meinasi pikkusinisellä käämi kärähtää, niin ne lampaat edessä kujeili kulkiessaan peppuvillat väristen. Kiihkeyttä löytyi liinan päästä, ja meno sai rauhoittaa. Kyllä tyypin pitää uudestaan päästä, monta kertaa, kaipa siitä ehdan paimentolaisen treenaamalla saisi.