Koiraharrastus on valintoja. Sitä minä mietin samalla, kun luuttusin lattiaa lämpimän löysästä paskasta, jonka Nauru oli vääntänyt lattialle yksin ollessaan. Lauantaisten maalla popsittujen kanankakkojen kosto.
Valinnat eivät kuitenkaan tällä kertaa liity kanoihin tai ulosteisiin, vaan Kidaan. Kävimme sunnuntaina HSKH:n seuramestaruuksissa tokon puolesta, kokeilemassa voittajaluokkaa tauon päätteeksi. Epiksiähän oli tuossa kesän mittaan pari kappaletta, ja treeneissä on mennyt aivan hemmetin mahtavasti. Olotila nukkumaan mennessä oli ristiriitainen, mutta päätin, että tämä on kokeilu. Ihan sama, mitä sieltä tulee.

Kisa-aamumme oli mitä mahtavin. Kävelimme Kidan kanssa Ojankoon kirpeän viileässä syysilmassa, joka myöhemmin muuttui paahteisen kuumaksi. Kida oli iloinen, energinen ja motivoitunut. Kisapaikalla se oli intoa täynnä ja itsekin olin rennompi kuin koskaan. Minua jännitti vähemmän kuin agistarteissa, joka on jo aika erikoista. Kai minä vihdoin löysin jonkinlaisen zenin ja levollisuuden, sillä oman vuoron odotus oli lähinnä tylsää. Kidan kanssa naksuttelimme, hauskaa pidimme.

Hyvä energia jatkui kehänauhoille saakka. MIKÄÄN ei muuttunut. Ei minun asenteeni, ei ympäristö, ei mikään. Mutta Kida muuttui. Tein 2 minuuttia ennen kehään menoa liikkeestä istumisen, joka oli täydellinen. Nappisuoritus, sen totesi Oonakin, joka tarkkaili menoamme vähän kauempaa. Paria vaivaista minuuttia myöhemmin oli aika toistaa sama liike kehän sisäpuolella, ja kuinka kävi? Kida jäi seisomaan sekunniksi, ja alkoikin sitten hiipiä perässäni pää painuksissa, äärimäisen epävarmana.
Monella varmasti tulee mieleen, että se johtuisi minusta. Epäilen sitä. Tuomari lopussa kehui hurjasti olemustani, ohjaustani ja tsemppaustani, tukea, jonka annoin koiralle. Hän sanoi näkevänsä Kidassa pontentiaalisen, lahjakkaan koiran, joka ei kuitenkaan epävarmuudessaan kyennyt näyttämään taitojaan hänelle. Pirkko Bellaoui oli äärimäisen mukava, ymmärtäväinen ja hieno tuomari, joskin äärimäisen tarkka. Perustelee kuitenkin pisteytyksensä hetimiten. Kokeessa tuli onnistumisiakin kuitenkin, harmi vaan, etteivät nekään tsempanneet neitiä tarpeeksi.

Kidan reaktio oli lopulta samanlainen kuin luonnetestissä konsanaan, ja keskeytin kaksi viimeistä liikettä. Vire putosi tasaista tahtia, välillä neiti tsemppasi, mutta sitten taas laantui. Lopulta se vaan tuijotti pois, ja vapautuksissa olisi halunnut lähinnä mönkiä ulos. En tiedä, onko Kidalla a) mielessä jokin negatiivinen muisto tokokisoista, joka vaikuttaa edelleen (mikä? miltä ajalta?) vai b) vaikuttiko keskiviikkona pieleen menneet agilitykisat niin paljon, että kisamotivaatio oli tiessään? Pohdiskeltavaa kerrakseen.

Parasta kaikessa oli minun fiilikseni kisan jälkeen. Olin helpottunut. Olin levollinen, jopa iloinen. Tuntui hyvältä, kun vihdoin sai tehtyä ratkaisuja koiran mukaan, otettua kaikki dead linellä hönkivät tavoitteet alas talvivarastoon ja miettiä, että hei - maailma ei kaadu. Meillä on joka sormelle lajeja, ei yhden kisaamattomuus olekaan maailmanloppu. Näin sanoo Maija, aika älyttömän kilpailuviettinen ihmisyksilö!

Ajattelin tosiaan korkata Kidan kanssa rallytokon joka tapauksessa, mutta nyt niiden rento, kannustusmielteinen kisafiilis tulee tosiaan tarpeeseen Kiidulle! Ja agility, sitä paahdamme entiseen malliin, täysillä. Toki tokotreenaamme myös, koska Kida tykkää treenaamisesta. Voi Kidan riemua, kun illalla hyyyyyvien päiväunien päätteeksi menin Järvenpäähän suorittamaan talkoopisteitä ja pientä agilitytreeniä. Kida suorastaan räjähti radalle, se oli älyttömän innoissaan, älyttömän taitava ja niin iloinen. Kyllä näkee, mistä Kida tykkää, ja missä se on hyvä! On se tokossakin, tietenkin, mutta kyllä sen ilo päästessään agiesteille sai minut vähän niiskuttamaan liikutuksesta. Nyt kisanomaisien tilanteiden lavastusta, EVL-liikkeiden treenaamista. Hauskanpitoa.

... Minulla on tällä hetkellä vielä parikin päivitysluonnosta odottamassa. Kaikkea tapahtuu niin paljon, ettei päivitystahtini pysy tässä mukana! Laitan loppujuttuja siis vähän perässä, tai muuten tästä tekstistä tulee "Taru sormusten herrasta"-trilogialle hyvä vastustaja romaanin pituudessa. Itse olen juuri lähdössä pitkälle pyörälenkille Kidan kanssa, ja sen jälkeen tapaamaan Naurun ja Taran kanssa Essiä ja Foxia, ja sen jälkeen vielä Kidan kanssa agilitytreeneihin. Niistä romaanisoin kuitenkin tuonnempana lisää.