Huh_huh. Elossa ollaan. Meidän viikonloppu oli hitusen railakas ja tapahtumarikas!

Ensinnäkin ilmoitin Kidan voittajaluokkaan pitkästä aikaa. Kuun lopussa skabaillaan HSKH:n seuramestiksiä, ja ajattelin tehdä kevyen paluun tutulla treenikentällä. Tässä kuussa siis lähinnä kisanomaisia tekemisiä ja pientä pintaviilausta, jännittää kyllä jo nyt. 

Minulla on Kidan tokouran varalle suunnitelmia. Olen päättänyt, että mikäli Kidan tokoura ei vaan ota enempää ilmaa siipiensä alle, menemme kokeilemaan rallytokoa. Laji virallistuu pian, ja se on hirmuisen hauskaa tekemistä, jossa Kida voisi olla hyvä. Ei ärsyttäviä metallinoutoja! Rallytokokisoihin ajattelin rykäistä kokeilemaan jo tämän vuoden puolella, ihan uteliaisuuttanikin, jos vain sopivalta etäisyydeltä kisa löytyy.

Perjantaina Jenny tuli meidän luoksi viikonloppua viettämään. Mitään kysymättä raahasimme hänet katsomaan koiriemme puuhaamisia kentille. Oli kyllä tosi jees treenit, joskin Tara pääsi juoksemaan vain putken mielenvirkistykseksi. Sillä on takapää ollut ikävän juntturassa, enkä halunnut tilannetta pahentaa. 

Sen sijaan Kida teki ensin agilityjuttuja, varsin vähän kylläkin. Keppejä lähinnä, niiden itsenäisyyttä. Jotenkin tyyppi oli kovin haahu, mutta lämpällä huomasinkin, että seKIN on taas jumissa. Voi hyvää päivää. Pieni jumppatuokio jäähdyttelyllä auttoi onneksi jo kovasti. Viimeisenä teinkin Kiidun kanssa vielä tokoa - JA METSKU PALAUTUI! Yhdellä lisäkannustuksella, mutta kuitenkin. Tämä nosti vähän motivaatiota ja innokkuuttani. Kaukot sen sijaan olivat huonommat, otti häiriötä takana tarkoituksella rapistelevasta Oonasta.

Nauru taasen teki vähän agilityjuttuja, peruskauraa, josta ei sen kummempaa tarinointia ole. Sen jälkeen taas tokohömpötyksiä. Metsku nousi kauniisti, samoin estehyppyä haettiin hyvin huimalla yhdellä matalalla laudalla, eipä tuon ikäiseltä hyppäämistä pidä vaatiakaan. Seuruissa Nauru oli vähän moottoriton, mihin pitää heti kiinnittää huomiota.

Treenien jälkeen Nauru meni yhdeksi yöksi maalle äitini luokse, sillä ihmisporukka lähti Helsinkiin vähän musiikista nauttimaan. Äiti lauantaina kertoi palautetta pennusta. Nauru sai hirveästi kehuja, ylistystä ja halleluuja-huutoa, eli oletan sen olleen mallikelpoinen. Yönsä nukkunut kauniisti ja toiminut ihmisen mielen lailla äitini sanojen mukaan, joten ei tässä siedä kuin röyhistää hieman rintaansa. Sen sijaan tuoretta kanankakkaa oli neidin mahaan tainnut huomaamatta upota, sillä vatsa oli löysällä la-su välisen yön.

Lauantaina olikin sitten sosiaalipäivä. Minä kävin itse tutkimassa iltapäivällä ihania, ihania, pikkuruisia aussieita, ja kotiinpaluun jälkeen alkoi meille lapata porukkaa. Liikunta rajoittui peruslenkkeihin, mutta aivot sai kyllä työtä, sillä meille pakkautui yhteensä 7 koiranaista viettämään iltaa. Kida oli varsin rento mölyttyään ensin vieraat sisään, mutta lähinnä annoin sen olla omassa rauhassaan toisessa huoneessa, koska se ei välitä hälinästä ja hulinasta. Nauru ja Tara sen sijaan kapusivat sylistä syliin paijauksien toivossa, leikkivät vähän keskenään ja ennenkaikkea keskittyivät ruokien kerjäämiseen. Kyllä Kidakin kävi kaikki moikkaamassa, ei siinä mitään, mutta Naurun ja Taran tapauksessa sana "vieraanvaraisuus" on hyvin tuntematon käsitys, jos kainaloon punkemisesta puhutaan.

Sunnuntaita emme viettäneet vähääkään rauhallisemmin. Jenny lähti kotiin Tampereelle, mutta Sussu saapui kylään Linkki-bortsun kanssa. Vaelsimme yhdessä Ojankoon treenaamaan, sillä lupauduin opastamaan parivaljakolle sekä Sadulle ja Colhulle agilityn alkeita. Omistani treenasin Naurun ja Taran kanssa. Kida oli jotenkin sika koko päivän, varmaan viikonloppu verotti. Korvaton ja mölyävä, enkä halunnut palkita sitä huonosta käytöksestään, niin sai toimia radalla kiljumassa ihan vaan turistina. Kummasti se alkoi käyttäytyä, kun porsastelulla ei etuja tullutkaan, vaan päinvastoin vedin entistä tiukemman linjan. Nauru sai kuitenkin perustreeniä, vaikka se olikin niiiin hidas lähinnä luultavasti lämpötilan takia ja Taran kanssa tehtiin itsenäisiä keppejä verkkojen avulla. Ei ole selkä arkonut yhtään enää niin paljon, mutta huoltaa täytyy yhä tarkasti, ja hierojakin lähestyy. Aika hienosti sain tehtyä näin persjättöjä ja leikkauksia, eikä Taralla alkanut edes hätä ja kiljuminen.

Pennut myös leikkivät itsensä väsyksiin niin tulo-kuin menomatkalla. Kotiin päin mennessä Linkki vähän keksi Naurun ihanan naiseuden ja pikkupoikamaisella innolla nuuskutteli perässä, mutta varsinkin alkumatkasta Nauru, Linkki ja Ora pilistelivät pelloilla kuin pillastuneina! Harmi vain, etten kuvia tästä ole vielä Oonan kameralta saanut, mutta minulla on kyllä kuvapostaukseen aineksia muutenkin, joten laitan ne näkyviin myöhemmin.

Tänään, maanantaina, mentiin heittämään 2,5 tunnin lenkki metsään Sadun ja koiriensa kera. Ihan superkiva reitti oli kyllä, kauniita maisemia riitti, vettä ja sadunomainen kahluupaikka! Minulla ei kameraa ollut mukana, sillä mokomaan tuli vika, mutta onneksi meistä toisella oli pätevä peli mukanaan. Nauru juoksi Colhun kanssa niin mahdottomasti, ettei paljon tarvinnut kotona hereillä olla. Myös Kida oli vihdoin oma, ihana itsensä ilman mitään hösötyksiä: parin päivän tiukka linja taisivat tehdä tehtävänsä, olen tainnut antaa tuon vähän vedättää minua viimeaikoina, hmm. Oli niin ihana katsoa, miten koko poppoo nautti vapaasta kulkemisesta vaihtelevassa maastossa. Tapsakin samoili omia reittejään ja nautiskeli pyörimisestä mustikanvarpujen keskellä.

Tämän postauksen kuvat olivat joko minun, Oonan tai Sadun käsialaa. Kiitos!